Ostoskori
0
0,00 €
Liperi
147/309
Somekivi: Wanhat autot museo
Liperi - Vanha suurkunta ja kolme erilaista keskusta
Seuraava seikkailukohteemme oli Liperi, mutta tällä kertaa matkassa oli jotakin tavallistakin erityisempää. Saimme nimittäin Hollannista vieraaksemme ystävämme Corinnen, joka lähti mukaan tutkimaan Liperiä kanssamme. Oli aivan huikeaa päästä näyttämään hänelle suomalaista kesää ja ottamaan hänet osaksi meidän seikkailuporukkaamme.
Liperi sijaitsee Pohjois-Karjalassa, aivan Joensuun naapurissa, ja siellä asuu noin 12 000 ihmistä. Paikkakunnasta puhuttaessa vastaan tuli usein ilmaus vanha suurkunta tai emäpitäjä.
Mitä se sitten tarkoittaa?
Liperi perustettiin jo 1600-luvulla, ja sen alue oli aikoinaan huomattavasti nykyistä kuntaa laajempi. Liperin yhteyteen kuului eri vaiheissa alueita, joista muodostuivat myöhemmin muun muassa Kontiolahti, Polvijärvi, Outokumpu ja Rääkkylä. Hetken aikaa seurakuntaan määrättiin kuulumaan jopa laaja Pielisjärven alue, johon kuuluivat nykyisten Lieksan, Nurmeksen, Juuan, Valtimon ja Rautavaaran seudut. Vuosien ja vuosisatojen kuluessa nämä alueet itsenäistyivät omiksi kunnikseen. Siksi Liperistä voidaan puhua vanhana suurkuntana. Se on ollut eräänlainen historiallinen emäalue monelle nykyiselle paikkakunnalle.
Kun kyselimme seuraajiltamme vinkkejä, huomasimme nopeasti myös sen, ettei Liperissä ole vain yhtä selkeää keskusta. Kunnassa on kolme suurempaa taajamaa: Ylämylly, Liperin kirkonkylä ja Viinijärvi.
Niinpä päätimme, että tällä seikkailulla ei jäädä tutkimaan vain yhtä kylänraittia, vaan lähdemme tutustumaan kaikkiin kolmeen.
Ensimmäisenä vuorossa oli Ylämylly.
Ylämylly
Ylämyllyllä ensimmäinen pysähdys oli huoltoasemalla, sillä myös seikkailuauto tarvitsi vähän ruokaa. Tankkauksen jälkeen ei tarvinnut siirtyä kovinkaan kauas, sillä aivan lyhyen ajomatkan päässä sijaitsi seuraava kohteemme: Myllyn Vanhat Autot -museo.
Kyseessä on perheomisteinen automuseo, jonka juuret ulottuvat 1960-luvulle, jolloin vanhojen autojen entisöinti aloitettiin. Museon kokoelma on kasvanut vuosikymmenten aikana valtavaksi, ja nykyään useisiin halleihin on koottu yli 450 ajoneuvoa. Autojen lisäksi nähtävillä on muun muassa mopoja, moottoripyöriä, traktoreita ja kuorma-autoja.
Ja olipahan siinä tutkimista! Halli toisensa jälkeen eteen avautui uusia menopelejä. Osa ajoneuvoista oli upeasti entisöityjä, osa taas hurmasi juuri sillä, että niissä näkyi eletty elämä.
Lapset kiersivät autojen välissä innoissaan, ja aika nopeasti jokainen löysi kokoelmasta oman suosikkinsa. Yksi ihastui vanhaan urheiluautoon, toinen mopoon ja joku sellaiseen menopeliin, jolla olisi kuulemma voinut lähteä saman tien seuraavalle seikkailulle.
Museon pihalle jätimme myös meidän #somekiven odottamaan seuraavaa löytäjää. Tuntui sopivalta jättää pieni pala meidän seikkailuamme paikkaan, jossa oli jo valmiiksi niin paljon tarinoita menneiltä matkoilta.
Saariston Puoti – voiko keskeltä Liperin maaseutua löytyä maailman paras pizza?
