Nurmes

139/309

Somekivi: P.J Hannikaisen muistomerkki

Valtimon kautta Nurmekseen – joskus reitti opettaa enemmän kuin määränpää

Kuhmosta lähdettiin kohti Nurmesta, ja päätettiin valita hieman erilainen reitti. Kartta näytti lupaavalta ja ajattelimme samalla seikkailla myös Valtimon kautta, joka nykyään kuuluu Nurmekseen. No… sanotaanko näin, että kaikki reitit eivät päädy suosikkilistalle. Samaan aikaan taivaalta tuli vettä niin paljon, ja hiekkatie muuttui nopeasti mutaiseksi, kuoppaiseksi ja mäkiseksi seikkailuksi, jossa vauhti pysyi maltillisena ja seikkailuauto sai samalla perusteellisen hiekkapesun. Ajomatka ei ehkä ollut sieltä nautinnollisimmasta päästä.

Mutta kun kerran olimme Valtimon suunnalla, päätimme silti kurkata muutaman paikan. Ensimmäisenä otimme suunnaksi Pertun tornin. Ajatus kuulosti hyvältä, mutta kun saavuimme risteykseen, vastassa oli kapea metsätie. Märällä kelillä ja meidän kokoisella kulkupelillä päätös oli lopulta helppo.

Katsottiin risteystä. Nyökättiin toisillemme. Ja ajettiin ohi. 

Suunnitelmissa olivat myös Juutisen museo sekä Puukoulukahvila. Mutta tällä kertaa kohtalo oli eri mieltä. Kahvila oli kiinni ja museo samoin.

Niinpä ajoimme Valtimon kylän läpi, katselimme ympärillemme ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Joskus käy niin, ettei paikka osu juuri sillä hetkellä sydämeen. Ehkä sää vaikutti, ehkä suljetut kohteet tai ehkä päivä oli vain tarkoitettu johonkin muuhun. Jälkiviisaana voisi sanoa, että tällä kertaa olisi kannattanut ajaa asfalttitietä suoraan Nurmekseen.

Mutta sitten taas… Jos emme olisi lähteneet kokeilemaan, emme tietäisi sitäkään. Kaikki pysähdykset eivät ole huippuhetkiä. Kaikki reitit eivät ole täydellisiä. Mutta jokainen niistä opettaa jotain. Tällä kertaa opimme ainakin sen, että joskus navigaattorin ehdottama oikoreitti ei ole oikeasti oikoreitti. 

Ja niin jatkoimme matkaa kohti Nurmesta, jossa odotti aivan uudenlaisia elämyksiä.

Pielispakari – lämmin vastaanotto Nurmeksessa

Kun saavuimme Nurmekseen, ajoimme ensimmäisenä paikkaan, jota meille oli suositeltu monta kertaa. Pielispakariin.

Pielispakari on Nurmeksessa vuonna 1986 perustettu perheyritys, joka tunnetaan erityisesti karjalanpiirakoistaan, leivistään ja karjalaisista leivonnaisistaan. Leipomo toimii edelleen yksityisomistuksessa ja on vuosien aikana kasvanut yhdeksi Pohjois-Karjalan tunnetuimmista leipomoista. Perinteet, paikallisuus ja käsityönä valmistetut tuotteet näkyvät vahvasti heidän toiminnassaan.

Meidän suunnitelmana oli käydä hakemassa vähän iltapalaherkkuja mukaan seikkailuun. Mutta kappas vain. Jostain syystä Nurmeksessa oli jo ehditty välittää sanaa eteenpäin, että savolaiset ovat saapumassa kaupunkiin.

Kun astuimme sisälle, meitä odottikin aivan ihana yllätys. Mukaan saimme kassillisen erilaisia herkkuja maisteltavaksi. Kiitollisina kannoimme aarteen takaisin seikkailuautolle, jossa ei malttanut kauaa odotella.

Pussi avattiin saman tien. Sieltä löytyi muun muassa karjalanpiirakoita, mustikkakukkoa, leipiä ja muita leipomon herkkuja. Ja kuten arvata saattaa, karjalanpiirakat eivät kauaa ehtineet olla esillä. Ne katosivat poikien toimesta lähes välittömästi.

Karjalanpiirakat kuuluvat nimittäin meidän perheen ehdottomiin suosikkeihin, eikä näissä kyllä ollut moittimista. Päinvastoin. Oli jotenkin todella lämmin tapa aloittaa Nurmes-seikkailu. Hyvää ruokaa, paikallisia makuja ja ennen kaikkea tunne siitä, että meidät otettiin vastaan ilolla. Kiitos Pielispakari ihanasta yllätyksestä ja herkullisesta aloituksesta Nurmeksen seikkailuun. 

