Pöytyä

153/309

Somekivi: Vanha Palikka

Kun Kurjenrahkan kansallispuistossa oli ensin pyöritty seitsemän kunnan rajakiven ympärillä, huudeltu naapurikuntiin kuulumisia ja kävelty tihkusateessa Karpalopolku, oli aika sukeltaa kunnolla Pöytyän seikkailuun.

Pöytyä oli meidän tämän syksyisen Varsinais-Suomen kierroksen ensimmäinen varsinainen paikkakunta, ja lähdettiin sinne innolla, vaikka vettä satoi. Me ei oltu koskaan aiemmin käyty Pöytyällä, joten paikkakunta oli meille täysin uusi. Vajaan 8 000 asukkaan Pöytyästä saatiin seuraajilta taas aivan valtava määrä vinkkejä, jotka aika lailla toisti toisiaan.

Kurjenrahkan kansallispuisto nousi suosituksissa esiin jatkuvasti, joten siellä tietenkin käytiin. Enkelipuisto puolestaan jäi tällä kertaa kokematta, sillä se on kesäkohde. Mutta se meni saman tien meidän bucket listalle, jos joskus kesällä ajelemme taas näille seuduille, niin sinne halutaan ehdottomasti. Jätettiin tällä kertaa myös Yläne ja Luontokapinetti väliin. Tiedettiin jo etukäteen, että tämän Varsinais-Suomen kierroksen aikana tulee vastaan paljon luontokohteita, joten kaikkea ei tarvitse yrittää mahduttaa samaan päivään. Ja yksi meidän suosikkijutuista jäi myös väliin: kouluvierailut. Pöytyällä sattui nimittäin olemaan juuri syysloma.

Niinpä päätettiin ajaa Kyröä vähän ristiin rastiin ja katsella, mitä vastaan tulee. Ja tätä me mietittiin, että Pöytyälle tultiin ja Kyrössä ajeltiin.... :) Ja aika hiljaistahan siellä oli. Mutta pakko sanoa, että sillan alitus oli yks kohokohta. Ajettiin se ainakin 4 kertaa ees taas.... ja aina lapset sano et uudestaan. Mitähän jännää siinä on? Ja yks toinen paikka. Hyvin erityinen. Ja tää oli huippu.

Vanha-Palikka

Tiiättekö sen tunteen, kun teillä on mielikuva siitä, miltä museo näyttää ja missä museo yleensä sijaitsee? No, Vanha-Palikka ei ihan vastannut sitä mielikuvaa. Kun me ajettiin Vanha-Palikkaan, meitä vähän hämmästytti ja ihmetytti samaan aikaan, että ollaanko me varmasti menossa oikeaan paikkaan.

Museo sijaitsee nimittäin vanhan koulun yhteydessä, ja sinne ajaessa kuljetaan koulurakennusten lomitse kohti vanhaa puukoulua. Se ei todellakaan ollut sellainen ympäristö, johon oltiin mielikuvissa sijoitettu LEGO-museo.

Juuri siksi paikka yllättikin vielä enemmän. Vanha-Palikka on nimittäin LEGO-museo.

Ja vieläpä Suomen suurin LEGO-museo. Se sijaitsee vanhassa koulurakennuksessa Kyrössä, ja sen kokoelma on kasvanut vuosien varrella useisiin huoneisiin. Museon omien tietojen mukaan siellä on tuhansia LEGO-settejä eri vuosikymmeniltä, klassikoita, harvinaisuuksia, Star Warsia, Ninjagoa, Techniciä, Friendsiä ja vaikka mitä muuta.

Museon tarina on jo itsessään aika huikea. Sen perustaja Velmeri Männikkö on rakennellut LEGOilla pienestä pitäen. Hän järjesti ensimmäisen LEGO-näyttelynsä jo 11-vuotiaana ja alkoi 14-vuotiaana 4H-yrittäjäksi. Aluksi LEGOille vuokrattiin yksi vanha koululuokka. Sitten tarvittiin toinen. Ja lopulta kolmaskin.

Kun me astuttiin sisään, Velmeri istui rakentamassa LEGOja samalla kun otti meidät vastaan. Ja oikeastaan siitä hetkestä lähtien kävi selväksi, ettei tämä ole mikään tavallinen museo. Tämä paikka on rakennettu ihan aidosti rakkaudesta LEGOihin.

Huone toisensa jälkeen oli täynnä rakennelmia, settejä ja pieniä yksityiskohtia. Esillä voi olla noin 1 500 rakennettua settiä, ja koko kokoelmaan kuuluu yli pari tuhatta settiä.

Kiertelyn lomassa ratkottiin myös tehtäviä, joita oli koottu seinälle A4-paperille. Eli museossa ei tarvitse vain katsella hyllyjä, vaan siellä pääsee oikeasti tutkimaan, etsimään ja huomaamaan pieniä yksityiskohtia.

Ja mitä enemmän Velmerin kanssa jutteli, sitä enemmän alkoi ymmärtää koko paikan ideaa. Hänellä on tarkka lista siitä, mitä settejä kokoelmasta jo löytyy ja mitä vielä puuttuu. Muutaman kerran vuodessa hän matkustaa Eurooppaan etsimään uusia LEGOja kokoelmaan, ja sitten niitä rakennetaan yksi toisensa jälkeen lisää museoon. Aika mieletöntä.

Mutta mikä on LEGO-museon pitäjän lempilego?

Tietenkin meidän piti kysyä Velmeriltä yksi tärkeä kysymys:

Mikä on sun lempilego? Ajateltiin ehkä jotain valtavaa Star Wars -alusta tai erityisen harvinaista rakennussarjaa.

Vastaus oli: Puinen ankka.

Siinä kohtaa katsottiin hetki toisiamme. Puinen mitä? Ja kyllä. Museosta löytyi myös puinen ankka.

Miksi juuri se on niin erityinen? No sitä me ei kerrota. Teidän pitää mennä itse Vanhaan-Palikkaan selvittämään se.

100+ pistettä ja papukaijamerkki

Vanha-Palikka oli koko meidän porukan mielestä aivan huippu.  Museo sai meidän perheeltä helposti 100+ pistettä ja papukaijamerkin, ja sen kunniaksi jätettiin tietenkin myös meidän Pöytyän #somekivi Vanhan-Palikan portaille.

Pöytyä tarjosi meille lopulta kaksi sellaista juttua, joita ei ihan joka kunnasta löydy: seitsemän kunnan rajakiven ja Suomen suurimman LEGO-museon.

Ja joskus se riittää oikein hyvin. Kaiken ei tarvitse olla täynnä kymmentä nähtävyyttä ja ohjelmanumeroa. Joskus yksi todella erikoinen paikka tekee koko seikkailun. Kiitos Pöytyä!

Tästä matka jatkuu kohti seuraavaa Varsinais-Suomen kuntaa. Aura, täältä tullaan!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.