Sipoo

149/309

Somekivi: Vanha Sipoon kirkko

Ja näin lähdettiin seikkailemaan Sipooseen, noin 23 000 asukkaan kuntaan Helsingin kupeessa.

Sipoo on taas yksi niistä kunnista, joissa ei oikeastaan ole yhtä selkeää "Sipoon keskustaa", vaan kunnan tärkeimmät keskukset ovat Nikkilä ja Söderkulla. Me päätettiin tehdä seikkailu vähän eri tavalla ja huristella Pohjois-Sipoosta aina Etelä-Sipooseen, meren rannalle asti, poimien matkan varrelta niitä paikkoja, joita meille oli eniten suositeltu.

Ja kuten näissä seikkailuissa usein käy, kaikkea mahtui mukaan. Osa kohteista oli ihan täysi floppi. Osa taas mukavia kohteita. Ja tietenkin matkaan mahtui myös pari sellaista yllätystä, joita ei todellakaan oltu suunniteltu. Sellainen Sipoo siis oli jo lähtöviivalla: vähän arvoituksellinen, vähän hajallaan, mutta juuri siksi kiinnostava. Nyt lähdetään katsomaan, mitä kaikkea Pohjois-Sipoosta meren rantaan asti löytyy.

Huristelimme suoraan Sipoon vanhalle kirkolle, eli Pyhän Sigfridin kirkolle. Ja mikä mahtava tuuri; kirkko oli vielä avoinna! Moni kesäkohde sulkee ovensa heti koulujen alettua, joten olimme jo vähän varautuneet siihen, että katselisimme kirkkoa vain ulkopuolelta. Mutta täällä pääsimme sisään ja saimme vielä todella mielenkiintoisen esittelyn kirkon historiasta.

Sipoon vanha kirkko on rakennettu 1450-luvulla, ja se on yksi Suomen keskiaikaisista harmaakivikirkoista. Kirkon suunnittelijan nimeä ei tiedetä varmasti, mutta hänet tunnetaan nimellä Pernajan mestari. Kirkon arkkitehtuurikin poikkeaa hieman muista keskiaikaisista kirkoista: kuoriosa on kolmilaivainen, kun muu kirkko on kaksilaivainen.

Meidän huomion vei kuitenkin ensimmäisenä lattia. Kirkossa on edelleen vanha maa- ja mukulakivilattia, joka tekee koko tilasta aivan erilaisen kuin tavallisissa kirkoissa. Seiniä ja holveja koristavat puolestaan 1400-luvulta peräisin olevat maalaukset, jotka on tehty punamullalla ja nokimustalla.

Kirkon säilyminen tuntui muutenkin erityiseltä. Sitä ei ole vuosisatojen aikana tuhottu sodissa tai tulipaloissa samalla tavalla kuin monia muita vanhoja kirkkoja, joten siellä on säilynyt paljon alkuperäistä keskiaikaista tunnelmaa. Kirkkoa on toki korjattu eri aikoina, mutta se on säilynyt poikkeuksellisen alkuperäisen kaltaisena.

Hyvä aloitus Sipoon seikkailulle. Sipoon vanhaan kirkkoon jätettiin myös meidän #somekivi.

Vanhan kirkon läheisyydessä kohoaa myös Sipoon uusi kirkko, suuri punatiilinen uusgoottilainen kirkko.

Se rakennettiin 1800-luvulla, kun vanha keskiaikainen kirkko kävi kasvaneelle seurakunnalle liian pieneksi. Kävimme pyörähtämässä myös uuden kirkon pihalla, ja oli hauska nähdä nämä kaksi niin erilaista kirkkoa lähes vierekkäin: toisella puolella 1400-luvun harmaakivikirkko ja toisella 1800-luvun näyttävä punatiilikirkko.

Kirkoilta jatkoimme matkaa Nikkilän keskustaan. Ensimmäisenä aloimme bongailla liikenneympyröitä, joista paikalliset olivat vinkanneet. Vastaan tuli ainakin pupun korvat, yhdessä ympyrässä kasvoi puu. Kyse ei ole vain sattumanvaraisista koristeista, vaan Pekka ja Mari Paikkarin Turvapaikka-taidekokonaisuudesta, johon kuuluvat muun muassa pupu-, porkkana-, perhos- ja susiaiheiset liikenneympyrät.

Keskustassa bongasimme myös näyttäviä seinämaalauksia yhden rakennuksen kyljessä sekä kivan Cafe-sininen talo kahvilan. Hetken jo mietimme, että mennäänkö sinne kahville, mutta tällä kertaa päätimme jatkaa matkaa.