Sittenpä lähdettiin tsekkaa miltä Nurmes näyttää ja suunnattiin kohti Puu-Nurmesta. Ajeltiin "alakautta" sisään ja yläreittiä takaisin. Nähtiin komea kivikirkko mäen päällä. Nurmes-talo ja ihmeteltiin yläreitin harjannetta ja varsinkin jyrkkiä katuja molempiin suuntiin. Ei meidän seikkailuautolla täällä ajettais talvella...tai ainakin mentäis hyvin sujuvasti alas sivuluisussa! Ja sitten lopulta ajeltiin alas mäestä, ja oikealle jäi yksinäinen kellotapuli.

Ja kun ajeltiin meidän majapaikkaamme, niin yhtäkkiä edessämme oli kyltti "Herrankukkaro". Mitä ihmettä? Tuntuipa hyvältä hetki olla Herrankukkarossa, tuntui paremmalle kuin Matti kukkarossa.

Lakeside Villa

Sit mentiin meidän majapaikkaamme, joka oli aivan huikee mökki Lautiaisen rannalla, aivan Nurmeksen keskustan tuntumassa. Vesisateen saattelemana. Ja voi vaude mikä paikka, tämä Lakeside Villa! Heti kun astuttiin ovesta sisään niin arvattiin, että tää on nyt todellista lomaa seikkailun keskellä! Saimme tavata myös mökin omistajan, Jarin, joka samalla esitteli meille mökin.  Siis aivan hulppeuden huippu. Pojat löysi heti lautapelit kaapista ja Jaiden tyhjensi keittiötarvikkeet jääkaappiin. Kannettiin petivaatteet sisään ja oli aika asettua kodiksi. Ja heti yllätyttiin siitä, että mökillä oli ihan perustarvikkeet keittiössäkin, helpottamassa ruoanlaittoa. Pienet asiat, mutta suuren suuri ilo. Ja lautapelikasat, ne todellakin hurmasi meidät - niin tärkeitä, pieniä asioita, kun tullaan mökille viettämään aikaa yhdessä. Silloin myös tehdään asioita yhdessä. Ja illan kruunasi vielä se, kun saimme Braikun ja Seban Ivalosta seikkailuun mukaan. Nyt oli taas koko seikkailujengi koolla! Jess! Vielä iltasaunat ja nukkumaan. Sekä vähäsen seuraavan seikkailupäivän suunnittelua Nurmeksessa...ja tiedossa oli taas jotain kivaa ja ainutlaatuista!

Aamu otettiin rennosti ja odoteltiin, että aurinko alkaa porottaa ja lämpö laskeutuu maan pinnalle, eilisen vesisateen jäljiltä. Herkuteltiin Pielispakarin pullilla ja alettiin pakata tavaroita kasaan päivän seikkailuja varten.

Keskusta

Ajeltiin ensin Puu-Nurmekseen ja ensimmäisenä vastassa oli taas yksinäinen kellotapuli Kirkkoharjulla. Se on sankarihautausaan läheisyydessä, ja on jotenkin tosi kiehtova näky kaikessa yksinäisyydessään. Kaikki näytti niin valoisalle aurinkoisena aamuna. Nurmeksessa on juna-asema, eli tänne pääsee Joensuusta junalla! Aika veikeetä. Juna-asemalla on myös kahvila, jota monet suositteli. Tällä kertaa, emme pysähtyneet siinä, vaan jatkoimme matkaa eteenpäin. 

Jätettiin Nurmeksen #somekivi P. J. Hannikaisen muistomerkille. Hannikainen oli Nurmeksessa syntynyt säveltäjä ja runoilija, jonka tunnetuin teos on lähes jokaiselle suomalaiselle tuttu Suojelusenkeli – "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie". Hänen sävellysjälkiään on myös Karjalaisten laulu, Tuikkikaa oi joulun tähtöset, paimenen syyslaulu ja monet muut. Hänen työnsä vaikutti merkittävästi suomalaiseen musiikkiin, kuorolauluun ja musiikkikasvatukseen.

Bomba

Pienen kaupunkikierroksen jälkeen suuntasimme kohti Nurmeksen ehkä tunnetuinta matkailualuetta, Bombaa. Parkkeerasimme seikkailuauton Bomban hotellin parkkipaikalle, ja ensimmäisenä huomio kiinnittyi Pieliseen. Järvi kimalsi auringossa niin kauniisti, että teki mieli vain pysähtyä hetkeksi katselemaan maisemaa.

