Imatra

137/309

Somekivi: Imatrankosken huvimaja

Nyt me mennää Suomen matkailun alkulähteille eli tutustumaan kaupunkiin, jossa sijaitsee Suomen vanhin ja ensimmäinen varsinainen matkailunähtävyys. Yay.  Imatra sijaitsee Elelä-Karjalassa ja siellä asustaa n.24 000 ihmistä.

Huristeltiin suoraan meidän majapaikkaamme, koska kaikilla oli niin kova nälkä. Mutta mehän olimme viikon etuajassa aukeamisesta ja huoltorakennukset oli osittain vielä talviteloilla. Mutta mutta…eipä hätää. Puhelu Vuoksen kalastuspuiston yrittäjälle Tonille, ja hän järkkäsi meille ihan privaatti ”huoltorakennuksen” aka upean Virta-mökin. Mökissä itsessään on neliöitä se hulppeat 21m2. Tämähän suuresti ilahdutti koko perhettä, koska ”asumistila” laajeni  :) päästiin pikkusen levittäytymään, tekemään ruokaa ja saunomaan! JESS! Näin se homma toimii! Tehtiin ruokaa niin seikkailuautossa kuin sisällä mökissä, syötiin hyvin ja sitten mietittiin, mitä tehdään? Tuulee kovasti ja koko ilta vielä aikaa...? Päätettiin tehdä 45min ajoreitti, joka sisälsi Imatran Must see - paikat. Ja niin lähdettiin!

Miltäs näytti? Kierrettiinkö kaikki paikat, joita Imatralla pitää nähdä?

Illalla katsottiin NHL-peliä isompien kanssa ja pienemmät uinahtivat nukkumaan - kiva lähteä uutena päivänä tutustumaan Imatran paikkoihin - ihan kävellen!

Kävellen Imatran sydämessä

Aamulla herättiin rauhassa uuteen seikkailupäivään. Syötiin aamupala, pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja siivottiin mökki lähtökuntoon. Edellisen illan tuulinen autosightseeing oli antanut meille jo ensivilkaisun Imatrasta, mutta nyt oli aika nähdä kaupunki aivan eri tavalla.

Kävellen.

Ajeltiin suoraan Imatrankoskelle , Suomen ensimmäiseen ja näin ollen vanhimpaan matkailunähtävyyteen. Pysäköitiin samalle parkkipaikalle, jossa oltiin edellisenä iltana tehty uukkari auton kanssa tuulen keskellä. Nyt maisema näytti aivan erilaiselta. Ensimmäisenä käytiin katsomassa voimalaitosta ja siitä lähdettiin kävelemään kohti Imatrankoskea.

Ja voi että. Koski oli täysin tyhjä. Vesi ei virrannut, vaan pohjalla näkyivät valtavat kivet ja koko uoma aivan uudella tavalla. Se oli oikeastaan aika pysäyttävä näky. Vaikea edes kuvitella, miltä paikka näyttää silloin, kun koski pauhaa täydellä voimalla.

Kävelimme Kruunupuiston läpi rauhassa, katseltiin ympärillemme ja jätimme meidän #somekiven huvimajan luokse. Siinä hetkessä tuli vahva tunne siitä, että tänne täytyy tulla joskus uudestaan, juuri silloin, kun koski avataan.

Kesäisin Imatralla järjestetään nimittäin koskinäytöksiä, jolloin Imatrankoski päästetään jälleen virtaamaan vapaana. Ja sen näkeminen on kyllä nyt lisätty meidän listalle.

Koskelta jatkoimme metsäreittiä pitkin kohti kesäteatteria. Aurinko pilkisti välillä esiin ja pysähdyimme hetkeksi vain nauttimaan tunnelmasta. Siellä oli rauhallista. Juteltiin hetkinen paikallisten pariskuntien kanssa. Matkan varrella käytiin tietenkin ihastelemassa myös upeaa Valtionhotellia. Se näyttää aivan satulinnalta keskellä maisemaa, yksi niistä rakennuksista, joita voisi katsella pitkäänkin. Sieltä päädyttiin vielä torille. Ja siellä meitä odotti yhteiskeinut, joissa tietenkin piti käydä keinumassa.  Ja ennen kuin lähdettiin jatkamaan matkaa kaupungintalolle, käytiin vielä ottamassa yhteiskuva Imatra-kyltin luona.

