Parainen

82/309

Somekivi: Kalkkikaivos

Voi Parainen – mikä seikkailu!

Saavuimme Paraisten pääpaikalle vasta reissun viimeisenä etappina, mutta voi kuinka antoisa matka sinne olikaan! Tiesitkö muuten, että Parainen käsittää yli 10 000 saarta? Me ehdimme tutkia vain viittä niistä – ja silti tuntui kuin olisimme nähneet jo valtavasti. Saari toisensa jälkeen osoitti, kuinka paljon on vielä kokematta!

Me päätimme tällä kertaa keskittyä pääsaariin – niihin, joihin pääsee kätevästi asuntoautolla. Eli tämän seikkailun reitille osuivat:

• Iniö
  
• Houtskari
  
• Korppoo
  
• Nauvo
  
• Seili
  
• Ja lopuksi tietenkin Paraisten keskusta
  

Erikoisuutena me kiersimme vastapäivään, aloittaen Iniöstä – toisin kuin moni muu, joka suuntaa ensin Nauvoon. Tämä kiertosuunta toi ihan omanlaisen viehätyksen reissuun, ja suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan tätä vaihtoehtoa Saariston Rengastiellä!

Ja vaikka koimme paljon, niin moni saari jäi vielä odottamaan meitä. Saimme saaristolaisilta valtavan määrän ihania vinkkejä, joita ei millään ehtinyt toteuttaa yhdellä kertaa. Seuraavaksi aiomme lähteä liikkeelle joko pyörillä tai veneellä– uskon, että silloin koko saaristo näyttäytyy taas aivan uudessa valossa.

Saaristo – me tullaan vielä takaisin!
Mutta nyt – sukelletaanpa itse Paraisten tunnelmaan...

INIÖ – pieni, mutta persoonallinen pysähdys

Seikkailumme alkoi lautalla (1) Kustavin Heponiemestä Iniön Kannvikkiin. – ja olihan se jännittävä aloitus! Lauttamatka meni nopeasti, ja pian saavuimme saarelle, josta lähdimme ajelemaan eteenpäin pitkin kapeaa tietä. Maisemat pysyivät melko samanlaisina, kunnes jo viiden minuutin päästä olimme seuraavan lossin luona. Lossimatka (2) oli lyhyt ja napakka – juuri sopiva pieni tauko.

Toisen lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme Iniön "keskustaan", joka on sympaattisen pieni ja rauhallinen. Pysähdyimme katsomaan Iniön kirkkoa, jossa käytiin tyttöjen kanssa piipahtamassa. Sen jälkeen suunnattiin satamaan fiilistelemään merimaisemia.

Seuraava etappi olikin aikataulutettu ja ainoa maksullinen lautta koko Saariston Rengastiellä: Dalenista Houtskarin Mossalaan. Lauttamatka kestää noin tunnin. Satamassa oli pieni ja tunnelmallinen ravintola, josta vuokrasimme minigolf-välineet ja pelattiin rennosti ennen matkan jatkumista.

Pian palattiinkin Dalenin satamaan, ja hypättiin lautalle (3) kohti seuraavaa saarta. Tunnin merimatka sujahti taas nopeasti ohi, ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme perillä Houtskarin Mossalassa. 

Kaiken kaikkiaan Iniö jäi mieleen rauhallisena ja melko yksinkertaisena saarena – kapeita teitä ja hiljaista tunnelmaa. Paikka oli nopeasti ajettu läpi, eikä meille sattunut silmään mitään erityisen ihmeellistä, mutta ehkä siinä olikin se viehätyksensä. Iniö toivotti meidät tervetulleiksi saariston rytmiin – ja siitä oli hyvä jatkaa seikkailua eteenpäin! 

HOUTSKARI – myrsky toi oman sävynsä saariseikkailuun

Heti kun lautasta astuttiin ulos, Mossala toivotti meidät tervetulleiksi Houtskarin saarelle. Taivaanrannassa alkoi jo näkyä tummia pilviä – myrsky oli selvästi tulossa. Kurvattiin siis ensimmäisenä Mossalan Island Resort - leirintäalueelle, jos vaikka jäisimme sinne yöksi. Paikka ei kuitenkaan sytyttänyt meitä, joten päätettiin jatkaa matkaa. Ja kuinka ollakaan – taas lossi eteen! Tuttu kaava: lyhyt ja ytimekäs matka (4) , ja taas oltiin tien päällä.

Nyt oli jo selvää, että yöpaikka täytyy löytää pian, ennen kuin sää ehtii kunnolla päälle. Jatkoimme matkaa ja taas tuli lossi (5). Sekin oli lyhyt ja ytimekäs. Sittenpä ajoimme Houtskarin "keskustaan", joka osoittautui hurmaavaksi ja kotoisaksi paikaksi! Rannan tuntumassa oli matkaparkki, ja siinä se oli – meidän yöpymispaikka.