Lähdimme kävelemään alueelle ja tutkimaan, mitä kaikkea Bomban ympäristöstä löytyy. No, kuten arvata saattaa, ensimmäisenä löytyi leikkipuisto. Ja sinne jäikin koko porukka touhuamaan hyväksi toviksi. Näissä seikkailuissa on jo opittu, että lasten kanssa aikataulut ovat enemmänkin suuntaa-antavia.

Leikkipuiston jälkeen matka jatkui kohti Bomban taloa. Bomban talo on karjalaisen rakennusperinteen helmi, joka rakennettiin alun perin Vienan Karjalassa Suojärven Bomban kylässä 1800-luvulla. Nykyinen rakennus on tarkka jäljennös alkuperäisestä talosta, ja se toimii yhtenä Nurmeksen tunnetuimmista nähtävyyksistä. Rakennus huokuu karjalaista historiaa, kulttuuria ja käsityöperinteitä.

Bomban talon takaa löysimme Hiljaisuuden polun. Ja voi että mikä nimi. Polku mutkitteli kauniissa maisemissa kohti tsasounaa. Juuri silloin siellä oli talkoot menossa. Jatkoimme polkua eteenpäin. Hiljaisuutta. Metsää. Pielisen maisemia.

Polun varrella oli kokonainen Kalevala-kylä. Alueelle oli rakennettu Kalevala-elokuvaa varten rakennuksia, lavasteita ja maisemia, jotka olivat edelleen paikoillaan. Tuntui kuin olisi kävellyt suoraan keskelle kalevalaista tarinaa. Kiersimme rakennuksia pitkään ja tutkimme, miten ne ovat rakennettu.. Ja täytyy sanoa, että tämä oli aivan täydellinen jatkumo Kuhmon Juminkeko-vierailulle.

Kuhmossa olimme kuulleet Kalevalan synnystä, Elias Lönnrotista ja runonlaulajista. Nyt samat tarinat saivat yhtäkkiä konkreettisen muodon rakennuksina, maisemina ja ympäristönä. Toivottavasti alueelle syntyy tulevaisuudessa vielä lisää Kalevala-aiheista toimintaa, sillä puitteet siihen ovat aivan huikeat.

Paluumatkalla tapahtui sitten jotain hyvin yllättävää. Tai ei tapahtunut. Pysähdyimme uudelleen leikkipuistoon.  Ja taas kului tovi.

Kun lopulta palasimme takaisin seikkailuautolle, haimme pyyhkeet ja uikkarit mukaan. Oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Rentoutumaan Bomban kylpylään.

Bomban kylpylä

Kylpylässä oli juuri sopivasti väkeä. Sen verran elämää, että tunnelma tuntui mukavalta, mutta samalla tilaa oli hyvin myös meidän kokoiselle poppoolle. Nautittiin saunomista ja jalkojen hoitopisteistä, elämyssuihkuista ja jäähiutaleista.

Yksi Bomban kylpylän parhaista puolista on ehdottomasti sen sijainti. Altaista avautuvat upeat näkymät suoraan Pieliselle. Järvimaisema näkyi lähes kaikkialle ja toi koko kylpylään rauhallisen tunnelman.

Iso allas sopi täydellisesti koko perheen yhteiseen polskutteluun, ja pienimmille löytyi oma lastenallas, jossa meidän prinsessat viihtyivät pitkän aikaa. Ja totta kai piti testata myös ulkoporeallas.

Kesäinen päivä, lämmin poreallas ja Pielisen maisemat ympärillä. Ei siitä paljon paremmaksi enää mene. Samaan aikaan pojat ehtivät ottaa myös ensimmäiset kunnon auringonpalvonnat altaan reunalla.

Meidän perheessä kylpyläpäivään kuuluu lähes aina myös yksi asia. Kilpailu. Tällä kertaa kisailtiin kylmä- ja kuuma-altaiden välillä. Kuka kestää pisimpään? Kuka luovuttaa ensimmäisenä? Kuka on päivän mestari?

Voittajasta ei ehkä koskaan päästy täysin yksimielisyyteen, mutta hauskaa ainakin oli. Lopulta kilpailujen jälkeen kömmittiin lämpimille lepotuoleille. Osa meistä oli jo niin rentoutuneita, että tais jopa torkahtaa.

Useamman tunnin vesileikkien, saunomisen ja rentoutumisen jälkeen alkoi kuitenkin kuulua tuttu viesti: "nyt on nälkä." Ja silloin tiedettiin, että oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Saunan kautta ravintolaan.

