Ruovesi
144/309
Somekivi: Suomen vanhin kirjakauppa
Niin taas alkoi uusi seikkailukierros kauniissa Suomen kesässä. Tähän seikkailukierrokseen sisältyy Ruovesi, Kihniö ja Virrat. Lähdettiin huristelemaan, pari tuntia meidän aikataulusta myöhässä, mutta elätettiin toivoa, että keretään tekemään asioita Ruovedellä vielä hyvin ennen illan tuloa. Nooh, Hankasalmen kohdalla pysähdyttiin pissatauolle ja kun lähdettiin taas jatkaa matkaa, autoon syttyi jäähdytysnesteen varoitusvalo. Kääks. Mitä ihmettä?
Ei tuo valo ole koskaan aikaisemmin tällä näytöllä palanut! Sammutettiin auto ja konepelti auki. On siellä nestettä ja kaikki pitäisi olla hyvin, joten odotellaan hetki.... hetki odoteltiin, startattiin uudelleen ja merkkivalo oli poissa ja pysyi poissa koko loppuseikkailun ajan. Huh! Meinasi jo jännitys iskeä!
Ruovesi on meille kaikille aivan uusi paikkakunta ja saimme erittäin kattavan vinkkilistan ennen lähtöä. Osa kohteista karsittiin pois ja tehtiin valintoja niin oppimisen, kuin myös mielenkiinnon mukaan.
Jos sinulle on myös Ruovesi uusi paikkakunta, niin se sijaitsee Pirkanmaalla ja siellä asustelee n.vajaa 4000 asukasta. Paikallisten vinkkien pohjalta teimme päätöksen, että Ruovesi on luonnon, kulttuurin ja järvimaisemien kunta. Voimme kyllä yhtyä siihen. Mutta näin on myös moni muu kunta Suomessa!
Matkalla meidän pojat pohti, että miks Suomessa niin moni kunnan nimi loppuu veteen, järveen, jokeen tms. :) sanoivat että vaikea muistaa mikä vesi, järvi tai joki paikkakunta se nyt on näin jälkikäteen. Niin, siinäpä kysymys. Ruovedelle saavuttiin loppuiltapäivästä ja ihastuttiin keskustaan menevästä tiestä... niin kaunista ja kutsuvaa. Tälläistä pitäisi olla joka paikkakunnalla. Ruoveden keskusta on yhden tien varrella, lyhyt ja ytimekäs, kaikki tarpeellinen. Ajettiin kylänraitin läpi ja käännyttiin komealla kunnantalolla takaisin.
Meidän ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli ihan keskustan ytimessä, Suomen vanhimmassa kirjakaupassa.
Vinhan Kirjakauppa
Kyseessä ei ole mikä tahansa kirjakauppa, vaan Suomen vanhin edelleen toimiva kirjakauppa, joka on perustettu vuonna 1903. Jo rakennus itsessään huokui historiaa, ja oli helppo ymmärtää, miksi niin moni oli tätä meille suositellut. Vaikka kirjakauppa oli jo sulkenut ovensa muilta asiakkailta, meitä oli vastassa toinen omistajista, Mikko, joka otti meidät lämpimästi vastaan ja lähti näyttämään paikkaa aivan omassa rauhassa.
Lapset lähtivät saman tien tutkimaan hyllyjä. Vaikka pojat matkalla kyselivät, että miks ihmeessä me mennään kirjakauppaan, niin sisälle astuessa ajatus tästäkin muuttui.
Mikko kertoi meille Vinhan kirjakaupan historiasta, kirjojen maailmasta, kustantamisesta ja kirjailijoiden työstä. Kuulimme tarinoita siitä, miten kirjat syntyvät ja millainen matka yhdellä kirjalla on ennen kuin se päätyy lukijan käsiin. Se oli yllättävän kiehtovaa kuunneltavaa, myös lasten mielestä.
Vinhan kirjakauppa ei ole pelkkä kirjakauppa. Sieltä löytyy valtava antiikvariaatti, taidenäyttelyitä, tunnelmallinen kahvila ja yläkerrasta myös majoitustiloja.
