Kuhmo

139/309

Somekivi: Kuhmo-talo

Toukokuisessa upeassa säässä startattiin meidän seikkailuauto ja lähdettiin ajelemaan kohti Kuhmoa. Se on paikkakunta, jossa kukaan meistä ei ole aikaisemmin käynyt. Kuhmo sijaitsee Kainuussa, Venäjän rajalla ja siellä asustelee reilu 7000 ihmistä.

Saimme paljon loistavia vinkkejä sinne ja innolla lähdettiin seikkailuun...mutta paikan päällä saatiin vielä lisää yllätyksiä, mitä ei tiedetty kokevamme - jänskää!

Jyrkänkosken puolustusasema – pieni pysähdys, joka vei taas historian äärelle

Ajelimme kohti Kuhmoa ja juuri sopivasti ennen kaupunkiin saapumista vastaan tuli paikka, jossa pysähdyimme jaloittelemaan. Jyrkänkoski liittyy talvisodan tapahtumiin ja Kuhmon taisteluihin. Alueelle rakennettiin puolustusasemia suojaamaan tärkeää kulkureittiä, ja siellä on edelleen nähtävissä sodanaikaisia rakenteita, juoksuhautoja ja puolustuslinjoja luonnon keskellä. Siellä kävellessä pojat sanoi, että tää on kyllä kertausta kaikelle sille, missä ollaan seikkailtu. Todella :) samat asiat oltiin koettu niin Suomussalmella, Miehikkälässä, Luumäellä jne. Siellä kävellessä tentattiin poikia, ja kappas vain - oli mennyt tarinat perille. Hyvin muistivat bunkkerit ja puolustuslinjat, vuosilukuja ja kaikkea mikä liittyy puolustusasemaan!

Mutta edelleen juostiin pitkin metsiä ja puolustuslinjoja. Katseltiin erilaisia koneita ja taiettiin siinä joku hippaleikkikin ottaa. Ja juuri tällaisina hetkinä huomaa taas, miten paljon historia avautuu paremmin paikan päällä kuin kirjasta lukemalla.

Kuhmon keskusta

Parkattiin auto Ruukin rantaan, otettiin eväsleivät mukaan ja lähdettiin tutustumaan Kuhmon keskustaan jalkaisin. Katsottiin kartasta sellainen mukava 3.5km lenkki, jossa oli kaikki meille suositellut kohteet. Ensiksi saavuimme Kuhmon torille, jossa näimme laukunkantajan sekä kävimme torin lavalla poseeraamassa. Ohitimme Kuhmon kaupungintalon ja menimme Kaesan Herkkupuotiin, jota meille suositeltiin kovin. Arvaa miksi? No tietenkin rönttösistä! Mukaan lähti 6 rönttöstä ja päätettiin syödä ne kauniissa maisemissa myöhemmin. Tää kahvila oli kyllä aivan ihana! Poikettiin kirpparilla, ohitettiin Kuhmon koulu, ja päädyttiin Pajakkakoskelle. Siellä otettiin rönttöset esille ja herkuteltiin kosken kuohuissa ja nautittiin elosta.

Pajakkakoskelta suunnattiin sen ihan vieressä olevalle kirjastolle, jossa pelattiin iWall - laitteella aika pitkä tovi :). Rantaraittia pitkin sitten käveltiin takaisin meidän seikkailuautolle. Ei kuitenkaan ihan suoraan, koska matkalla bongattiin Kuhmon kirkko, pari leikkipaikkaa sekä tietenkin Kuhmo-talo, yksi upeimmista rakennuksista Kuhmossa. Täällä jos missä on aivan super kaunis konserttisali.

Me saimme ihan privaattiesittelyn konserttisalista kuin myös back stagesta... oli kyl magee. Pakko tulla tänne konserttiin joku kerta! Sitten rannasta vielä bongailtiin Maltti & Valtti karhut ja näin meidän Kuhmo kierros oli tullut päätökseen. Oli siis aika jatkaa matkaa. Minnekkäs muualle kuin luontoon.

Syväjärvi

Syväjärvi kutsui luokseen. Sinne oli n.15min ajomatka keskustasta. Pakattiin reppuun nuotioeväät ja lähdettiin kävelemään aivan upean luonnon keskelle. Kuten kuvista näkyy, ihan parasta! Siellä menikin tovi, kun lapset uivat, laitettiin nuotio päälle ja tehtiin ruokaa ja tietenkin, nautittiin Suomen upeasta luonnosta! Nuotiolla myös mietittiin, että minnekäs mentäis yöksi? Se oli vielä täysin avoinna. Mieleen tuli Kuhmo talolla saatu vinkki kauniista uimarannasta, joka sijaitsee ihan Syväjärven lähettyvillä. Lähetäänpä ajelemaan sinne!

Ja voi että miten upea paikka me saatiin yöpaikaksi. Ihanat hiekkarannat upeassa aurinkoisessa illassa ja aivan hiljaisella rannalla, rauhassa. Tänne me varmasti jäädään yöksi! Pojat laittoi jäkispelit päälle ja tytöt lähti heti rantaan leikkimaan hiekkaleikkejä. Sitten käytiin kävelemässä hiekkarannalla, jota oli todellakin tosi pitkästi! Ai että miten upea paikka. Iltapalan jälkeen lähdettiin nukkumaan, todella aktiivisen päivän jälkeen. Ja uimarannan nimi oli...Roukonpuron uimaranta.

