Vesilahti
50/309
Somekivi: Vesilahti-kyltti
2025 seikkailuvuosi startattiin - ja se starttasi Vesilahdelta. Jouluna tehtiin "päätöksiä", että talvella EI seikkailla pienillä paikkakunnilla eikä pienillä teillä, mutta jotenkin kaikki tämä unohtui, kun aloitettiin katsomaan karttaa ja miettimään minne lähdettäisi seikkailemaan. Meil oli kalenterissa reilu viikko seikkailuaikaa, joten päätettiin lähteä jonnekin kauemmaksi kotoa... ja löydettiin kartasta sopivasti valkoista juuri Tampereen alapuolella. No mitäs kävikään :) seikkailukierrokseen tuli PIENEMPIÄ paikkakuntia ja PIKKUTEITÄ: Vesilahti - Punkalaidun - Urjala - Humppila - Loimaa - Oripää - Koski TL ja sitten vielä sekaannuksen lisäksi Orivesi. Miten kummaa sitä ihminen ei muista, mitä on "viime vuonna" luvannut? Onneksi näin... koska Vesilahti jätti meille ikuisen jäljen sydämeen.
Lähettiin jo seikkailupäivää edeltävänä iltana huristelee kohti Vesilahtea. Sää oli aivan kamala Itä-Suomessa, joten hyssyteltiin rauhallisesti aina Jyväskylään saakka, kunnes sää selkeni. Löydettiin kiva matkaparkki Lempäälän nurkalta, Pirkanhovesta, johon jäätiin yöksi. Siellä oli rauhallinen paikka nukkua sekä aamulla käydä suihkussa + aamutoimet.
Vesilahdelle saatiin 8 seikkailuvinkkiä - joista suurin osa (tai oikeastaan kaikki!) oli kesä seikkailuun liittyviä juttuja, kuten Narvan markkinat, Laukon kartano, Pizzeria Makasiini.... Ainoastaan "yrittäkää tavata meidän kirkkoherra Harri" - vinkki oli ainut talvinen vinkki. No seikkailuun lähtiessä ei tapaamista keretty sopia Harrin kanssa, joten Vesilahti kutsui meitä ... "LÄHDETÄÄN KATSOMAAN, MITÄ SIELTÄ LÖYDETÄÄN" - ajatuksella.
Vesilahti toivottaa kaikki tervetulleeksi upean valokyltin kautta ja päätettiin heti lasten kanssa, että tuonne viedään meidän #somekivi! Kurvattiin valokyltin takana olevalle Kesonkulman parkkipaikalle. Eihän me keretty edes seikkailuautosta ulos tulla, kun Kesonkulman ovelta kuului "Are you from Canada?".
Aika usein, jos meidän seikkailuauto kurvaa pihaan ja Canadan lippu nähdään heiluvan auton takana, niin ihmetellään, että ketähän nuo on tai "siinä on ne Savolaiset seikkailee". Harvempi tulee suoraan juttelemaan. Se harva joka tulee, niin ne keskustelut yleensä johtaa mitä ihmeellisimpiin asioihin ja paikkoihin, puolin ja toisin. Niin johti tämäkin keskustelu. Kiitos Tapani Pietilä - olet varsinainen toiminnan mies. Sen varmasti jokainen vesilahtelainenkin tietää. Ehkä joku päivä ollaan myös seikkailemassa Afrikan mantereelle tekemässä hyvää. Otetaan sitten yhteiskuva, koska tällä seikkailulla unohdettiin.
Kesonkulman kahvilassa saatiin kutsu Pappilaan 70-vuotiaan Jukan syntymäpäiväkahveille sekä vierailun kunnantalolle. Mehän sanottiin kyllä kutsuille, koska.... lähdettiin katsomaan, mitä Vesilahdelta löydetään.
#somekivi löysi paikkansa Vesilahden kyltiltä, Kesonkulmalta haettiin matkakahvit ja sitten lähdettiin tutustumaan Vesilahden kylänraittiin samalla, kun ajeltiin hiljalleen kohti kunnantaloa.
Klaus Kurjen tie
Vesilahden kunnan halki kulkee Klaus Kurjen tie, joka jatkaa matkaansa koko kunnan halki n.25km matkan. Klaus Kurki on Vesilahden alueen historiaa ja perintöä. Elias Lönnrot taltioi traagisen Elinan surma -runon Vesilahdessa 1820-luvun lopulla. Runo on tarina nuoresta Elinasta, joka joutui Laukon Klaus Kurjen surmaamaksi. Klaus Kurjen tie kertoo Vesilahden alueen rikkaasta historiasta, tarjoten ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua menneisyyden elämään, ymmärtää sen merkitystä ja säilyttää kertomukset tuleville sukupolville.
