Tuusula

151/309

Somekivi: Sarvikallio

Tuusula – yllättävä suomalaisen kulttuurin koti

Seuraava seikkailukohteemme oli Tuusula, Uudellamaalla sijaitseva noin 40 000 asukkaan kunta. Meidän reissu alkoi käytännöllisesti sillä, että veimme Jillianin lentokentälle  ja siitä oli hyvä jatkaa itkuisin silmin ja sydän sirpaleina tutkimaan, mitä Tuusulasta oikein löytyy.

Ja täytyy sanoa, että Tuusula yllätti meidät täysin.

Ennen reissua meille oli kyllä vinkattu Lotta-museosta, Halosenniemestä, Aleksis Kiven kuolinmökistä ja Rantatiestä, mutta meille ei ollut oikein auennut, kuinka valtavan merkittävä alue Tuusulanjärven ympäristö oikeastaan on suomalaiselle kulttuurihistorialle.

Rantatien varrelle syntyi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Suomen ehkä merkittävin taiteilijayhteisö. Alueella asuivat ja työskentelivät muun muassa Juhani Aho, Venny Soldan-Brofeldt, Pekka Halonen, Eero Järnefelt, Jean Sibelius ja J. H. Erkko.

Ja kun tämän ymmärtää, Rantatie muuttuu ihan eri tavalla kiinnostavaksi.

Yhtäkkiä kyse ei olekaan vain kauniista järvenrantatiestä, vaan paikasta, jossa suomalainen kirjallisuus, kuvataide ja musiikki ovat saaneet valtavan määrän vaikutteita ja jossa moni meidän kulttuurihistorian tunnetuimmista nimistä eli ihan tavallista arkeaan.

Tuusulan puolella sijaitsevat muun muassa Halosenniemi, J. H. Erkon Erkkola sekä Aleksis Kiven kuolinmökki, jossa kansalliskirjailija vietti elämänsä viimeiset kuukaudet vuonna 1872.

Ja kun Rantatietä jatkaa Tuusulanjärven ympäri Järvenpään puolelle, vastaan tulevat vielä Ainola, Sibeliuksen koti, sekä Ahola, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin koti. Koko Tuusulanjärven ympäristö muodostaa siis aivan poikkeuksellisen suomalaisen kulttuurihistorian kokonaisuuden.

Meille tämä oli ehkä koko Tuusula-seikkailun suurin yllätys.

Miten emme olleet aikaisemmin tajunneet tätä?

Tämä on mielestäni sellainen paikka, johon voisi aivan hyvin tuoda kokonaisen koululuokan viettämään päivän. Yhden reitin varrella voi oikeasti oppia suomalaisesta kirjallisuudesta, taiteesta, musiikista ja historiasta enemmän kuin monesta oppikirjan kappaleesta.

Ja ehkä juuri siksi Tuusula jäi heti kiinnostamaan. Ei vain yhtenä uutena kuntana meidän listalla, vaan paikkana, jossa tuntui hetken siltä, että kävellään ihan suomalaisen kulttuurin juurilla.

Tuusulan kirkolta Sarvikalliolle

Tuusulan kulttuurikierros jatkui Tuusulan kirkolle, joka oli jo sijaintinsa puolesta todella vaikuttava. Kirkko seisoo aivan Tuusulanjärven rannalla, ja koko ympäristö on yksi niistä paikoista, joissa maisema ja historia osuvat hienosti yhteen.

Nykyinen Tuusulan kirkko valmistui vuonna 1734, ja se on yksi Suomen vanhimmista käytössä olevista puukirkoista. Kirkon ympärillä oleva hautausmaa on myös kulttuurihistoriallisesti merkittävä, sillä sinne on haudattu useita tunnettuja suomalaisia. Me kävimme bongaamassa ainakin Aleksis Kiven ja Pekka Halosen haudat. Ja tulipa vastaan yksi vähän "vaarallisempikin" hautakivi.. 

Kirkolta jatkoimme kävellen Krapin alueen läpi. Se oli todella kaunis kokonaisuus ja upea tapahtumapaikka keskellä Tuusulaa. Vanha miljöö, rakennukset ja puistomaisuus sopivat hienosti koko Rantatien kulttuuriteemaan.

Poikkesimme myös Lotta-museossa sekä puolustusvoimien koulutuskeskuksen alueella. Matkan varrella silmiin osui myös hauskoja vanhoja muuntajarakennelmia: valkoisia tiilisiä "pönttöjä", jotka toivat maisemaan oman tunnistettavan ilmeensä.

Ja mikä parasta, meidän ei tarvinnut tutustua tähän kaikkeen yksin.

Saimme mukaan entisen Tuusula-oppaan Annukan, joka johdatti meidät oikeasti pintaa syvemmälle Tuusulan historiaan ja tarinoihin. Hänen kanssaan moni paikka avautui ihan eri tavalla kuin jos olisimme vain ajaneet kohteesta toiseen. Iso kiitos Annukalle,  tämä teki kierroksesta aivan erityisen.

Kulttuurikierroksen jälkeen ajoimme Tuusulanjärven toiselle puolelle Sarvikalliolle. Sarvikallio oli aikoinaan myös Tuusulanjärven taiteilijayhteisön suosima retki- ja piknikpaikka, joten tavallaan sama kulttuuritarina jatkui vielä sielläkin. Ja olihan maisema upea.

Järvi levittäytyi edessä, aurinko paistoi ja kallioilla oli jotenkin todella hyvä pysähtyä pitkäksi aikaa. Istuskeltiin, nautittiin maisemasta ja annettiin päivän vähän rauhoittua. Sinne jäi myös meidän #somekivi muistoksi. Käy bongaamassa, jos liikut Sarvikalliolla.

Sen jälkeen palattiin takaisin keskustan suuntaan, käytiin kaupasta hakemassa ruokatarpeita ja parkkeerattiin kirkon lähelle puistoon. Lapset leikkivät samalla kun ruoka valmistui, ja kun mahat oli saatu täyteen, oli hyvä jatkaa iltaa.

Päivä päättyi vielä kyläilyyn ystäväperheen luona. Ja siinäpä oli Tuusulaa kerrakseen. Paljon enemmän kulttuuria, historiaa ja tarinoita kuin oltiin osattu odottaa. Tiesitkö sinä tämän Tuusulasta?

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.