Ylämyllyltä lähdimme ajamaan pienempää asfalttitietä kohti Tutjunniemeä. Tie mutkitteli keskellä kauniita peltomaisemia, ja mitä pidemmälle ajoimme, sitä enemmän aloimme ihmetellä määränpäätämme. Saariston Puoti oli nimittäin yksi niistä paikoista, joita meille suositeltiin Liperissä kaikkein eniten. Kun lopulta käännyimme vielä hiekkatielle, autossa alkoi kuulua epäileviä kommentteja:
"Voiko täällä oikeasti olla ravintola?" "Ja vielä sellainen, jossa on kuulemma maailman parhaat pizzat?"
Mutta pian tie johdatti meidät aivan järvenrantaan. Saariston Puoti sijaitsee Tutjunniemessä, Liperin saaristossa, ja sen yhteydessä on myös venesatama. Paikalle voi siis saapua auton lisäksi vesitse. Alue kuuluu Pohjoisen Saimaan ja Pyhäselän järvimaisemiin.
Saavuimme paikalle juuri yhdeltätoista, kun ovet olivat aukeamassa ja puu-uunissa paloi jo tuli. Lasse otti meidät vastaan, ja pääsimme valitsemaan pöydän aurinkoiselta terassilta. Menut käteen ja pizzavalintoja pohtimaan!
Pojat päätyivät tuttuihin ja turvallisiin pepperonipizzoihin. Corinne valitsi Kolme juustoa ja rapsakka pekoni -pizzan, ja minä halusin kokeilla Alla Cigolea, jossa oli kotimaista kanaa, vuohenjuustoa ja pizzajuustoa.
Lasse kertoi meille Saariston Puodin tarinasta ja siitä, kuinka kyseessä on perheyritys, joka herää eloon kesäkaudella ja jonka pizzat paistetaan oikealla tulella lämmitettävässä uunissa.
Koska olimme lähes ensimmäiset asiakkaat, pizzat saapuivat pöytään nopeasti. Samaan aikaan ympärillämme alkoi tapahtua. Kassalle muodostui jonoa, terassin pöydät täyttyivät ja järven rannalla sijaitseva paikka heräsi hetkessä eloon.
Ja sitten pizzat tulivat. Ne näyttivät niin hyviltä, että pelkkä katseleminen sai veden kielelle.
Pohjat valmistetaan hapanjuureen, täytteet olivat runsaita ja maut täydellisessä tasapainossa. Pizzat paistetaan puu-uunissa, mikä teki pohjasta juuri sopivan rapean mutta sisältä pehmeän.
Ensimmäisen suupalan jälkeen pöydässä kuului lähinnä ihastuneita huudahduksia. Oh my gosh.
Pizzat katosivat lautasilta ennätysvauhtia. Meidän pojat ovat melkoisia pizzafriikkejä, ja heidän arvionsa oli hyvin yksiselitteinen: "Ylivoimaisesti parhaat pizzat, mitä ollaan koskaan syöty." Myös Corinne, joka on maistellut pizzoja eri puolilla maailmaa, oli samaa mieltä. Hänenkin mukaansa nämä nousivat aivan omalle tasolleen.
Maisemaristeily
Eikä Saariston Puodin elämys päättynyt vielä pizzoihin. Seuraavaksi valitsimme jälkiruokalistalta pannacottaa ja tiramisua, mutta tällä kertaa niitä ei jäätykään syömään terassille. Hyppäsimme nimittäin suoraan Saariston Puodilta lähtevän risteilyaluksen kyytiin ja lähdimme tunnin mittaiselle maisemaristeilylle.
Saariston Puodilta järjestetään maisemaristeilyjä, ja tiettyinä päivinä myös Joensuusta voi saapua laivalla Saariston Puotiin pizzalle ja palata takaisin risteillen. Aika huikea tapa yhdistää hyvä ruoka ja kauniit järvimaisemat.
Meille tämä oli aivan erityinen hetki, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun lähdimme Suomessa sisävesiristeilylle. Lapset olivat aivan innoissaan heti alusta lähtien. Söimme pannacotat ja tiramisut laivan kyydissä, ja molemmat olivat äärimmäisen hyviä. Sen jälkeen katselimme maisemia, juttelimme, pelasimme korttia ja nautimme kiireettömästä kesäpäivästä veden äärellä.
