Virolahti

134/309

Somekivi: Bunkkerimuseo

Keväinen seikkailukierros itärajalla lähti liikkeelle Virolahdelta. Huristeltiin kauniissa säässä, auringonpaisteen sekä vesisateen siivittämänä Kaakonkulmalle, Suomen itäiseen "nurkkaan". Olipa siistiä ajella, kun oli putipuhdas auto (katso siivousvideo täältä) sekä upouudet kesärenkaat alla! Siivouksen yhteydessä tehtiin myös pakkauslista, jokaiselle muulle seikkailevalle perheelle. Voit hankkia sen ilmaiseksi täältä.

Paikkakunta oli täysin tuntematon meille etukäteen, koskaan ei olla sielä käyty. Mutta sen verran tiedettiin paikkakunnasta, että siellä asustelee n.2700 asukasta ja on lintubongareitten luvattu maa. Saimme myös kivan kasan vinkkejä ja ideoita Virolahti seikkailuun, joten mielenkiintoisin ajatuksin lähdettiin tutustumaan. 

Tähän aikaan vuodesta ja pieni paikkakunta, niin voi olla haastavaa löytää majoituspaikkaa. Onneksi Vaalimaan Camping alue oli auki, niin huristelimme suoraan sinne. Parkattiin huoltorakennuksen lähettyville, alettiin tekemään ruokaa, lapset leikki leikkipaikassa, laitettiin sauna lämpiämään ja tehtiin pedit valmiiksi. Tuntui kyl taas niin hyvältä olla seikkailussa, vaikka tuuli tuiversi kovasti ja seikkailuauton heiluessa nukahdettiin yöunille.

Aamulla kunnon aamupala ja sitten lähdettiin paikkaan, jonka aavemainen tyhjyys yllätti.

Zsar Outlet – aavemainen pysähdys Vaalimaalla

Ensimmäinen pysäkkimme oli paikka, joka herätti heti tunteen: mitä täällä on tapahtunut?  Zsar Outlet Village Vaalimaalla nousi eteemme kuin suoraan elokuvista. Linnamainen ostoskeskus, suuret parkkialueet, mutta jotain puuttui.

Ihmiset.

Ajoimme autolla laajojen parkkipaikkojen läpi. Ei autoja. Ei ääniä. Ei liikettä. Vain hiljaisuus. Paikka tuntui lähes epätodelliselta. Kaikki oli rakennettu valmiiksi, mutta elämä jäi tulematta.

Zsar Outlet avattiin vuonna 2018 kunnianhimoisena outlet-kylänä, erityisesti venäläisille matkailijoille. Sijainti aivan rajan tuntumassa oli sen suurin vahvuus. Ajatus oli selkeä: tuoda kansainvälinen ostoskylä rajalle, jossa kävijöitä riittäisi. Mutta maailma muuttui.

Koronapandemia, Venäjän rajan sulkeutuminen (Ukrainan sota) pysäyttivät asiakasvirran lähes kokonaan. Liikkeet sulkivat ovensa yksi toisensa jälkeen, ja lopulta koko alue hiljeni.

Ja nyt se seisoo siellä. Melkein kuin muistona jostain, mikä oli tarkoitus olla jotain suurta.

Ajelimme parkkialueella ja katselimme ympärillemme. Rakennukset olivat näyttäviä, lähes satumaisia. Silti tunnelma oli… aavemainen.

Yhdessä seinässä oli kyltti: "Coffee – coming soon." Se pysäytti.

Milloin tämä "soon" oli tarkoitus olla? Ja tuleeko se koskaan? Pohdimme hetken, miltä paikka näyttäisi täynnä elämää. Ihmisiä, kahviloita, kauppoja, ääntä ja liikettä. Kaikki oli valmiina sitä varten, mutta nyt paikalla oli vain hiljaisuus ja odotus. Tällä hetkellä Zsar ei ole aktiivisesti toimiva ostoskeskus. Alueelle on suunniteltu uusia käyttötarkoituksia ja ideoita, mutta mitään pysyvää uutta alkua ei ole vielä toteutunut.

Se jätti meille vahvan tunteen. Kaikki ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Mutta silti, kaikki se, mitä rakennettiin, on yhä olemassa.

Odottaa.