Imatran kaupungintalo oli kyl komea sisältä. Väritkin oli ihan Imatran värit. Oranssia tuolia. Siinä hetki istuttiin ja pidettiin Imatra tietovisaa keskenämme. Kohtapa tavattiin Iitu, Imatran kaupungin markkinoinnista ja saatiin Imatra kassi herkkuineen matkaan. Käveltiin takaisin seikkailuautolle, Imatran koskien ohi.

Eilisen illan autoreittiä seuraten, mentiin seuraavaksi Imatran ostoskeskukselle, Mansikkapaikkaan, nyt kun se oli auki! Ajelulla se näytti kuolleelta paikalta, mutta paikalliset kertoi meille, että sinne kannattaa mennä. Se on aivan uuteen loistoon nouseva kauppakeskus. Ja niinhän me mentiin ja kannatti. Mentiin heti kirpparille ja sieltä löytyikin mukavia pikkuostoja. Käveltiin ostoskeskuksen toiseen päähän, jossa oli aivan ihana Hugo&Helmi - kahvila. Ja mitkä hinnat, en ole koskaan nähnyt missään kahvilassa eurolla pullaa! Jokaisella oli haasteita valita lempparipulla hyllystä ja kohta istuttiin jo kahvilassa herkuttelemassa. Seuraamme liittyi Uutisvuoksen toimittaja, joka kirjoitteli juttua paikallislehteen. Siinähän meillä meni rattoisasti aika. Lopuksi vielä ajelut pinkillä autolla ja sitten taas pakkaus autoon ja menoks. Tällä kertaa huristeltiin Lammassaareen.... LUONTOPOLULLE!

Oi että, Lammassaaren luontopolku on kyllä niin kaunis. Polku on ihan järven rannassa, ja siinä pääsee nauttimaan todellista luonnon rauhaa metsässä kävellen ja järveä ihaillen. 

Yllätyspysähdys Imatran kylpylässä

Kesken meidän metsälenkin puhelimeen kilahti viesti, jota ei kyllä osattu odottaa. Saimme kutsun tulla tutustumaan Imatran kylpylään, ja mikä parasta, se sijaitsi aivan meidän lenkkipolun vieressä. No eihän siinä kauaa tarvinnut miettiä. Lenkin jälkeen hypättiin takaisin autoon, kaivettiin pyyhkeet ja uikkarit esiin ja huristeltiin kylpylälle. Vastaanotosta saatiin rannekkeet, piipattiin ne porteista sisään ja hetkeä myöhemmin oltiinkin jo altailla koko porukka.

Ja ai että mikä fiilis.

Heti ensimmäisenä lähdettiin testaamaan kylmä-kuuma-altaita. Sen jälkeen uitiin vastavirta-altaassa, kisailtiin keskenämme ja tietenkin laskettiin liukumäkeä monta kertaa. Yksi meidän lempparipaikoista oli iso yhteinen allas, josta pääsi tunnelia pitkin myös ulos.

Mutta ehkä kaikkein tärkein hetki tapahtui altaassa aivan huomaamatta. Jocelyn innostui kokeilemaan uimista kellukkeilla ihan itse ja yhtäkkiä hän vain meni. Se riemun määrä ja ylpeys omasta onnistumisesta näkyi koko pienestä prinsessasta.  Tästä tuli hänelle oikea onnenpäivä ja Imatran kylpylä jää kyllä ikuisesti mieleen!

Polskittiin altailla useampi tunti, kunnes nälkä alkoi muistuttaa olemassaolostaan. Onneksi Imatran kylpylässä odotti vielä päivällisbuffet. Ja siellä kyllä pöydät notkuivat kaikkea hyvää.

Jokainen kasasi omalle lautaselleen juuri niitä omia lemppareita, ja istuttiin koko porukka yhdessä alas , väsyneinä, hyvin uineina ja onnellisina. Jälkiruoat ja kahvit vielä päälle, niin kyllä kelpasi. Kun lopulta lähdettiin takaisin autolle, olo oli juuri sellainen kuin hyvän kylpyläpäivän jälkeen kuuluukin olla. Rentoutunut. Rauhallinen. Täynnä hyvää fiilistä. Kiitos Imatran kylpylä tästä pysähdyksestä meidän seikkailun keskellä. *palvelu saatu.

Rentoutuneena auton rattiin ja huristelu kohti kotikulmia. Imatra kyllä sulatti sydämet ja tänne kauniiseen Etelä-Karjalan maisemiin kyllä tullaan uudestaan, silloin kun kosket kuohuaa ja kesä on kauneimmillaan!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.