Vaikka paikassa ei ollut suihkuja tai vessoja, päätös oli helppo: nyt jäädään tähän. Pojat suuntasivat M-markettiin hakemaan iltaherkkuja, ja me Braikun kanssa pohdittiin, viritelläänkö katosta vai ei. Lopulta ilta huipentui Seban taidonnäytteisiin lettukestein  – täydellinen hetki myrskyn edellä.

Mutta yö... se oli ikimuistoinen. Myrsky saavutti meidät kunnolla, ja puuskat nousivat jopa 28 metriin sekunnissa! Auto oli parkissa aivan rannassa, ja hetken aikaa tuntui, että se joko kaatuu tai jokin puu rojahtaa päälle. Lopulta, keskellä yötä, päätettiin siirtää auto kauemmas merenrannasta – tiepenkan suojiin. Heti helpotti, ja uni tuli takaisin. Myrsky sai pauhata ulkona – me nukuimme tyytyväisinä.

Aamulla kaikki oli muuttunut. Tyyntä, kaunista ja kirkasta. Lapset löysivät mustikoita metsästä – keskellä heinäkuuta! Siivottiin auto, ostettiin mansikoita ja herneitä kylältä, ja valmistauduttiin jatkamaan matkaa lautalle.

Satamassa odotti vielä tunnin odotusaika ennen seuraavaa lauttaa (6), mutta onneksi lähistöllä oli Kittuis kahvila ja leirintäalue. Kahvit ja jätskit nautittiin rauhassa – ja sitten olikin aika hyvästellä Houtskari ja suunnata kohti Korppoota.

Houtskari jäi mieleen ennen kaikkea myrskystä, joka laittoi omat suunnitelmat uusiksi. Ehkä juuri siksi tämä saari jätti niin vahvan muistijäljen – luonto otti ohjat, ja me mentiin sen mukaan.

KORPPOO – Aurinkoa, satamatunnelmaa ja pieniä yllätyksiä

Saavuimme Korppooseen, saaristokylään, jossa asustaa reilut 800 henkeä. Tunnelma on rauhallinen ja kotoisa – maisema muistuttaa edellisiä pysähdyksiä, mutta tiet ovat leveämpiä ja ilma tuntui heti avarammalta.

Myrskyn jäljiltä sää oli kuin tilauksesta kirkastunut. Aurinko paistoi ja tuuli oli ajoittain voimakkaata, mutta ei haitannut! Ajoimme suoraan lautalta Ravintola Buffaloon – lounasaikaa oli vielä sopivasti puoli tuntia jäljellä. Ruoka ei varsinaisesti tehnyt vaikutusta, mutta ranskalaiset maistuivat lapsille paremmin kuin hyvin. Lounaan jälkeen viivähdimme hiekkalaatikolla ja ihailimme jälleen kerran satamarannan kauneutta – se ei tunnu koskaan menettävän viehätystään.

Lähdimme ajelee Korppoon keskustaan ja kohta tuli puhelu teiniltä: "Missäs te oikein olette?" Käänsimme auton nokan takaisin – eikun hakemaan poikaa rannalta!

Teini saatiin kyytiin, ja koko porukka oli taas kasassa. Suunnattiin takaisin Korppoon keskustaan, jossa parkkeerasimme auton torin kulmalle. Pieni pysähdys K-kaupassa yllätti iloisesti – valikoima oli suorastaan huippuluokkaa! Kaikkea löytyi, ja tunnelma kaupassa oli lämmin ja ystävällinen, kuten saaristossa usein on.

Kauppa-asioiden jälkeen piipahdimme Korppoon kirkossa, joka osoittautui upeaksi ja tunnelmalliseksi saaristolaiskirkoksi. Ja siellä oli jotakin erilaista. Tuollainen parvi ihan alttarin edessä - todella mielenkiintoinen! 

Korppoo oli lyhyt visiitti ja niin matka jatkui lautalla (7) kohti Nauvon saarta.

Nauvo – saariston helmi, joka hurmasi sydämen

Saavuimme Nauvon saarelle – ehkä koko Paraisten saarista suurin ja suosituin. Täällä asuu noin 1500 ihmistä, mutta tunnelma on kuin vilkkaassa lomakaupungissa. Koko Saariston Rengastien ajan on tuntunut siltä kuin olisi ollut ulkomailla – ja Nauvo vain vahvisti sen fiiliksen.

Parkkeerasimme auton aivan merenrantaan, sataman vieressä olevalle pienelle metsäiselle parkkipaikalle, ja lähdimme kävelemään kohti sataman tunnelmallista kujaa. Siinä oli jotain erityistä – lämpöä, elämää ja merituulen kepeyttä. Lapset pääsivät sillä välin ratsastamaan hevosella, ja me tarkistimme aikatauluja Seilin saarelle (8/9). Matkalla törmäsimme myös muutamaan tuttuun – ja niinhän siinä meni hetki rupatellessa.