Seuraavaksi suuntasimme vanhalle sairaala-alueelle. Ja täytyy sanoa, että miljöö oli todella kaunis. Vanhat rakennukset, vehreä ympäristö ja koko alueen tunnelma olivat hienoja, mutta samalla vähän ihmeteltiin, että mitä täällä oikeastaan pitäisi katsella. Rakennukset ovat nykyisin pitkälti yksityiskäytössä, joten kierros jäi enemmän alueen tunnelman fiilistelyksi kuin varsinaiseksi nähtävyyskäynniksi.

Vähän sellainen kohde, että hieno nähdä, mutta samalla tuli pieni: "Okei… miksi me oikeastaan tultiin tänne?" 

Nikkilä tuli lopulta nähtyä melko nopeasti. Ja sitten olikin aika jatkaa Sipoon seikkailua eteenpäin.

Tie Nikkilästä Söderkullaan oli kyllä yksi tämän päivän kauneimmista pätkistä. Tie mutkitteli peltojen keskellä, maisema oli vehreä ja jotenkin koko ajan tuli fiilis, että onhan tämä nyt ihan maaseutua, vaikka Helsinki on aivan vieressä.

Söderkullaan saavuttaessa ensimmäinen pysähdys oli meille suositeltu Söderkullan kartano.

Ja täytyy sanoa… vähän ihmeteltiin. Paikka näytti meidän vierailun aikana aika hiljaiselta, eikä kartano ollut ehkä ihan hehkeimmillään. Meille ei myöskään oikein avautunut, miksi juuri tänne oli niin kovasti suositeltu tulemaan. 

Siitä jatkettiin Söderkullan keskustaan, jossa bongattiin liikenneympyrässä valkoinen kivikasa. Ja ensimmäinen ajatus oli tietenkin: "Voi ei, meidän #somekivi olisi sopinut tuohon ihan täydellisesti!" 

Ihan Söderkullan keskustan tuntumassa sijaitsee myös Sibbesborg, meille paljon suositeltu muinaislinna. Tie sinne kulki peltojen keskellä ja vastaan tuli neljän tonnin painorajoitus. Siinä vähän katseltiin meidän seikkailuautoa ja pohdittiin, että saaattaisi olla parempi jättää auto vähän kauemmas. 

Kiipesimme kukkulalle, jossa muinaislinna on joskus sijainnut. Ja… no. Mitään kovin näkyviä raunioita tai jäännöksiä ei meidän silmiin osunut. Tämä oli taas yksi niistä paikoista, joissa lapset katsoivat hetken ympärilleen ja fiilis oli vähän: "No niin, tää on nyt nähty." 

Mutta sekin kuuluu seikkailuihin. Kaikki paikat eivät pysäytä, eikä jokaisesta kohteesta tarvitse löytyä wow-efektiä. Söderkullan jälkeen olikin aika jatkaa matkaa kohti meren rantaa. 

Ai että tää Sipoonranta oli mahtavaa aluetta. Aivan superkaunista. Tuntui kun olisi tullut aivan eri maailmaan! Ajeltiin suoraan Gumbostrand Konst & Form paikkaan, jota meille suositeltiin. Se on vanhaan Hartwallin tehtaaseen tehty taidegalleria, designputiikki sekä bistro kahvila. Sieltä löytyikin meille tuttua taidetta. Keravassa kävimme taidenäyttelyssä ja tapasimme siellä myös taitelija Jasminin. Lapset heti bongas tuttua ilmettä!

Mutta oli tää rantatie super ihana ajella.... vaikkakin oli pari tiukkaa kohtaa seikkailuautolla mennä, koska vastaan tuli autoja. Lähdettiin ajelemaan kohti Sipoonkorven Kansallispuistoa niin tehtiin äkkipysähdys Kahvila Navettaan. EIhän me tiedetty miten kiva paikka se on, mutta parkkipaikka oli täynnä autoja, niin uteliaisuus heräsi! Ja voi ettien että - kyllä kannatti pysähtyä!!! Kannattaa sinunkin pysähtyä!

Matkalla bongattiin Obelixin kiven... oltiin varmaan jo Helsingin puolella, mutta tulipahan sekin nähtyä. Ja sit saavuttiin Sipoonkorven Kansallispuistoon. Vettä ripotteli koko ajan...ja säätiedotuksesta nähtiin, että se myös yltyy pahemmaksi. Päätettiin tehdä ruokaa ja syödä hyvin ensin. Ja arvatkaa mitä sitten kävi? Me nukahdettiin iltapäiväunille ja posotettiin koko porukka sateessa se pari tuntia - ja edelleen satoi!

Siinäpä oli meidän Sipoo-seikkailu. Ei kyl voi koskaan tietää, mitä paikkakunnilla tapahtuu ja mitä näkee. Mut sellaista. Me jatketaan taas seikkailujamme. Kiitti kun olet matkassa mukana!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle