Taivassalo

80/309

Somekivi: Toivonpuisto

Saavuimme Taivassaloon suoraan Vehmaalta – ja heti tunnelma vaihtui. Taivassalo on sympaattinen, silakan tuoksuinen paikkakunta, mutta niin kuin paikallisesti vitsaillaan: "paskan haju tulee Vehmaalta." Mitähän vehmaalaiset tästä tuumaavat? 

Taivassalo sijaitsee Varsinais-Suomessa ja on noin 1700 asukkaan kunta, joka osuu mukavasti Saariston Rengastien varrelle. Mutta mitä pysähdyksiä me siellä teimme?

Ensimmäisenä vastaan tuli Taivassalon kirkko. Valitettavasti ovet olivat kiinni, joten emme päässeet kurkkaamaan sisätilojen taidetta, jonka on kerrottu olevan erityisen kaunista. Kirkon pihalla pidettiin kuitenkin pieni evästauko: ÄSSÄ-keksejä, tietenkin suklaakuorrutteisia – nämä herkut ovat kulkeneet meidän mukana aina siitä lähtien, kun tarina sai alkunsa Keuruun seikkailusta.

Ja sitten – ihan huikea tuuri! Juuri meidän vierailun aikana Taivassalossa oli Pionien Kodissa pioninäyttely. Täydellinen ajoitus ja ihana lisäys meidän seikkailupäivään!

PIONI KOTI

Taivassalon Pionien Kodissa on Suomen laajin pionivalikoima – ja juuri meidän vierailun aikaan siellä oli käynnissä pioninäyttely, joka kestää viikon ajan! Lähdimme katsomaan Empun äidin lempikukkia, ja yllätyimme kaikki siitä, miten monta erilaista pionilajiketta oikeasti on olemassa! Puutarhassa kasvaa noin 150–200 eri pionia, ja niihin pääsi tutustumaan sekä näyttelyalueella että vapaasti kuljettavassa puutarhassa. Pojat löysivät pihalta keinun, jossa he viihtyivät mainiosti – sillä aikaa kun Emppu kiersi innokkaasti jokaisen pionipuskan läpi.

Kokonaisuudessaan ihastuttava ja rauhallinen paikka – ehdottomasti pysähtymisen arvoinen, jos kukat, värit ja kesän tuoksut houkuttelevat!

Ruokaostoksilla ja kivipaasia ihastelemassa Taivassalossa

Huristeltiin Taivassalon kylälle hakemaan ruokaostokset – löytyi Sale, ja matkalla sinne muistettiin, ettei meidän seikkailuautossa ole vielä kyypakkausta mukana. Oltiin nimittäin jo pariin otteeseen törmätty kyykäärmeisiin, joten päätettiin varautua. Kaupasta löytyi onneksi myös meidän porukan lempparimehua – seljankukkaa! Ja kuten aina, näiden tyyppien kanssa liikkeellä ollessa, kauppareissustakin tuli pieni show. 

Seuraavaksi suunnattiin Grillikahvila Meriporttiin kahviherkkuja hakemaan – ja paikka oli selvästi suosittu! Pihan koristuksena komeili iso graniittipaasi, jota ei voi olla huomaamatta! Kahvit ja ostokset kassissa oltiin valmiita ruoanlaittoon. Paikaksi valittiin Toivonpuisto, jossa lapset saivat puuhastella sillä aikaa, kun ruoka valmistui. Täydellinen pysähdyspaikka koko porukalle! Toivonpuistoon jätettiin myös meidän #somekivi, syötiin ja leikittiin sekä laitettiin karttoja postiin. Ihanaa, kun tilaatte niitä!

LOMATORPAT 

Seuraavaksi suuntasimme kohti meidän majapaikkaa Taivassalossa. Yöksi majoituimme Lomatorpille, vanhalle kalastajatilalle, jonka ympärille on rakentunut pieni ja tunnelmallinen lomakylä. Aikoinaan tilalle johti itse kuninkaallinen postitie, jota pitkin posti kulki Ruotsista Turun linnaan – historiallista maaperää siis! Majapaikan pitäjä Tuula on seurannut meidän seikkailuja melkein alusta asti, joten oli erityisen mukavaa vastata hänen yökutsuun myöntävästi. Parkkeerasimme seikkailuauton aivan meren rantaan, ja Tuula esitteli meille lämpimästi paikan.

Jocelyn ihastui muumitaloa muistuttavaan mökkiin, ja me laitettiin sauna lämpiämään. Ilta kului rennosti – pelailtiin isolla nurmikentällä, tehtiin perushuoltoja (tiskausta ja pyykkiä), ja ennen kaikkea nautittiin merellisestä rauhasta. Lämmin kiitos keskusteluista, majoituksesta ja lempeistä löylyistä! Nukuttiin hyvin, ja seuraavana aamuna oltiin taas valmiita jatkamaan seikkailua Taivassalon maisemissa.

Matkalla kalastajakylään ohitettiin Kyynelten kalliot, joten päätettiin aamulla pysähtyä siellä sateen ropistessa.

KYYNELTEN KALLIO – Taivassalon traaginen muistopaikka

Taivassalon Kyynelten kalliolla on sekä historiallinen että kansantarinaan pohjautuva, koskettava tausta: Paikka on toiminut vanhana mestauspaikkana, sopivasti postitien varrella. Vuonna 1665 Turun hovioikeus langetti kuolemantuomion kahdelle Taivassalon pappilan rengille, Heikki Pekanpoika ja Heikki Mikonpoika, "sodomiittisesta synnistä". Heidät teloitettiin kirveellä, ruumiit poltettiin ja tuhkia ripotettiin tuuleen. Kansan keskuudessa kiertää myös legenda kahdesta serkuksesta, Heikistä ja Liisasta, joille ei käynyt hyvin näillä kallioilla. He syyllistyivät "sukirutsaukseen". Heidät ja heidän lapsensa on tuomittu kuolemaan heinoussaan – Heikki mestattiin, Liisa poltettiin roviolla, ja lapsi upotettiin kuumaan veteen. Tarinan ja traagisten tapahtumien takia paikka sai nimekseen Kyynelten kallio. On raakoja tarinoita, on. 

Sepä oli meidän Taivassalon seikkailu - kovin oli taas uusia juttuja ja mukavia kohtaamisia. Meidän seikkailut jatkuvat vesisateessa Kustaviin.... mutta hyvin seikkailuauto pitää sadetta... joten LETS GO!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.