Jokainen valitsi listalta omat suosikkinsa. Pizzoja, annoksia ja herkkuja kannettiin pöytään, ja kyllä maistui. Kylpyläpäivän jälkeen ruoka tuntuu aina tavallistakin paremmalta. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä tutkimaan hotellia tarkemmin.

Toisesta kerroksesta löytyi upea kattoterassi, josta avautui näkymä ympäröivään maisemaan. Lisäksi löydettiin lasten leikkipaikka, jossa osa porukasta jatkoi touhujaan niin innokkaasti pelaten sekä hierontatuoleillq, että eihän sieltä malttanut lähteä pois!

Pidimme erityisesti siitä, miten Nurmes ja karjalainen kulttuuri näkyivät hotellin sisustuksessa. Teema jatkui yksityiskohdissa, seinillä, materiaaleissa ja tunnelmassa tavalla, joka teki paikasta aidosti omanlaisensa.

Kun lopulta lähdimme takaisin kohti seikkailuautoa, olo oli juuri sellainen kuin hyvän kylpyläpäivän jälkeen kuuluukin olla. Rentoutunut. Hyvin syönyt. Ja vähän tavallista hitaammalla käyntinopeudella. Kuin meidän seikkailuauto.

Palattiin takaisin meidän ihanaan majapaikkaan, Lakeside Villaan ja ajateltiin, et nyt vaan ollaan...mitä vielä! Lapset bongasi autotallista pyörät, jotka oli tarkoitettu majoittujien käyttöön ja kohta huristeltiin pitkin Nurmeksen katuja jätskin ostoon! Oli kyllä huikee pyöräilylenkki vielä aktiivisen päivän päälle. Sit takaisin Villaan ja sauna päälle. Braikku bongasi rannasta veneen ja lähti virittelemään virveleitä kuntoon...ei mennyt aikaakaan kun ilta-auringon laskiessa järveltä tuli videopuhelu: ensimmäiset kuhat tälle kesälle. Oli leveää hymyä huulilla! Aivan huikee varustelutaso tässä mökissä, löytyi jokaiselle lapselle jopa pelastusliivit! Todellista lomaa. 

Illalla Cody pääsi vielä puhdistuspuuhiin, opetteli perkkaamaan kalan ensimmäistä kertaa elämässään ja kohta se jo pannulla tirisi ja saimme syödä vielä illan päälle tuoretta kalaa. Lakeside Villa kyllä kruunasi meidän seikkailun Nurmeksessa. Nautittiin niin joka hetki täällä ja oli täydellinen sijainti, kaikilla mausteilla; palvelujen äärellä, sekä aivan ihalla rauhallisella paikalla, veden äärellä. Tänne kannattaa muidenkin tulla!

Raesärkät

Ennen kuin jätimme Nurmeksen taaksemme, halusimme vielä tehdä yhden pysähdyksen ja suuntasimme kohti Raesärkkiä. Sää oli juuri sellainen suomalainen alkukesän päivä. Vähän harmaa, vähän sateinen, mutta ei kuitenkaan niin sateinen, etteikö ulos kannattaisi lähteä. Vettä ripsi hiljakseen, mutta meitä se ei haitannut.

Raesärkät on yksi Nurmeksen tunnetuimmista luontokohteista. Alue kuuluu harju- ja dyynimuodostelmiin, jotka ovat syntyneet jääkauden jälkeen. Hiekkaiset harjut, mäntymetsät ja järvimaisemat tekevät paikasta erityisen kauniin kaikkina vuodenaikoina.

Raesärkille saavuttuamme löysimme ihanan nuotiopaikan, joka tuntui melkein pieneltä salaiselta piilopaikalta metsän keskellä. Sellainen paikka, jonka löytämisestä tulee heti hyvä mieli. Eväät tulille lasten tutkiessa ympäristöä.

Syötiin hyvin. Katseltiin metsää. Kuunneltiin luonnon ääniä.

Olimme muutaman päivän aikana ehtineet tutustua Kalevalaan, Bombaan, Pieliseen, kylpylään, kulttuuriin ja kaupungin tarinoihin. Raesärkillä kaikki se ikään kuin laskeutui paikoilleen. Se oli sellainen viimeinen syvä hengitys ennen seuraavaa seikkailua.

Kiitos Nurmes, Pohjois-Karjalainen, n. 8500 asukkaan kaupunki. Aivan mahtava paikka. Tänne me tullaan uudestaan! Nyt jatkuu seikkailut kohti Juukaa.

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.