Leppävirta

141/309

Somekivi: Kirkkopuisto

Niin sitä vaan kesäkuisena päivänä huristeltiin Leppävirralle. Paikan kyllä tunnistaa isosta sillasta, joka ylitetään Leppävirralle saapuessa. Tää on kunta, jossa asustelee vajaa 9000 asukasta. 

Paikalliset ovat maalanneet meille Leppävirrasta kuvan, jossa kunnan parhaat puolet eivät löydy ostoskeskuksista tai yhdeltä pääkadulta, vaan luonnosta, vesistöistä ja pienistä kylistä. Yksi nimi nousi esiin ylitse muiden: Orinoro. Monen mielestä se on Leppävirran ehdoton helmi. Toinen vahva teema on vesi. Konnuksen kanavat, Leppävirran silta, Unnukka ja lukemattomat järvimaisemat toistuivat vinkeissä kerta toisensa jälkeen. Moni muistutti myös, että Leppävirran sielu löytyy sen kylistä: Sorsakoskelta, Mustinmäestä, Kurjalasta ja Soinilansalmelta. Ja sitten on tietenkin Vesileppis, joka nousi esiin lähes jokaisessa vinkkilistassa. Kylpylä, jääluola, aktiviteetit ja tekeminen tekevät siitä monelle ensimmäisen pysähdyksen Leppävirralla.

Nyt on aika selvittää, pitävätkö paikallisten kehut paikkansa... Tulkaahan mukkaan katsomaan, mitä meidän seikkailussa selviää!

LEPPÄVIRRAN KESKUSTA

Leppävirran seikkailu alkoi keskustasta, vaikkei sitä kyllä suositeltukaan isosti. Ja todettava on, että keskustan ykköspaikka oli ylivoimaisesti kirkko, joka näyttävästi ja tukevasti seisoo maamerkkinä Leppävirran keskustassa. Lähdetään sinne ensiksi!

Kirkko valmistui vuonna 1846, ja sen suunnitteli sama mies, joka tunnetaan myös Helsingin empire-keskustan luojana, arkkitehti Carl Ludvig Engel. Kirkko on muuten Suomen seitsemänneksi suurin luterilainen kirkko, ja sinne mahtuu yli 2000 ihmistä istumaan. Sisältä kirkko on tosi pelkistetty, yksinkertainen. Lasten mielestä tylsä kirkko, joten aika nopsaa käveltiin ulos, jossa olikin ylläri, eli hotdogeja tarjolla. Nälkäiselle seikkailuperheelle ne maistuivat juuri niin hyviltä kuin retkipäivän alussa kuuluukin.

Sit lähdettiin kipuamaan kohti kellotorniin. Tämä oli meille jo kolmas kellotapuli seikkailussa. Aiemmat tornit löytyvät Joroisesta ja Keuruulta.  Leppävirran torni oli näistä selvästi suurin. En osaa sanoa oliko se korkein, mutta ainakin ylhäällä oli eniten tilaa liikkua ja ihmetellä maisemia. Ja maisemat todella palkitsivat kiipeämisen. Ylhäältä avautui näkymä joka suuntaan: kirkonkylään, järville ja Leppävirran ympäröiviin maisemiin. Siinä hetkessä ymmärsi hyvin, miksi paikalliset ovat niin ylpeitä kotikunnastaan. 

No eipä tarvinnut paljoo odotella, kun seuraava kohde jo kutsui. Leppävirran kirjastonjohtaja bongasi meidät ja vei tutustumaan kirjastoautoon! Se oli ensimmäinen kerta kirjastoautossa Brianille ja lapsille! Leppävirta on laaja pitäjä ja täällä todella on kirjastoautolle käyttöä. Oli hauska kuunnella "kirjastotätien" tarinoita ja ajatuksia kirjastoautosta ja heidän työstään kokonaisuudessaan. Ja Braikulla sekä lapsilla riitti ihmettelemistä. Tytöt löysi heti hyllystä kirjoja luettavaksi. Olipa kiva jutteluhetki ja tutustuminen. Kiitos!