Ja sitten tuli ehkä koko paikan suurin yllätys. Kirjakaupassa on sauna. Sitä ei ihan joka kirjakaupassa tule vastaan. Me parkkeerasimme seikkailuauton kirjakaupan pihalle yöksi, lämmitimme saunan ja nautimme rauhallisesta kesäillasta. Mikko toi meille vielä kahvilan herkullisia piirakoita iltapalaksi. Ja ennen kuin ilta oli ohi, lapset saivat vielä lahjapaketit, joista löytyi kirjoja ja pieniä yllätyksiä.
Eipä niitä kirjoja kauaa tarvinnut houkutella avaamaan. Kohta koko porukka istui lukemassa uusia kirjojaan iltasaunan jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että parempaa alkua Ruoveden seikkailulle olisi ollut vaikea keksiä.
Iltakävelyllä Ruoveden tunnelmaan
Ensimmäisen illan päätteeksi päätimme vielä lähteä kävellen tutustumaan Ruoveden keskustaan. Kesäilta oli juuri sellainen, ettei malttanut jäädä seikkailuautoon istumaan. Kävimme ensin S-marketissa ja samalla bongattiin ihanat maitokärryt!
Matkan varrella huomio kiinnittyi myös tyhjään liiketilaan. Tai oikeastaan siihen, ettei se näyttänyt tyhjältä lainkaan. Sen ikkunat oli täytetty Ruoveden kartalla, vanhoilla mainoksilla ja muulla paikallisella sisällöllä. Ajatus oli mielestämme loistava. Sen sijaan, että tyhjä liiketila näyttäisi autiolta, siitä olikin tehty mielenkiintoinen osa katukuvaa. Siinä oli jotain katsottavaa ja samalla se kertoi omalla tavallaan paikkakunnasta.
Siitä jatkettiin sitten Ruovesi Tourille. Käytiin tsekkaa meille suositellut paikat. Reitti kulki kunnantalon ohi keskustan halki kohti peltoja. Illan valo teki maisemasta uskomattoman kauniin. Moni oli suositellut meille Runebergin lähdettä, joten suuntasimme sinne odotukset korkealla.
Täytyy kuitenkin sanoa rehellisesti, että se oli meille pieni pettymys. Itse lähteessä ei ollut juuri mitään nähtävää, eikä se oikein avautunut meille. Jos sinne lähtee pelkästään lähdettä katsomaan, voi odotukset jäädä täyttymättä.
Mutta… Lähteeltä alkava polku oli aivan ihana. Se kulki pellon ja järven välissä, rauhallisessa maisemassa kohti satamaa. Satamassa oli mukavasti elämää. Ihmiset viettivät kesäiltaa, ravintolan terassi oli avoinna ja koko alueella oli rento tunnelma. Takaisin keskustaan noustessa ilta-aurinko värjäsi maiseman jälleen kerran niin kauniiksi, että oli pakko pysähtyä ottamaan yhteiskuva.
Ennen paluuta kävimme vielä Sofia Magdalenan kirkolla. Kirkon pihalla tutkimme vanhaa kirkkovenettä ja tietenkin myös vaivaisukkoa. Eliel päätti kokeilla, toimisiko siihen pankkikortti. Ei toiminut. Pienen naurun jälkeen kävelimme takaisin Vinhan kirjakaupalle. Takana oli pitkä mutta ihanan rauhallinen kesäilta.
Illan päälle vielä jalkapalloa ja sattuipas vielä että ystävät olivat sattuneet tulemaan juuri samana iltana Ruovedelle kesälomareissulle, joten me vielä tavattiin kylänraitilla, rupateltiin ja sovittiin että nähdään aamulla uudestaan :) ihana sattuma!
Nukuttiin hyvin ja heti aamulla lapset alkoi heti lukemaan uusia kirjoja samalla kun söivät aamupalaa. Meillä oli tosi kiva päivä edessä tänäänkin!
Aamupalan jälkeen suunnattiin takaisin Vinhan kirjakauppaan, nimittäin meillä oli tapaaminen kirjailija Tea Mäkipereen kanssa. Tea toimii opettajana Ruovedellä ja on kirjoittanut pari kirjaa aiheesta "pieleen menneitä koevastauksia". Näitä muuten lukee Openaali, eli Petteri somessa ihmisille.... ja kyllä niistä naurut saa. Vitsi miten mageeta oli tavata Tea ja kuunnella hänen tarinoita niin opettajana olemisesta, kirjojen synnystä ja tarinoista kansien sisällä... ja sitten elämästä muutenkin. Todella mieleenpainuva kohtaaminen.