Ja ehkä joskus vielä… herää uudelleen eloon. Ehkä, kuka tietää?

Outletista jatkettiin matkaa viereiseen ostoskeskukseen. Ohitimme rajan ylityspaikan. Pietariin ei olisi pitkä matka. Onks joku käynyt siellä? Me ei olla koskaan, ja Virolahti seikkailun jälkeen kyllä mielenkiinto heräsi entisestään. Kuulette miksi :).

Oli oikeesti suorastaan hämmentävää ajella, kun oli isot liittymät, parkkipaikat ja rakennukset, mutta aivan tyhjää. Tuli ihan harmitus kaikkia yrittäjiä kohtaan - sekä koko paikkaa! Täällä voisi olla elinvoimaista elämää juuri nyt! Suuntasimme ensimmäistä kertaa elämässämme Rajamarkettiin - kauppaan, jossa on kyllä jokaiselle jotakin! Sieltä löytyi vaikka mitä juttuja - meidän perheen yks harrastus on tutkailla ja inspiroitua kaikesta. Mukaan lähtee yleensä se, mitä tarvitaan :). Olipahan kokemus! 

Nyt on aika jatkaa Virolahti seikkailua eteenpäin. Suuntasimme Virolahden kylälle.... kylänraitti oli nopsaa nähty, käytiin tankilla ja palattiin meitä kiinnostuksen herättäneen kyltin luo: HAPANVELLI. No nyt, nyt päästään maistamaan Virolahden perinneruokaa!

HAPANVELLI

Virolahdella meillä oli yksi selkeä tavoite: päästä maistamaan paikallista perinneruokaa, hapanvelliä. Kuulostaa mielenkiintoiselle, eikös :)? Lähdimme tyttöjen kanssa liikkeelle ja löysimme ihanan pienen kojun Virolahden kylältä, jossa oli iso HAPANVELLI - kyltti. Saisko täältä hapanvelliä? Kysyttiin.  

Vastaus tuli hymyillen: "Se on kuule loppunut, kun se on täällä niin suosittua!"

Siinä kohtaa vähän nauratti. Tietenkin, juuri silloin kun sitä haluaa maistaa. Mutta tarina ei jäänyt siihen. Meidät ohjattiin eteenpäin Tyynen puotiin. Ja sieltähän sitä löytyi. Ei pelkästään löytynyt, vaan meidät otettiin vastaan niin lämpimästi, että hapavelli laitettiin vielä kattilaan lämpenemään ja valmisteltiin meille valmiiksi syötäväksi. 

Samalla saimme kuulla, mitä hapavelli oikeastaan on. Siihen tulee hapanjuurta, perunaa, hernettä, suolaa ja vettä.
Yksinkertaiset raaka-aineet, mutta maku… no, se oli jotain aivan omaa luokkaansa. Ostimme mukaan myös vaaleaa leipää, jota paikallisesti kutsutaan rieskaksi, ja palasimme seikkailuautoon syömään.

Ensimmäiset lusikalliset herättivät… ajatuksia.  Hapanvelli sellaisenaan ei ihan suoriltaan uponnut koko porukalle. Mutta kun sitä laittoi rieskan päälle ja lisäsi voinokareen… kattila alkoi tyhjentyä. Ja lopulta se oli tyhjä.

Perinneruoat ovat kyllä aina oma seikkailunsa. Ne yllättävät, herättävät keskustelua ja joskus vaativat pienen oivalluksen siihen, miten niitä kannattaa syödä. Ja juuri siksi me niitä rakastamme seikkailussa.

Koska niiden kautta pääsee käsiksi johonkin syvempään, paikalliseen historiaan, tapoihin ja makuihin, joita ei löydä mistään muualta. Nyt vatsat täynnä niin oli aika taas jatkaa seikkailua :)!

Sitten lähdettiin tekemään pieni Virolahti - kierros. Joka oli aikas monipuolinen näin pienelle paikkakunnalle niin ihmettelyjen, oppien ja näkemisien takia.

Ensiksi pysähdyttiin Pyterlahden Ilmavalvontatornilla. Ja tie sinne oli kyl niin mäkinen ja mutkainen, että ihmetellään edelleen, miten Braikku sinne ajoi. Mutta kauaksi näkyi, sanoi lapset! Sieltä jatkettiin sitten matkaa seuraavaan mielenkiintoiseen kohteeseen, nimittäin Pyterlahden louhokselle.