Kirjastoauton tutustumisen jälkeen suuntasimme aivan sen vieressä sijaitsevaan Leppävirran museoon. Vanha viljamakasiini oli jo rakennuksena mielenkiintoinen, ja sisältä löytyi sekä Leppävirran historiaa että vaihtuva näyttely Tilda Löfman-Koposesta.

Museota kiertäessä kävi nopeasti selväksi, ettei Tilda ollut ihan tavallinen leppävirtalainen. Tilda Löfman-Koponen oli vaikuttaja, kirjailija, toimittaja ja yhteiskunnallinen keskustelija aikana, jolloin naisten mahdollisuudet vaikuttaa olivat huomattavasti nykyistä rajallisemmat. Hänet tunnetaan erityisesti siitä, että hän oli ensimmäinen Pohjois-Savosta valittu naispuolinen kansanedustaja.

Tildan merkitys näkyy Leppävirralla edelleen vahvasti. Hänen muistonsa elää paikkakunnalla monin tavoin, ja esimerkiksi Leppävirran kirjastoauto on nimetty osuvasti Tildaksi hänen kunniakseen.

Museolta jatkoimme vielä tutkimaan Leppävirran keskustaa tarkemmin. Ja täytyy sanoa, että aika tehokkaasti tuli koko kirkonkylä kierrettyä kävellen. Matkan varrella löytyivät kunnantalo ja tori. Lopulta päädyimme takaisin sinne mistä olimme lähteneetkin, kirkkopuistoon ja sinne jätettiin meidän #somekivi. Sitten kävimme vielä ostamassa jätskit kaupasta sekä valitsemassa rippikukat meidän pojan konfirmaatioon Elegia kukkakaupasta. Tulikin aivan ihana pionikimppu! Ja kukkakaupan yhteydessä oli myös ihana kahvila.

Nyt kun kylä tuli tutuksi, niin oli aika laajentaa meidän reviiriä Leppävirralla ja siirtyä seuraavaan suositeltuun kohteeseen, Vesileppikseen.

Vesileppis – tekemistä riittää koko perheelle

Leppävirran keskustakierroksen jälkeen suuntasimme paikkaan, jota meille oli suositeltu enemmän kuin mitään muuta. Vesileppikseen.

Kävimme kirjautumassa sisään ja suuntasimme huoneeseemme. Vastassa oli tilava perhehuone, jossa oli hyvin tilaa koko porukalle. Ja mikä parasta, huoneesta löytyi myös oma sauna (mut ei me sitä keretty käyttää :)!).

Siinä vaiheessa tiesimme olevamme hyvissä lomatunnelmissa. Kun tavarat oli purettu ja huone otettu omaksi tukikohdaksi, alkoi tuttu pohdinta: "Mitä kaikkea täällä oikein tehdään?" Vaihtoehtoja oli niin paljon, että päätimme aloittaa ulkoilmasta.

Vesileppiksestä löytyi pyöriä käyttöön, joten hyppäsimme satuloihin ja lähdimme koko perheen voimin tutkimaan ympäristöä. Pyöräretken aikana vastaan tuli frisbeegolfratoja, pelikenttiä, leikkipuistoja ja vaikka mitä muuta. Oli hienoa huomata, kuinka paljon aktiviteetteja alueelle on rakennettu aivan kävely- ja pyöräilymatkan päähän.

Pyöräilyn jälkeen alkoi jo vähän nälkä kurnia. Suuntasimme buffet-päivälliselle, jossa pöydät notkuivat hyvää perusruokaa. Jokainen löysi omat suosikkinsa ja vatsat saatiin täyteen seuraavaa seikkailua varten. Ja sitten olikin aika sille, mitä lapset olivat odottaneet koko päivän. Kylpylään!

Uikkarit päälle, kylpytakit niskaan ja menoksi. Kylpylässä vierähtikin aikaa enemmän kuin huomasimmekaan. Lapset touhusivat altailla, laskettiin mäkeä, uitiin, rentouduttiin ja nautittiin yhdessäolosta. Siellä olisi helposti saanut kulumaan vielä monta tuntia lisääkin.

Hyvin vietetyn päivän jälkeen uni tuli nopeasti. Ja seuraavana aamuna olikin vuorossa yksi Vesileppiksen erikoisimmista elämyksistä.

Muumijääluola. Aamupalan jälkeen suuntasimme hissillä maan alle. Ja kirjaimellisesti maan alle. Siellä vedettiin toppavaatteet päälle ja astuttiin keskelle jäistä Muumimaailmaa. Tutustuimme jääveistoksiin ja Muumi-hahmoihin, mutta kaikkein hauskinta oli ehdottomasti mäenlasku liukureilla. Ja sitä riitti. Mäkeä laskettiin uudestaan ja uudestaan, kunnes lopulta kylmä alkoi hiipiä. Silloin tiesimme, että oli aika palata takaisin kesään. Ylös noustessa tuntui melkein hassulta siirtyä jääluolasta takaisin lämpimään ulkoilmaan.

Mutta päivä ei ollut vielä ohi. Pojat lähtivät frisbeegolfaamaan ja me tytöt nappasimme jälleen pyörät alleen ja suuntasimme läheiseen leikkipuistoon. Ja juuri siinä ehkä piilee Vesileppiksen vahvuus. Täällä ei tarvitse lähteä kauas etsimään tekemistä.

Kylpylä, liikunta, ulkoilu, pyöräily, frisbeegolf, Muumijääluola, leikkipaikat ja majoitus löytyvät kaikki samalta alueelta. Ei ihme, että niin moni suositteli tätä meille. Ja kun siihen yhdistää kaiken muun, mitä Leppävirralla voi nähdä ja kokea, niin täytyy sanoa: Vesileppis on kyllä yksi niistä paikoista, johon lapsiperheen kannattaa tulla viettämään yhteistä aikaa. 

KONNUSKOSKET

Ai niin, ja käytiinhän me vielä ilta-ajelulla. Huristeltiin iltaretkelle Konnuskoskille. Konnuksen alue on siinä mielessä erikoinen, että siellä kulkee yhteensä kolme eri kanavaa. Jo pelkästään niiden yli käveleminen teki paikasta mielenkiintoisen.  Me kävelimme rauhassa kanavien yli aina varsinaiselle Konnuskoskelle asti.

Savon seitsemäs ihme – Orinoro

Korkeat kallioseinämät nousivat molemmin puolin ylös niin vaikuttavina. Siinä kohtaa mieleen tuli toinenkin legenda. Sen mukaan maailma oli vielä kesken, kun Luojalta alkoi loppua maa kesken luomistyön. Maata venytettiin, kunnes maan kuori repesi juuri Orinoron kohdalta. Kun seisoi rotkon reunalla ja katseli kallioseiniä, oli helppo ymmärtää, miksi tällainen tarina on syntynyt. Seinät näyttivät aivan siltä kuin ne olisivat joskus olleet yhtä ja samaa kallioseinämää. Oli legenda sitten totta tai ei, yksi asia oli varma. Paikka oli vaikuttava.

Kesken Leppävirran seikkailun, saimme kutsun lettukesteille erään seuraajan toimesta, joten päätettiin vielä pysähtyä matkan varrella Tokmannille ostamaan tuliaisia sinne. Siellä olikin yksi toinen seuraajistamme, Sanna, joka toi meille muistoksi kiven suvasjärvestä sekä retkiherkkuja. Oi että miten ihana kohtaaminen!

Sorsakoski – kun yksi kohtaaminen johtaa uuteen seikkailuun

Sorsakoski – kun yksi kohtaaminen johtaa uuteen seikkailuun