Kunnantalo
Ajaessamme kylän halki, ohitimme niin Pappilan, koulun, kirkon sekä useita koteja, joiden nurkkaukset ulottui ihan tien kylkeen kiinni, kunnes päädyttiin kunnantalolle. Kunnantalolla meitä tuli vastaan lupsakka kyläpäällikko aka kunnanjohtaja Mikko Latvala. Mikon instagramista päätellen, tapaaminen tuli hänellekin yhtä yllättäen kuin meille, mutta oli kerennyt poiketa kaupan kautta laittamaan pöydän koreaksi lapsia varten sekä laittamaan kasaan kattavan esityksen Vesilahdesta. Esityksessä tuli esille, että Vesilahti on n.4500 asukkaan kunta, joka on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Vesilahden sijainti on ihanteellisella paikalla, maaseudun rauhaa aivan Tampereen kupeessa. Eipä ihme, että moni lapsiperhe löytää itsensä paikkakunnalta, hyvien palvelujen ja ihmisten keskuudesta. Olipa antoisa tapaaminen - kiitos Mikko heittäytymisestä Savolaisten menoon!
Pappila
Joka torstai Vesilahden Pappilassa on kahvihetki ja tällä kertaa kahvihetki sisälsi myös vesilahtelaisen Jukan 70-vuotis synttärijuhlat. Saatiin siis siellä Kesonkulmalla kutsu näihin kekkereihin, joten kuultuani pari tarinaa synttärisankarista, en voinut olla sanomatta kyllä. Kuulosti nimittäin siltä, että synttärisankari on suurisydäminen mies, jolta saattaisi olla paljon opittavaa.
Ja en ollut väärässä. Paikalla oli Jukan sisaruksia, ystäviä läheltä ja kaukaa, pitkin elämän matkaa sekä me, jotka juuri 2h aikaisemmin oli häneen tutustunut siellä Kesonkulmalla. Kertoo paljon synttärisankarista tämäkin tempaus <3.
Ja voi kuule. Kuultiin siellä tarinoita tarinoiden perään Jukan 70-vuotis matkalta ja sanon, että paras oppitunti meidän pojille. Nähdä, kuulla ja kokea miten ihminen voikaan elää täysillä ja tehdä asioita, jotka tekevät maailmasta paremman paikan elää? Laulettiin lauluja, syötiin synttärikakkua ja kerrottiin/kuunneltiin tarinoita sekä naurettiin!
Ja kappas. Siellähän me tavattiin myös Vesilahden <3, kuten meille sanottiin. Eli Vesilahden kirkkoherra, Harri, joka on tullut julkisuuteen värikkäästä toiminnastaan. Noh, kun kirkkoherra ja Savolaiset seikkailee istuutuu samaan pöytään, niin juttu lentää puolin ja toisin. Kelsie rakastui Harrin pinkkiin paitaan, pojat kuunteli innoissaan kummitusjuttuja… ja lopuksi otettiin yhteiskuva synttärisankarin ja kirkkoHarrin kanssa. Saatiin lahjaksi Vesilahti-kirja signaarettuna ja siitä olikin erinomaista jatkaa seikkailua eteenpäin.
Pojat olivat paikantaneet jääkiekkokaukalon kylän raittia ajellessamme, joten sinne mentiin seuraavaksi pelailemaan ja tekemään ruokaa. Hyvää teki vähän urheilla aamun virallisuuksien jälkeen :). Kelsie löysi leikkipuiston, jossa touhusi niin pitkän tovin. Laitettiin jäälle piknik pystyyn, pelattiin paikallisten kanssa, käytiin kaupassa ostaa lisää ruokaa ja kirjastossa tutustumassa, kunnes alkoi tulla pimeetä ja oli jatkettava matkaa seuraavaan kuntaan, Punkalaitumelle.
Kyllä. Vesilahti on kesäpaikkakunta, mutta kyllä siellä osataan ekstemporella tehdä asioita pitkin vuotta. Vesilahti jää kyllä lämpimästi mieleen - kiitos kaikille ihanista kohtaamisista. Me jatketaan seikkailujamme.