Virrat

146/309

Somekivi: Perinnekylä

Virroille, Virroilla vai Virtain?

Kihniöstä matka jatkui kohti Virtain kaupunkia. Tai siis… Virroille? Virroilla? Virtain?Hetken aikaa autossa käytiin varsin ansiokasta äidinkielen tuntia siitä, kuinka paikkakunnan nimi oikein taipuu. Lopulta tulimme siihen  tulokseen, että menemme Virroille, seikkailemme Virroilla ja tutustumme Virtain kaupunkiin. Eiköhän se tästä lähtenyt! 

Virrat sijaitsee Pirkanmaalla, ja siellä asuu nykyisin vajaat 6 500 ihmistä. Me huristelimme kaupunkiin Kihniön suunnasta ja ajoimme suoraan ensimmäiseen kohteeseemme, Nuorisokeskus Marttiseen.

Nuorisokeskus Marttinen

Nuorisokeskukset ovat tulleet meille seikkailujemme aikana jo hieman tutuiksi. Rautavaaralla vierailimme Metsäkartanossa ja Kannonkoskella Piispalassa, joten nyt oli mukava päästä näkemään, millainen paikka Marttinen on.

Marttinen on yksi Suomen yhdeksästä opetus- ja kulttuuriministeriön tukemasta ja valvomasta valtakunnallisesta nuorisokeskuksesta. Sen tehtävänä on tukea lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, ja alueella järjestetään ympäri vuoden esimerkiksi leirejä, koulutuksia ja erilaisia tapahtumia. Jo pihaan saapuessa katse kiinnittyi alueen komeisiin rakennuksiin ja kauniiseen ympäristöön. Marttinen sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, aivan Virtain Perinnekylän ja Herraskosken kanavan tuntumassa.

Me aloitimme vierailun tutkimalla aluetta ja suuntasimme sitten minigolfradalle. Minigolf on juuri sopivaa koko perheen tekemistä, kaikki pystyy osallistumaan! Pelin jälkeen haimme vielä jäätelöt kioskista ja nautimme hetken Marttisen kesätunnelmasta. Kiitos Nuorisokeskus Marttinen tästä mahdollisuudesta!

Perinnekylän kautta Herraskosken kanavalle

Marttisen vieressä sijaitsee Virtain Perinnekylä, joten sinne oli tietenkin lähdettävä kävelemään.

Perinnekylässä pääsee tutustumaan alueen vanhaan elämänmenoon.  Alue oli rauhallinen ja kaunis, ja vanhat rakennukset sopivat maisemaan täydellisesti. Lopulta jatkoimme matkaa Herraskosken kanavalle. Juuri sopivasti paikalle saapuessamme veneitä oli tulossa kanavan kautta, joten jäimme seuraamaan sulun toimintaa. Lapset seurasivat tapahtumaa tarkasti, ja samalla saimme käytännössä nähdä, miten kanavan sulku toimii. Ja täytyy sanoa, että Herraskoski oli todella kaunis.

Virtain seikkailu oli siis lähtenyt oikein lupaavasti käyntiin: hieman äidinkieltä, vähän minigolfia, jäätelöä, historiaa ja veneitä kanavassa. Ei huono aloitus Virroilla – vai pitäisikö sanoa Virtain maalla? 

Virtain keskustan kautta Laivarantaan

Marttisesta ja Herraskoskelta oli aika jatkaa matkaa kohti Virtain keskustaa. Keskustan läpi ajaessa ei tällä kertaa tullut vastaan mitään erityisen pysäyttävää, mutta yksi paikka herätti heti muistoja. K-kaupan parkkipaikka.

Olimme nimittäin yöpyneet samalla parkkipaikalla aiemmin Jämijärven seikkailun yhteydessä, keskellä kunnon lumimyrskyä. Se oli niitä öitä, jotka eivät ihan heti unohdu. 

Ajelimme Virtain kirkon ohi, ja tien toisella puolella näkyi myös koulu. Lopulta päädyimme Virtain Laivarantaan.

Ja sehän oli aivan huippupaikka. Alueelta löytyi hyppytorni, ravintola, pomppulinnoja ja viihtyisä satama-alue. Me jäimme rannalle pidemmäksi aikaa uimaan ja nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, aivan super kiva uimaranta. 

Laivarannalta matka jatkui vielä urheilukentälle. Uimisen jälkeen pojat nimittäin kysyivät heti: "Olisikohan täällä skeittiparkkia?" No olihan siellä.

Urheilukentän yhteydestä löytyi sekä leikkipuisto että skeittiparkki, joten sinnehän me jäimme vielä toiseksi toviksi. 

Jäikö Virroista vielä jotakin kokematta?

Tähän päättyi meidän tämänkertainen Virtain seikkailu.

Päivään mahtui minigolfia Marttisessa, kävelyä Perinnekylässä, veneiden seuraamista Herraskosken kanavalla, uimista Laivarannassa sekä vauhdikkaita hetkiä skeittiparkissa. Meillä oli oikeasti todella kiva päivä, ja lapset nauttivat jokaisesta pysähdyksestä. Silti meille jäi vähän sellainen tunne, että jotakin puuttui.

Meille suositeltiin myös Törisevän rotkojärveä ja Killinkosken vanhaa tehdasmiljöötä, mutta tällä kertaa ne jäivät väliin. Ehkä juuri niissä olisi ollut se viimeinen pala, joka olisi tehnyt Virtain seikkailusta kokonaisen.

Tai ehkä joskus käy vain niin, ettei jokainen paikkakunta avaudu yhdellä vierailulla. Virrat antoi meille paljon mukavia hetkiä, mutta jätti samalla pienen kysymysmerkin ilmaan. Pitäisikö tänne tulla vielä uudestaan? 

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.