Pyterlahden louhos – historiaa kallion keskellä

Jo alkuun vastassa oli selkeät opasteet ja kartta, ja siitä lähti noin vajaan kilometrin mittainen kävelyreitti, jonka päätimme lähteä kiertämään. Polku kulki metsän keskellä, kallioiden ja vanhojen louhosalueiden lomassa. Ja mikä tästä teki erityisen, oli se, että tämä ei ollut vain kävely luonnossa. Tämä oli matka historiaan.

Reitin varrella oli useita infotauluja, joissa kerrottiin, mitä täällä on tehty. Pysähdyimme lähes jokaisen kohdalla lukemaan, ja pala palalta alkoi hahmottua, miten merkittävä paikka tämä on ollut. Täällä on louhittu kiveä jo 1700–1800-luvuilla. Ei mitä tahansa kiveä, vaan graniittia, jota on käytetty suuriin rakennusprojekteihin.

Oletko koskaan kuullut tarinaa monoliitista? Yhdestä valtavasta kivestä, joka louhittiin täältä Pyhtärlahdelta. Se kuljetettiin koko louhoksen läpi, vietiin merelle ja sieltä edelleen Pietariin.

Aikas kova duuni ilman nykyajan koneita. Ihmisten käsin, pala palalta, liikutellen jotakin niin massiivista. Ja vielä enemmän hämmästytti tieto siitä, että Pietarin Iisakin kirkon pylväät on louhittu juuri täältä.

Se herätti ajatuksen: Olisipa joskus upeaa päästä Pietariin asti katsomaan niitä paikkoja omin silmin. Pyterlahden louhos jäi mieleen. Ei vain maisemien takia, vaan just näitten historian tarinoiden.

Jatkettiin matkaa. Ohitettiin Virolahden kirkko, joka ei todellakaan jää keneltäkään huomaamatta! Ja päädyttiin Keisarin huvipuistoon. WHAAAT? Virolahdella on huvipuisto!

Keisarin huvipuisto

Tiesitkö, että Virolahdella on tällainen paikka? 

Ehei, tää ei ole mikään perinteinen huvipuisto laitteineen ja meteleineen, vaan aivan omanlaisensa. Sellainen, jossa historia, luonto ja mielikuvitus kohtaavat. Keisarin huvipuisto sijaitsee metsän keskellä, meren rannalla.

Tarina vie aikaan, jolloin Venäjän keisari liikkui näillä alueilla. Virolahden seutu oli tärkeä kulkureitti ja pysähdyspaikka matkalla Pietariin. Keisari ja heidän seurueensa kulkivat näillä mailla, ja alueella on ollut merkitystä sekä liikkumisen että levähtämisen kannalta.

"Keisarin huvipuisto" ei siis ole syntynyt huvipuistoksi sanan perinteisessä merkityksessä, vaan nimi viittaa siihen ajatukseen, että tämä alue on ollut osa keisarillista reittiä. Paikka, jossa on pysähdytty, levähdetty ja nautittu maisemista.

Huvipuistosta jatkoimme matkaa lintutornille. Lintutornejahan Virolahdella on paljon. Se on oikein lintubongareitten luvattu maa! Joka kevät siellä järjestetään Arktika-päivät, ja kuhinaa riittää tällä kulmalla. Meidän jengistä kukaan ei oikein ole kiinnostunut lintujen bongaamisesta, mutta ... lenkki luonnossa ei tee koskaan haittaa!

Sit jatkui meidän Virolahden kierros kohti Harjun Oppimiskeskusta. Upea kartanomiljöö, kyl passaa opiskella siellä! Sielt huristeltiin Bunkkerimuseolle. Itse paikka oli vielä kiinni, mutta ulkona oli paljon kateltavaa. Tehtiin pihassa ruoka, syötiin ja jätettiin #somekivi bunkkerimuseolle.

Olipas se kiertoajelu! Nyt vielä takaisin Virolahden kylälle ostaa kaupasta iltapalat ja jatkaa matkaa kohti Miehikkälää. Virolahti jäi todella mieleen! Kannattaa käydä!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.