Mynämäki
155/309
Somekivi: Antti Lizelius - muistopatsas
Kun saavuttiin Mynämäelle, niin alkuun oli vähän haastavaa. Nimittäin nimi meinasi koko ajan kääntyä meidän suussa Munamäeksi. Ja eipä se nyt ihan tyhjästä tullut, koska Mynämäen seudulla toimii myös suuri kananmunahautomo, joten käytännössähän täällä voisi melkein olla Munamäki kuin Mynämäki.
Mutta siis: Mynämäki. Ensimmäistä kertaa täälläkin.
Mynämäki on reilun 7 000 asukkaan varsinaissuomalainen kunta, ja kuten aina uuden paikkakunnan kohdalla, me lähdettiin ihan uteliaina katsomaan, miltä täällä näyttää ja mitä kaikkea vastaan tulee. Parkkeerattiin seikkailuauto Mynämäen kirkon parkkipaikalle ja lähdettiin kävellen tutkimaan keskustaa. Ja heti alkuun löytyi paikka meidän #somekivelle.
Antti Lizelius ja Suomen ensimmäinen sanomalehti
Kirkon läheltä löytyy rovasti Antti Lizeliuksen muistopatsas. Lizelius toimi Mynämäen kirkkoherrana ja aloitti ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden julkaisemisen. Hän oli mukana myös Raamatun suomennostyössä.
Ja koska tässä oli taas niin hienosti mukana kieli, kirjallisuus ja suomalainen sivistyshistoria, päätettiin että Mynämäen #somekivi jää juuri tänne. Aika sopiva paikka Savolaiset seikkailee -kivelle.
Mynämäen kirkossa kävi tuuri
Sitten kävi sellainen hyvä tuuri, että Mynämäen kirkon ovet olivat auki. Parin tunnin päästä siellä oli alkamassa hautajaiset, joten ehdittiin juuri sopivasti piipahtaa sisällä ennen niitä. Ja kyllä kannatti.
Mynämäen kirkko on todella vaikuttava keskiaikainen harmaakivikirkko, joka on rakennettu 1400-luvulla. Se kuuluu Suomen suurimpiin keskiaikaisiin kivikirkkoihin, ja sisällä oli kaunista, rauhallista ja juuri sopivasti sellaista historian tuntua, joka saa pysähtymään. Taas kerran tuli sellainen olo, että juuri kirkot kertovat pienestäkin paikkakunnasta ihan valtavasti, jos malttaa pysähtyä hetkeksi katsomaan.
Rauhallinen Mynämäen keskusta
Kirkon jälkeen lähdettiin kävelemään keskustaa. Mynämäki vaikutti meistä rauhalliselta ja aika hiljaiselta paikalta. Käveltiin katuja, katseltiin rakennuksia ja vähän tunnusteltiin, mikä täällä olisi se juttu, joka jäisi erityisesti mieleen. Mitään valtavaa wow-kohdetta ei keskustassa tullut vastaan, mutta ei aina tarvitsekaan. Paitsi Mynä Grilli :)
Lopulta päädyttiin koulun leikkipuistoon. Lapset pääsivät leikkimään, ja me keitettiin vähän kahvia.
Kunnanjohtajan kanssa taukotuvan pöydän äärellä
Seuraavaksi tavattiin Mynämäen kunnanjohtaja Carita Maisila. Ja tämä kohtaaminen oli erityinen, koska Carita on Mynämäellä syntynyt ja lapsuutensa elänyt.
Käveltiin yhdessä kunnantalolle ja istahdettiin taukotuvan pöydän ympärille juttelemaan, kahvin ja herkkujen kera. Puhuttiin Mynämäestä, meidän 309 kunnan projektista ja siitä, millaista on johtaa kuntaa, joka on samalla oma lapsuuden kotipaikka.
Tutkittiin vitriiniä, josta löytyi kasa viirejä Sitten alettiin penkoa kaappeja. Ja siitä syntyi taas yksi niistä meidän seikkailujen sivuraiteista, joista lapset oppivat ihan huomaamatta jotain uutta. Olin vähän aikaa sitten kertonut lapsille siitä, miten ennen oli hyvin tavallista antaa viirejä lahjaksi esimerkiksi merkkipäivinä tai juhlatilaisuuksissa. Siinä sitten yhdessä ihmeteltiin, että annetaankohan niitä vielä nykyäänkin samalla tavalla. Carita muisti meitä myös ihanalla Mynämäki-lahjakassilla.
Käytiin vielä kurkkaamassa Mynämäen valtuustosalia. Ja se olikin erilainen kuin monet valtuustotilat, joissa ollaan tähän mennessä käyty. Kunnantalo toimii entisen koulun tiloissa, ja nykyinen valtuustosali on entinen auditorio. Siksi tila näyttääkin vähän erilaiselta kuin perinteinen pitkä pöytä ja rivissä istuvat valtuutetut -mielikuva.
