Rusko
157/309
Somekivi: Ruskon koulu
Ja näin Ruskoon lähdettiin ajelemaan ja oikein kyläteitä pitkin. Voin sanoa, että kun Turun ympäristön kuntia ajelee näin ristiin rastiin, niin kyllä täällä maaseutua riittää. Peltoa, pieniä teitä, vanhoja taloja, metsänreunoja ja välillä sellainen olo, että ollaanko me varmasti edelleen näin lähellä Turkua.
Matkalla ajettiin myös Vahdon läpi. Vahto oli ennen oma kuntansa, mutta se liitettiin Ruskoon vuonna 2009. Nykyään se on siis yksi Ruskon alueista, vaikka sillä on edelleen hyvin oma kylämäinen identiteettinsä.
Ja sitten saavuttiin itse Ruskolle. Rusko on noin 6 400 asukkaan kunta aivan Turun kupeessa. Kunta itse kuvailee paikkaa rauhalliseksi ja maaseutuidylliseksi, ja meidän ensivaikutelmaan tuo kyllä sopi aika hyvin.
Ruskon kirkonkylä
Ajeltiin ensin kirkonkylää vähän ristiin rastiin ja katseltiin ympärillemme. Rusko tuntui heti aika rauhalliselta ja kompaktin kokoiselta paikalta. Seuraavaksi suunnattiin Ruskon kirkolle. Ja taas löytyi yksi näistä Varsinais-Suomen keskiaikaisista harmaakivikirkoista.
Ruskon kirkko eli Maria Magdalenan kirkko on rakennettu pääosin 1400-luvun puolivälissä, ja se kuuluu Suomen pienimpiin keskiaikaisiin kivikirkkoihin. Kirkon ympäristö on muutenkin vanhaa kulttuurimaisemaa, ja kirkon läheltä kulkee Ruskonjoki. Me kierrettiin kirkon ympäristöä ja bongattiin myös meille vinkattu vanha kivisilta. Se osoittautui oikeasti historialliseksi sillaksi: Ruskonjoen yli kulkeva kiviholvisilta on rakennettu vuonna 1898.
Kirkolta lähdettiin etsimään paikkaa lounaalle. Katsottiin pari leikkipuistoa, mutta mikään niistä ei oikein tuntunut siltä, että tähän olisi kiva jäädä ison seikkailuauton kanssa.
Lopulta päädyttiin koulun pihalle. Ja sehän toimikin hyvin. Lapset pääsivät pelaamaan palloa ja leikkimään, me tehtiin ruokaa ja pidettiin pieni tauko. Siihen tuli myös paikallisia poikia, ja lopulta he päätyivät ottamaan meistä kuvan, kun jätettiin meidän Ruskon #somekivi koulun rappusille. Taas yksi pieni paikallinen kohtaaminen, joka jäi päivästä mieleen.
Siirtolohkare metsän keskellä
Seuraavaksi ajettiin S-marketin parkkipaikalle. Sieltä lähdettiin jalkaisin etsimään meille vinkattua siirtolohkaretta. Ja tämä oli kyllä tosi kiva pieni päivälenkki. Käveltiin metsän siimeksessä, kunnes vastaan tuli valtava kivi. Siinä tietysti alettiin heti lasten kanssa miettiä, että mistähän tällainen möhkäle on tänne päätynyt. Oikea vastaus liittyy jääkauteen ja liikkuvaan mannerjäähän, joka on kuljettanut suuria kivilohkareita paikasta toiseen.
Mutta lasten selitys oli tietenkin parempi: Jättiläinen toi sen tänne. Ja koska kivi näytti siltä kuin se olisi haljennut, niin tietenkin jättiläinen oli myös halkaissut sen. Näin syntyy paras paikallishistoria. Siirtolohkareen läheltä löytyi myös laavu, jossa oli nuorisoa paistamassa makkaraa. Hetken aikaa pyörittiin siellä, ja sitten lähdettiin vähän pidemmän kaavan kautta takaisin autolle.
Kullaanvuori
Rusko jäi meillä muuten aika lyhyeksi ja ytimekkääksi seikkailuksi. Mutta ennen kuin suunnattiin yöksi Raisioon ystäväperheen luo, lähdettiin heidän kanssaan vielä yhdelle retkelle.
Ja se paikka oli Kullaanvuori. Kullaanvuori kuuluu Kullaanpolun retkeilyreitistöön, joka kulkee Ruskon ja Raision alueella. Reitin varrella on myös laavu ja nuotiopaikka. Siellä olikin paljon porukkaa liikkeellä. Me tehtiin pieni metsälenkki, pysähdyttiin nuotiolle ja paistettiin makkaraa yhdessä ystäväperheen kanssa. Aika hyvä tapa päättää Ruskon päivä.
Rusko on maalaismaisemia, pieni kirkonkylä, vanha harmaakivikirkko, historiallinen kivisilta, koulun piha, siirtolohkare ja lopuksi metsäretki Kullaanvuorelle.
Ei mikään valtava nähtävyyskunta meidän näkökulmasta, mutta oikein mukava pieni pysähdys matkalla eteenpäin. Kiitti ja moi Rusko! Tästä huristeltiin ystäväperheen luokse Raisioon yöksi.
Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle