Tuusniemi

73/309

Somekivi: Tuusniemen sataman kala

Tuusniemen seikkailuun lähdettiin suoraan Kangasniemen ja Joutsan retkien jatkoksi, ja mikäs siinä oli ajellessa – Sininen tie johdatti meitä kauniissa maisemissa kohti uusia kokemuksia.

Tuusniemi sijaitsee Pohjois-Savossa, ja siellä asustaa reilut 2 000 ihmistä. Me tulimme perille Kuopion suunnasta, ja ennen kuin ehdimme keskustaan asti, teimme jo pysähdyksen yhteen todella mielenkiintoiseen kohteeseen:

SEINÄVUOREN ROTKOLAAKSO

Olimme kuulleet tästä paikasta monesti, mutta nyt lähdimme vihdoin itse katsomaan, mitä Seinävuoren rotkolaakso pitää sisällään. Jo pelkkä nimi herättää kiinnostuksen – jyrkkiä kallioita, salaperäinen rotko ja metsän keskelle kätkeytyvä polku. Kuulosti juuri sellaiselta seikkailulta, jonka tyyppisistä me tykkäämme!

Parkkeerasimme auton metsän reunassa sijaitsevalle pysäköintialueelle. Reitin alku oli houkutteleva: heti vastassa oli kota, laavu sekä huoltopiste, jossa oli myös vessa. Päätimme kiertää reitin vastapäivään – ensin järven ympäri ja sitten rotkon puolelle. Lue lisää täältä!

Rotkolaakson seikkailun jälkeen ajoimme kohti Tuusniemen kylää, jonne oli vain muutaman kilometrin matka. Monelle ohikulkijalle Teboilin risteys on varmasti tuttu, mutta me päätimme kurkistaa hieman syvemmälle kylän sisään.

Löysimme K-kaupan, jonka katolla lapset bongasivat jalkapallomaalin – aika hauska yksityiskohta! Hetken päästä saavuimme liikenneympyrään, jonka laidalla oli S-market ja vastapäätä kirkko. Kirkon takana olevassa aitassa huomio kiinnittyi erityisesti yhteen seinään – siinä oli jotain vangitsevaa ja kivalla tavalla erilaista.

Koska kyläkeskusta tuli kierreltyä nopeasti, ei siellä ainakaan meidän silmään mitään erikoista ollut, joten päätimme suunnata Tuusniemen sataman leikkipuistoon. Siellä oli hyvä hetki keittää kahvit, nauttia jäätelöt ja jättää mukaan tuotu #somekivi. Kivi löysi paikkansa sataman rannalta, ison kalan luolta.

Lapset pääsivät leikkimään leikkipuistossa, äiti sai keittää rauhassa kahvit, ja kaikilla oli rento fiilis. Sataman vieressä sijaitsee myös Hojo Hojo -viihdekeskus, jonka nimen moni on varmasti joskus kuullut.

Kaikin puolin mukava ja leppoisa pysähdys – ja sitten olikin aika jatkaa kohti seuraavaa kohdetta. Joka oli toisaalta aika erikoinen.. nimittäin

PAAKKILAN AVOLOUHOS

Noin 10 kilometriä Tuusniemeltä Joensuun suuntaan löytyy paikka, joka pysäyttää jo olemuksellaan – Paakkilan avolouhos. Pysähdyimme sinne uteliaina, ja täytyy myöntää: tunnelma oli vähän aavemainen… mutta samalla kiehtova.

Tämä ei ole ihan tavallinen retkikohde. Paikkahan oli aikanaan Euroopan merkittävin asbestikaivos, jossa louhittiin antofylliittiasbestia vuosikymmenien ajan. Nykyään kaivos on hiljentynyt, ja vanhat avolouhokset ovat täyttyneet uskomattoman kirkkaalla pohja- ja sadevedellä. Ja kirkasta se todella oli – lapset bongasivat pohjasta jopa sinisiä kiviä!

Vesi ulottuu syvimmillään jopa 30 metriin, ja sukeltajille paikka on todellinen aarre: louhosten välissä kulkee vedenalaisia tunneleita, ja pohjalla on säilynyt vanhoja rautatievaunuja, autoja ja muuta kaivostoiminnan kalustoa. Mielikuvitus lähti heti laukkaamaan – millaista täällä on ollut silloin, kun kaikki vielä toimi?

Me emme sukeltaneet, vaan jäimme hetkeksi katselemaan hiljaista vedenpintaa, lukemaan taustatietoja ja vain ihmettelemään maisemaa. Paikka oli… erilainen. Rauhallinen, jännittävä, ehkä vähän kummallinenkin – mutta ehdottomasti pysähtymisen arvoinen. Jos joskus ajat tästä ohi, pysähdy. 

Tuusniemeltä noin 12 kilometrin päässä, Ohtaansalmen sillan kupeessa, pysähdyimme katsomaan jotain aivan erityistä – Täyssinän rauhan rajakiveä. Paikka vaikutti ensi silmäyksellä tavalliselta, mutta tiesimme sen kantavan yli 400 vuoden takaista historiaa.

Täällä, rauhallisen sillan ja veden äärellä, kulki aikoinaan valtakunnanraja. Vuonna 1595 solmittiin Täyssinän rauha Ruotsin ja Venäjän välillä, ja sen myötä uusi raja merkittiin maastoon kivipaasein. Yksi näistä alkuperäisistä rajamerkeistä seisoo yhä paikoillaan – ikiaikaisena muistona menneistä ajoista.

Kiven pinnassa erottui yhä merkkejä: ristien ja kruunujen hahmoja, ehkä vuosilukuakin. Lapset ihmettelivät, miten kivestä voi "lukea" historiaa. Kyllä voi. Se oli pieni historian tunti Ohtaansalmen sillan kuppeessa.

Siinäpä oli meidän Tuusniemen seikkailu - sisälsi kivan erilaisia juttuja pienelle paikkakunnalle :). Ihan hauska! Nyt on aika ajella kotia ja lähteä suunnittelemaan seuraavia seikkailuja. 

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.