Kävimme kahvilla mitä suloisimmassa paikassa – Köpmans Cafe & Restaurant, joka toimii myös bed & breakfastina. Pihan puutarha oli ihastuttava: pöytiä omenapuiden alla, riippumattoja ja lapsille hiekkalaatikko. Täynnä kodikasta tunnelmaa ja hyvää mieltä.

Poikkesimme myös Nauvon kirkkoon, joka on paitsi kaunis saaristolaiskirkko, myös historiallisesti merkittävä: siellä säilytetään ensimmäistä suomenkielistä Raamattua vuodelta 1642. Saimme vielä erityisen lahjan – kamariorkesteri harjoitteli kirkossa ja täytti tilan upealla musiikilla.

Satamassa kului tovi ihan vain fiilistellen. Mutta kun nälkä alkoi jo ilmoitella itsestään, päätimme siirtyä yöpaikkaamme, Gammelgårdin Resortille, muutaman kilometrin päähän. Ihana majatalo, jossa on myös pieni karavaanialue ja tunnelmallinen pizzeria vanhassa leipurintuvalta näyttävässä rakennuksessa. Pojat kävivät pelaamassa padelia Nauvon ainoalla padelkentällä, me vaihdoimme kokemuksia naapurikaravaanareiden kanssa ja nautimme pizzat hyvällä ruokahalulla. Ilta päättyi rauhallisesti ja tyytyväisesti – seuraavana aamuna olisi aika suunnata kohti Seilin saarta.

Nauvo hurmasi täysin. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, mutta jo nyt tuntuu varmalta: tänne palaamme vielä.

SEILIN SAARI

Kauan sitten, 1600-luvulla, Seilin saari muuttui joksikin aivan muuksi kuin tavalliseksi saaristokyläksi. Se valittiin paikaksi, jonne lähetettiin ihmiset, joita muu maailma pelkäsi – ensin spitaaliset, sitten mielisairaat.

Kun spitaali levisi Euroopassa, Seiliin perustettiin leprasairaala. Sinne tuotiin potilaat viimeiselle matkalleen – kirjaimellisesti. Sairaalan mukana sai usein vain yhden menolipun, sillä sieltä ei juuri kukaan enää palannut. Saaren kirkon vieressä on yhä vanha hautausmaa, jonne spitaaliset haudattiin omalle puolelleen, erilleen muista.

Myöhemmin saaresta tuli naisille tarkoitettu mielisairaala. Sinne vietiin usein naisia, jotka eivät sopineet aikansa normeihin – joskus liian äänekkäitä, joskus liian hiljaisia, liian rohkeita tai vain yksinäisiä. Seiliin päätyminen ei aina tarkoittanut sairautta, vaan joskus vain väärää aikaa ja paikkaa syntyä.

Tänään Seili on rauhallinen ja kaunis paikka – lintujen paratiisi ja tutkijoiden tukikohta. Mutta vanhat rakennukset, kirkko ja hiljaiset polut kantavat yhä mukanaan tarinoita niistä, jotka elivät täällä toivon ja yksinäisyyden välimaastossa.

Seili muistuttaa meitä siitä, miten yhteiskunta kohteli ennen heitä, joita ei ymmärretty – ja kuinka tärkeää on, että nyt ymmärrämme paremmin. Se oli kokemuksen arvoinen seikkailu saarella.

PARAINEN – seikkailun vaikuttava päätös

Lopulta koitti aika suunnata Saariston Rengastien pääkeskukseen – Paraisille. Hypättiin taas lauttaan (kyllä, jo kymmenes!) ja ajoimme suoraan kohti jotakin suurta: Paraisten kalkkikaivosta.

Ja suuri se todella oli – valtava! Paraisten kalkkikaivos on yksi Pohjoismaiden suurimmista avolouhoksista. Se on ollut toiminnassa jo vuodesta 1898, ja toimii edelleen aktiivisesti. Kaivoksen syvyys on noin 150 metriä, ja se kattaa lähes 100 hehtaaria. Vuosittain sieltä louhitaan 2–3 miljoonaa tonnia kalkkikiveä, jota käytetään esimerkiksi sementin, paperin ja teräksen valmistuksessa.

Kaivos kohoaa aivan Paraisten keskustan vieressä, ja sen massiiviset seinämät tekivät meihin suuren vaikutuksen – suorastaan silmät pyöreinä katselimme, voiko tällainen paikka olla edes totta. Vaikka vierailun aikana ei sattunut räjähdyksiä, tunnelma oli jännittävä. Jätimme kaivokselle vielä oman #somekiven muistoksi – täydellinen päätös Paraisten etapille.

Ennen illan laskeutumista käytiin vielä kaupoilla, sillä seuraavana aamuna olisi prinsessan synttärit. Sankarille haettiin vähän aamupalaa ja muuta kivaa juhlan kunniaksi.

Ohhoh – mikä päätös reissulle! Parainen tarjosi meille vaikka mitä. Kiitos kaikille, jotka vinkkasivat ja seikkailivat mukana. Lämmin suositus koko Saariston rengastielle – tämä seikkailu jää mieleen. 

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.