Aamulla herättiin vesisateeseen. Syötiin runsas aamupala, siivottiin paikat ja lähdettiin huristelemaan takaisin keskustaan. Vesisade ei meidän menoa haitannut, koska tänään oli vuorossa "sisäaktiiviteettejä" suurimmalta osin. Ajeltiin Kalevala kylään, jossa ei näin läpikulkumatkalla juurikaan näkynyt Kalevala, vaan isot urheilukentät, ampumaradat, Hotelli ja Camping alue. Oli siellä myös meidän seuraava pysähdyskohde, eli talvisotamuseo.

Talvisotamuseo

Vaikka talvisodan tapahtumat olivat lapsille jo ennestään tuttuja meidän aiempien seikkailujen kautta, täällä opittiin taas paljon uutta. Ja ehkä juuri siinä onkin yksi seikkailukoulun parhaista puolista. Kun samaan aiheeseen törmää eri paikkakunnilla, eri näkökulmista ja eri tarinoiden kautta, oppi syvenee koko ajan.

Tällä kertaa puhuttiin erityisesti evakoista, lääkinnästä, lottatoiminnasta ja ihmisten arjesta sodan keskellä. Museossa oli esineitä, valokuvia, pienoismalleja ja äänimaailmaa, jotka veivät hetkeksi aivan toiseen aikaan. Lapset saivat tehtävälomakkeen, jossa oli kuvia esineistä ja niiden nimi ja mitä niillä tehtiin piti kirjoittaa listaan. Se olikin aivan huippu reitti tutustua koko museon sisältöön. Ja näin tieto yhdistyi kaikkeen siihen, mitä olemme jo aiemmin nähneet esimerkiksi Suomussalmella ja Salpalinjalla. On jotenkin pysäyttävää huomata, miten historia alkaa oikeasti rakentua lasten mieleen pala palalta. Ei vaa vuosilukuina kirjassa, vaan paikkoina, ihmisinä ja tarinoina.

Sitten mentiin jättää kivi Kuhmo-talolle, pojat sanoi että on se niin hieno paikka, että sinne. Syötiin pikainen välipala ja lähdettiin meidän seuraavaan kohteeseen, viimeiseen Kuhmossa.

Juminkeko

Kuhmossa meitä suositeltiin käymään paikassa nimeltä Juminkeko. Jo nimi itsessään herätti kiinnostuksen. Mikä ihme on Juminkeko? Rehellisesti sanottuna emme oikein tienneet etukäteen, mitä odottaa. Ajateltiin, et ehkä kyseessä olisi jonkinlainen näyttely Kalevalasta. Mutta siitä tulikin yksi koko Kuhmon seikkailun vaikuttavimmista kokemuksista.

Heti ovella meidät vastaanotti aivan ihana nainen, joka otti meidät saman tien kuin kalevalaiseen syliin. Hän alkoi kertoa meille tarinaa Kalevalasta, Elias Lönnrotista ja siitä, miten koko Suomen kansalliseepos on saanut alkunsa. Ja yhtäkkiä Kalevala ei ollutkaan enää vain niitä koulusta tuttuja vanhoja runoja ja säkeitä.

Muistan itsekin omilta kouluajoilta, miten Kalevalaa opetettiin paljon sen rakenteen, runomitan ja säkeiden kautta. Toki ne ovat tärkeä osa sitä, mutta jotenkin itse tarinoiden synty, niiden kerääminen ja koko Kalevalan matka olivat jääneet paljon etäisemmiksi. Täällä ne avautuivat aivan uudella tavalla.

Saimme kuulla, miten Elias Lönnrot keräsi kansanrunoutta Kainuusta ja Vienan Karjalasta. Miten tarinat kulkivat suullisena perintönä ihmiseltä toiselle aikana, jolloin niitä ei ollut kirjoitettu kirjoihin. Ja miten Lönnrot lopulta rakensi niistä Suomen kansalliseepoksen. Oli jotenkin pysäyttävää ymmärtää, että Kalevala ei syntynyt yhdessä hetkessä yhden ihmisen kirjoittamana, vaan se rakentui vuosisatojen ajan ihmisten kertomista tarinoista, runoista ja lauluperinteestä. Ja juuri täällä Kainuussa ja Vienan Karjalassa niiden juuret ovat vahvimmillaan.

Tytöt pääsivät kokeilemaan kanteletta, näimme vanhan Kalevalan version ja koko paikka oli täynnä sellaista tunnelmaa, että tuntui kuin historia olisi tullut hetkeksi aivan lähelle. Hauskinta ehkä oli huomata vaikutus lapsissa jälkeenpäin. Yllätys yllätys, Jocelynin piirustuksiin ilmestyi myöhemmin Kalevala-aiheita. Se kertoo aika paljon siitä, miten syvän vaikutuksen tämä vierailu teki.

Meidän pojille vanha kalevalainen kieli on välillä haastavaa, koska englanti on heillä niin vahva kieli arjessa. Mutta vaikka itse runokieli ei aina täysin auennut, tarina Kalevalan synnystä oli täysin kiehtova. Ehkä juuri siinä oli tämän kokemuksen taika. Ei siinä, että ymmärtää jokaisen säkeen täydellisesti, vaan siinä, että ymmärtää mistä kaikki sai alkunsa. Ja ennen kaikkea siinä, että joku osasi kertoa siitä niin suurella sydämellä ja innolla, että me kaikki tempauduttiin mukaan.

Juminkeko on siis Kalevala-keskus, joka vaalii kalevalaista kulttuuriperintöä ja karjalaista runonlauluperinnettä. Ja mitä se tarkoittaa.... niin se jää edelleen mysteeriksi.

Noh niin, tässäpä oli meidän Kuhmo seikkailu! Eiks ollutki siisti? Nyt me jatketaan vesisateen saattelemana kohti Nurmesta, jossa uudet seikkailut kutsuvat!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.