Ja täytyy kyllä myöntää, että itse kunnantalokin vähän huijasi meitä. Kun saavuttiin paikalle, ensimmäisenä silmiin osui edessä oleva vähän röttöisen näköinen rakennus ja seinässä kartta, joka neuvoi, mistä kunnantalolle oikein mennään. Meitä alkoi naurattaa, että ai tämännäköinenkö Mynämäen kunnantalo on?
Mutta kun jatkettiin vähän matkaa, sieltä takaa paljastuikin oikein siisti ja ihan kunnantalon näköinen rakennus. Lopuksi vielä yhteiskuva Caritan kanssa ja siinä kohtaa huomattiin, että päivä oli vierähtänyt jo pitkälle ja pimeä alkoi tulla.
Sumppu – itsepalvelukalakauppa tien varressa
Seuraavaksi vuoroon Tarvaisten kylä. Poikettiin ennen Tarvaisten kylätalolle menoa Toivosen Lähikalan Sumpussa.
Sumppu on itsepalveluna toimiva kalakauppa Mynämäellä, jossa myydään kalastajaperheyrityksen kalaa ja erilaisia kalatuotteita suoraan kuluttajille. Se toimii tien varressa pienessä myyntipisteessä, johon voi vain pysähtyä, katsoa mitä tarjolla on ja maksaa ostokset itse.
Ja tämä oli meidän mielestä jotenkin ihan huippu. Tuli heti mieleen Kanada ja ne paikat, joissa tien varressa on pieni itsepalvelukoju ja ihmiset luottavat siihen, että asiakas ottaa tuotteet ja maksaa ne itse.
Pysähdyttiin tietenkin tutkimaan, mitä kaikkea sisältä löytyy. Ja sitten kävi vielä niin, että Saija näki meidän saapuneen paikalle ja juoksi kotoaan moikkaamaan. Me ollaan Saijan kanssa tavattu ensimmäisen kerran jo noin kymmenen vuotta sitten, joten siinä tuli samalla vaihdettua kuulumisetkin. Tämmöiset kohtaamiset ovat kyllä yksi tämän koko seikkailun parhaista puolista.
Tarvaisten Kylätalo – täydellinen yöpaikka seikkailuautolle
Sitten jatkettiin Tarvaisten Kylätalolle. Siellä meitä oli vastaanottamassa kyläyhdistyksen puheenjohtaja, joka esitteli paikkoja ja kertoi, mitä kaikkea kylätalolla tapahtuu.
Tarvaisten Kylätalo on vanha koulurakennus, joka elää nykyään aivan uutta elämää kyläläisten yhteisenä paikkana. Sieltä löytyy muun muassa matkaparkki, majoitustiloja ja jopa vanhan koulun vintille rakennettu koulumuseo.
Parkkeerattiin seikkailuauto pihaan, laitettiin sauna lämpenemään ja jäätiin juttelemaan kylän toiminnasta.
Ja heti tuli sellainen olo, että täällä tapahtuu. Tarvaisten kylä vaikutti todella aktiiviselta ja yhteisölliseltä. Meille kerrottiin muun muassa siitä, miten sauna ja kota oli siirretty toisesta paikasta kylätalon yhteyteen ja miten alueen paikkoja kehitetään yhdessä talkoilla.
Ja sitten lapset löysivät vanhan koulun liikuntasalin. Siinä vaiheessa peli oli menetetty. Tai ehkä juuri voitettu. He pelasivat siellä käytännössä koko loppuillan non-stoppina. Ja tällainen yöpaikka on meidän porukalle ihan täydellinen.
Seikkailuauto parkissa, sauna, tilaa liikkua, lapsille tekemistä ja ympärillä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät omasta kylästään.
Huippu matkaparkki. Iso suositus Tarvaisten Kylätalolle!
Kiitos Mynämäki!
Mynämäen seikkailusta jäi lopulta käteen aika paljon enemmän kuin mitä keskustaa kävellessä vielä osattiin odottaa. Keskiaikainen kirkko, Antti Lizelius, kunnanjohtajan kohtaaminen, itsepalvelukalakauppa, aktiivinen kylä ja kiva yöpaikka kylätalolla.
Ja ehkä juuri tässä on taas yksi hyvä muistutus siitä, miksi me tätä tehdään. Kaikki kiinnostava ei löydy keskustasta. Joskus parhaat jutut löytyvät ihmisistä, pienistä kylistä ja paikoista, joihin ei olisi ilman paikallisten vinkkejä koskaan osannut mennä.
Kiitos Mynämäki! Tästä jatketaan matkaa kohti seuraavaa kuntaa. Nousiainen, täältä tullaan!
Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.