Leppävirta

141/309

Somekivi: Kirkkopuisto

Niin sitä vaan kesäkuisena päivänä huristeltiin Leppävirralle. Paikan kyllä tunnistaa isosta sillasta, joka ylitetään Leppävirralle saapuessa. Tää on kunta, jossa asustelee vajaa 9000 asukasta. 

Paikalliset ovat maalanneet meille Leppävirrasta kuvan, jossa kunnan parhaat puolet eivät löydy ostoskeskuksista tai yhdeltä pääkadulta, vaan luonnosta, vesistöistä ja pienistä kylistä. Yksi nimi nousi esiin ylitse muiden: Orinoro. Monen mielestä se on Leppävirran ehdoton helmi. Toinen vahva teema on vesi. Konnuksen kanavat, Leppävirran silta, Unnukka ja lukemattomat järvimaisemat toistuivat vinkeissä kerta toisensa jälkeen. Moni muistutti myös, että Leppävirran sielu löytyy sen kylistä: Sorsakoskelta, Mustinmäestä, Kurjalasta ja Soinilansalmelta. Ja sitten on tietenkin Vesileppis, joka nousi esiin lähes jokaisessa vinkkilistassa. Kylpylä, jääluola, aktiviteetit ja tekeminen tekevät siitä monelle ensimmäisen pysähdyksen Leppävirralla.

Nyt on aika selvittää, pitävätkö paikallisten kehut paikkansa... Tulkaahan mukkaan katsomaan, mitä meidän seikkailussa selviää!

LEPPÄVIRRAN KESKUSTA

Leppävirran seikkailu alkoi keskustasta, vaikkei sitä kyllä suositeltukaan isosti. Ja todettava on, että keskustan ykköspaikka oli ylivoimaisesti kirkko, joka näyttävästi ja tukevasti seisoo maamerkkinä Leppävirran keskustassa. Lähdetään sinne ensiksi!

Kirkko valmistui vuonna 1846, ja sen suunnitteli sama mies, joka tunnetaan myös Helsingin empire-keskustan luojana, arkkitehti Carl Ludvig Engel. Kirkko on muuten Suomen seitsemänneksi suurin luterilainen kirkko, ja sinne mahtuu yli 2000 ihmistä istumaan. Sisältä kirkko on tosi pelkistetty, yksinkertainen. Lasten mielestä tylsä kirkko, joten aika nopsaa käveltiin ulos, jossa olikin ylläri, eli hotdogeja tarjolla. Nälkäiselle seikkailuperheelle ne maistuivat juuri niin hyviltä kuin retkipäivän alussa kuuluukin.

Sit lähdettiin kipuamaan kohti kellotorniin. Tämä oli meille jo kolmas kellotapuli seikkailussa. Aiemmat tornit löytyvät Joroisesta ja Keuruulta.  Leppävirran torni oli näistä selvästi suurin. En osaa sanoa oliko se korkein, mutta ainakin ylhäällä oli eniten tilaa liikkua ja ihmetellä maisemia.

Ja maisemat todella palkitsivat kiipeämisen. Ylhäältä avautui näkymä joka suuntaan: kirkonkylään, järville ja Leppävirran ympäröiviin maisemiin. Siinä hetkessä ymmärsi hyvin, miksi paikalliset ovat niin ylpeitä kotikunnastaan.