Yksi päivän jännittävimmistä hetkistä koitti, kun tytöt pääsivät kokeilemaan risteilyaluksen ohjaamista. Siinä riitti ihmeteltävää ja hymyä pitkäksi aikaa.
Kun palasimme takaisin Saariston Puodille, olo oli yksinkertaisesti onnellinen. Hyvä ruoka, järvimaisemat, lämmin kesäpäivä ja ensimmäinen yhteinen sisävesiristeily. Aivan mieletön kokemus ja varmasti yksi tämän seikkailun ikimuistoisimmista hetkistä.
Liperin kirkonkylä
Saariston Puodilta matka jatkui kohti Liperin kirkonkylää. Ajoimme aivan keskustassa sijaitsevan Liperin kirkon taakse, Kirkkorantaan. Siellä toimii SUMMER, tapahtuma- ja ravintolapaikka, jonka ympäristöstä löytyy tekemistä niin lapsille kuin aikuisillekin. Kävelimme hetken alueella ja katselimme ympärillemme, mutta tällä kertaa lapset eivät innostuneet aktiviteeteista. Heillä oli mielessä vain yksi asia: "Mennäänkö hakemaan jäätelöt?" 😄
Niinpä pyörähdimme alueella vain hetken ja suuntasimme S-marketiin jäätelöostoksille. Sen jälkeen matka jatkui kohti Maaseutumuseo Tähkää.
Liperi tunnetaan leipäpitäjänä, ja meillekin liperiläiset maut ovat tuttuja. Esimerkiksi Sorsan karjalanpiirakoita on ollut tarjolla meidän pop up -kahviloissamme ja monissa juhlissamme. Siksi ajattelimme etukäteen, että Tähkässä tutustuisimme erityisesti leivän, viljan ja Liperin leipäpitäjän historiaan.
Museossa meidät ottivat vastaan mukavat nuoret oppaat, joiden kanssa lähdimme kiertämään laajaa museoaluetta.
Hyvin nopeasti kävi ilmi, että Tähkä oli paljon muutakin kuin leipään keskittyvä museo. Kyseessä on laaja maaseutumuseo, jonka alueella esitellään monipuolisesti Liperin historiaa. Näyttelyissä pääsee tutustumaan muun muassa entisajan maatalouteen, metsästykseen, kalastukseen, sairaanhoitoon, lääkärin työhön ja jopa pontikankeittoon. Museoalueella on Tähkän lisäksi useita muitakin historiallisia rakennuksia ja näyttelyitä.
Pojat kiteyttivät kokemuksen aika osuvasti: "Tämä on kuin kotiseutumuseo, mutta paljon isompi."
Ja niinhän se oikeastaan oli. Ei vain yhtä pientä huonetta tai rakennusta, vaan suuret tilat ja valtavasti erilaisia esineitä, tarinoita ja näkökulmia entisaikojen elämään. Museokierroksen jälkeen ajoimme vielä Liperin kirkonkylän läpi. Keskusta vaikutti vierailumme aikana todella hiljaiselta ja rauhalliselta. Kontrasti Saariston Puotiin oli melkoinen. Siellä väkeä virtasi jatkuvasti sisään, terassi täyttyi ja tunnelma oli vilkas. Kirkonkylässä kaikki tuntui puolestaan lähes pysähtyneen.
Jos olisimme vierailleet vain kirkonkylässä, olisimme varmasti saaneet Liperistä aivan erilaisen kuvan. Nyt olimme kuitenkin nähneet jo Ylämyllyn, saariston ja kirkonkylän, kolme keskenään hyvin erilaista puolta samasta kunnasta.
Liperin kirkonkylältä matka jatkui kohti Komperoa, Siikakoskelle. Matkalla emme oikein tienneet, mitä odottaa. Olimme kuulleet paljon puhuttavan Komperon kivisilloista ja myllykahvilasta, mutta mitään suuria odotuksia meillä ei ollut. Ja ehkä juuri siksi paikka teki niin suuren vaikutuksen.
Heti autosta noustessa tuntui kuin kiire olisi jäänyt johonkin kauas taakse. Siikakoski kohisi rauhallisesti vieressä, vanhat kivisillat yhdistivät saaren ympäröivään maisemaan, lampaat laidunsivat niityllä ja kaikkialla vallitsi sellainen hiljaisuus, jota ei tarvitse täyttää millään.