Oli aika jättää Ruoveden keskusta taakse ja suunnata kohti seuraavaa seikkailua. Käytiin tankkaa auto ja lähdettiin ajelemaan kohti Helvetinjärven kansallispuistoa. Hiekkatie kesti ja kesti, ja bongailtiin matkalla strutseja - waude!
Helvetinjärven kansallispuisto
– no, nyt on sitten helvetissäkin käyty!
Helvetinjärvi on perustettu kansallispuistoksi vuonna 1982 suojelemaan alueen karuja metsämaisemia ja erityisesti näyttäviä rotkolaaksoja. Puiston tunnetuin nähtävyys on Helvetinkolu, lähes 40 metriä syvä kalliorotko, joka on syntynyt tuhansia vuosia sitten kallion haljetessa luonnonvoimien vaikutuksesta. Nimensä se on saanut jo vanhoista kansantarinoista, ennen vanhaan jylhiä ja synkkiä rotkoja pidettiin suorastaan helvetillisinä paikkoina.Me valitsimme noin neljän kilometrin mittaisen reitin nimeltään Helvetistä itään- kierros, joka sopi mainiosti koko perheelle. Matkan varrella pysähdyimme järven rannalle pitämään evästaukoa. Nuotio rätisi, syömiset paistuivatnotskilla ja lapset tutkivat ympäristöä. Rosiekin karkasi uimaan.... kääks.
Lopulta saavuimme Helvetinkolulle. Täytyy kuitenkin myöntää, että odotukset olivat ehkä vähän liian korkealla. Olimme aiemmin käyneet Orinorossa, jossa pääsee kulkemaan rotkon sisällä. Jotenkin kuvittelimme, että täälläkin pääsisi kokemaan samanlaisen elämyksen.
Silti koko retki oli todella onnistunut. Reitti oli sopivan mittainen, kaikki jaksoivat kävellä hyvillä mielin ja luonnossa liikkuminen on meille aina yksi seikkailujen parhaista puolista. Kansallispuistoihin on helppo lähteä, sillä polut ovat hyvin merkittyjä ja jokaisella retkellä löytyy jotakin uutta nähtävää.
Kun pääsimme takaisin autolle, yksi lapsista totesi aivan pokkana:
"No, nyt on sitten helvetissäkin käyty." Siihen oli aika mahdoton keksiä mitään lisättävää.
Visuvesi
Helvetinjärven kansallispuiston jälkeen suuntasimme auton hiekkatielle ja jatkoimme matkaa kohti Visuvettä. Jo kylään saapuessa pääsimme hetkeksi odottelemaan, kun kääntösilta avattiin purjeveneille. Jäätelöt haettiin tietenkin kyläkaupasta, ja sen jälkeen suuntasimme paikkaan, jota meille oli suositeltu.
Kulkurin kappelille.
Kulkurin kappeli on kaikille avoin hiljentymispaikka aivan järven rannalla. Sen ovet ovat aina avoinna, ja kappelin ympärille on rakennettu viihtyisä virkistysalue puistoineen ja uimarantoineen. Alueella järjestetään myös erilaisia tapahtumia kesäisin, ja kappeli toimii esimerkiksi vihkipaikkana.
Meidän vierailullamme aurinko paistoi täydeltä terältä, eikä uimareissua tarvinnut kauaa harkita. Koko porukka vaihtoi uikkarit päälle ja pulahti vilvoittelemaan kirkkaaseen veteen. Juuri tällaiset spontaanit pysähdykset ovat parhaita! Kesken uimisen kuulimme höyrylaivan pillin. S/S Tarjanne lipui ohi arvokkaasti, ja totta kai koko porukka innostui vilkuttamaan laivalle. Se oli jotenkin täydellinen päätös meidän Ruoveden seikkailulle.
Kohtasimme upeita ihmisiä, kuulimme tarinoita, kuljimme luonnossa, saunoimme kirjakaupassa, söimme hyvin ja löysimme monta paikkaa, joita emme olisi osanneet itse etsiä. Tälläisia seikkailuja me rakastamme. Ja niin oli aika käynnistää auto jälleen kerran ja suunnata kohti seuraavaa pysähdystä, Kihniötä.
Kitios Ruovesi, nähdään taas!
Takasin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.