Komperon kotiseutumuseo sijaitsee pienellä saarella keskellä Siikakoskea. Alueella hyödynnettiin kosken vesivoimaa jo 1700-luvulla, ja 1800-luvulla paikalle syntyi merkittävä saha- ja tekstiiliteollisuuden keskus. Nykyisin alue tunnetaan erityisesti historiallisesta miljööstään, vanhoista kivisilloistaan ja poikkeuksellisen kauniista ympäristöstään.
Mutta rehellisesti sanottuna… Ei meitä tällä kertaa kiehtonut niinkään historia.
Vaan tunnelma. Tämä oli sellainen paikka, jossa huomasi vain istuvansa alas ja katsovansa ympärilleen. Kuuntelevansa veden kohinaa. Hengittävänsä syvään.
Kävimme Myllykahvilassa kahvilla ja istuimme hetken vain nauttimassa siitä, mitä ympärillä oli. Tai oikeastaan siitä, mitä ei ollut. Ei liikenteen melua. Ei kiirettä. Ei mitään ylimääräistä. Vain kosken ääni, kesätuuli, vanhat kivisillat ja luonnon rauha. Tätä paikkaa on vaikea selittää valokuvilla. Se pitää kokea itse.
Komperosta matka jatkui kohti Viinijärveä. Jo kylään saavuttaessa vastaan tuli paikka, joka herätti Emppu äidillä paljon muistoja. Tien varrella seisoi vanha huoltoasema, jossa muistan pysähtyneeni lapsuudessa monta kertaa. Nyt rakennus oli jo hiljentynyt ja ympäristö kasvanut rikkaruohojen peittoon.
Kävimme myös pyörähtämässä Viinijärven juna-asemalla josta Emppu äiti on nuorena monen moista kertaa hypännyt junan kyytiin. Seuraavaksi kävimme katsomassa Viinijärven kirkkoa. Lapset kiinnittivät heti huomiota kellotapuliin, joka näytti heidän mielestään erilaiselta kuin ne, joita olemme yleensä nähneet.
Kirkolta jatkoimme Viinijärven keskustan läpi kohti ortodoksista kirkkoa. Viinijärvi vaikutti pieneltä, rauhalliselta ja kiireettömältä paikalta. Kirkkojen ja pienen kyläkierroksen jälkeen suuntasimme vielä ihanaan kesäkioskiin, Mindaan. Siellä herkuteltiin taas jätskit ja pääsimme kuulemaan 15-vuotiaan Melindan tarina kioskin rakentamisesta ja yrittämisestä sekä parhaimmat asiat ja haastavat jutut. Aivan huikeeta tälläinen!
Päivän viimeinen pysähdys oli Kuorinka. Kuorinka nousi monessa saamassamme vinkissä esiin, joten halusimme käydä katsomassa, mistä oikein oli kyse. Moni kutsuu tätä pitkää hiekkarantaa jopa Pohjois-Karjalan Rivieraksi, eikä ihme. Ranta jatkuu pitkälle, ja järvenselkä on niin avara, että sitä katsoessa tuli melkein merellinen tunnelma.
Tällä kertaa sää näytti kuitenkin voimansa. Tuuli puhalsi niin kovaa, että sen näki jo puiden latvoista. Emme lähteneet uimaan, vaan kuljimme pitkin rantaa ja hyppelimme kivillä. Vaikka aurinko paistoi, tuuli toi paikkaan aivan oman tunnelmansa. Ja tähän oli hyvä päättää meidän Liperin seikkailu.
Kolme erilaista taajamaa, maailman parhaat pizzat, ensimmäinen sisävesiristeily, vanhoja autoja, kotiseutuhistoriaa, Komperon rauha, nuorta yrittäjyyttä ja lopuksi vielä Kuoringan avarat maisemat.
Liperi osoittautui paljon monipuolisemmaksi kuin osasimme etukäteen odottaa.
Entä sinä? Jos lähtisit meidän jalanjäljissämme Liperiin, mikä näistä kohteista kiinnostaisi sinua eniten?
Meidän seikkailu jatkuu tästä kohti uusia paikkakuntia.
Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle