Pieksämäki

142/309

Somekivi: Nukkekoti

Pieksämäelle huristeltiin suoraan Leppävirran seikkailulta. Tämä 17 000 asukkaan kaupunki on aikaisemmin ollut täysin ohikulkupaikka niin autolla, kuin myös junalla. Voisiko kysyä, että kuinka moni on pysähtynyt Pieksämäellä ainoastaan juna-asemalla? Niin mekin pysähdyttiin. Ajelimme myös kylänraittia pitkin, jossa ei kyllä ollut pahemmin katseltavaa. Siinä asiassa oltiin paikallisten kanssa samaa mieltä; meille tulleista vinkeistä välittyi, että Pieksämäen parhaat jutut eivät ole keskustassa, vaan hieman sen ympärillä: kuten Partaharjun järvimaisemissa, Jäppilän kylätunnelmissa, luontoreiteillä ja kahviloissa... sekä vesipuhveleissa (joita ei päästy vielä näkemään!) sekä nukkekodissa.

No mitäs me tehtiin Pieksämäellä?

Tutkittiin Pieksämäen raitti. Ajeltiin eessun taassun, sinne tänne. Bongattiin Pieksämäen vaakuna. Vaakunan aihe viittaa muinaisiin erämaissa tehtyihin jahtiretkiin. Siinä on kolme hirsittäistä, hopeasulkaista kultavasamaa alatusten.

Käytiin myös rautatieasemalla, siellä oleva Savon radan museo oli kiinni, joten jatkettiin matkaa. Ajeltiin nukkekotiin, joka oli myös mennyt jo siltä päivältä kiinni, mutta onneksi sinne pääsi pihalle touhuamaan ja niin me vietettiin siellä hetki. Nukkekotiin jätettiin myös meidän #somekivi, koska olihan se todella kiva paikka Pieksämäen keskustan tuntumassa. Ja miljöö oli myös super kaunis.

Mietittiin, että minne mentäis tekemään ruokaa ja ehkä myös sitten yöpymään. Ja löydettiin ehkäpä Pieksämäen paras paikka. Tahinlammen ranta. Siellä tehtiin ruokaa ja nautittiin iltapäivästä. Aivan huikeen hieno paikka. Päätettiin jäädä hiekkaparkille myös yöksi, niin laitettiin illan päälle vielä sauna pystyyn ja nautittiin upeista löylyistä! Ai että tää paikka oli siisti. Ihan ykkös uimaranta, paras tähän mennessä, mitä ollaan nähty.

Uusi päivä, uudet kujeet... lähdettiin ajelemaan Jyväskylään päin, koska siellä oli pari paikkaa, jota meille suositeltiin. Ensiksi hurautettiin hiekkatielle.... ja sieltähän löytyi maatila, joka oli hiljaisuutta täynnä. Tämä maatila on monelle tuttu Farmi-kuvauksista. Sieltä sitten ajeltiin tienvarrella olevalle pysäkille, jossa toimii kahvila! Osa lapsista otti jätskit ja toiset kuuluisat munkit. Olipa kiva pikkupysäkki kauniissa maisemissa.

Sit lähdettiin ajelemaan Partaharjulle, joka nousi suosittelun kohteeksi moneen otteeseen. Aivan ihana tie oli sinne ajella ja matkalla bongattiin kesäteatteri järven rannalla. Pysähdyttiin Partaharjukeskukseen ja yritettiin selvittää, mikähän tää paikka on ja onko tää kaikille avoin jne. Sieltä lähdettiin tekemään pikkulenkki metsän keskelle, jossa olikin sitten yks erikoisimmista kirkoista joita olemme nähneet. Ristikiven kirkko.

Kirkon erikoisuus on puuttuva katto ja kirkko rajautuu metsästä jykevillä hirsiseinillä. Ristikiven kirkko on saanut nimensä 1800 miljoonaa vuotta vanhasta kivestä, johon jääkausien aikana on muotoutunut ristikuvio. Kirkko sijaitsi ihan Partaharjukeskuksen tuntumasta. Se oli kyl kiva paikka käydä tsekkaa!

Sieltä lähdettiin jatkaa matkaa Jäppilään päin... ja ei kyl valittu mitään helpointa tietä, mutkikasta hiekkatietä ajeltiin ja lopulta saavuttiin Jäppilään. Ensimmäiseksi bongattiin kirahvi, mitä ihmettä? Tätä ihmeteltiin koko loppuilta. Löydettiin leikkipaikka, jonne pysähdyttiin touhuamaan ja miettimään, minnekäs mennään yöksi? Sadepilvet alkoivat lähestyä, joten me päätettiin jatkaa matkaa...ja niin me ajettiin keskellä rankkasateita hiekkatiellä. Lopulta päädyttiin Joroisten Kolman kylän kivalle hiekkarannalle, johon sitten päätettiin asettua myös yöksi. Joroinen ollaan seikkailtu jo aikaisemmin ja näin Pieksämäki seikkailukin jää taakse. 

Pieksämäeltä ei oikein irronnut sitä "juttua", Tahilammen uimaranta oli kyllä meidän perheen ykkössuosikki isosti. Mutta hei, tätä tää seikkailu on... matka jatkuu kohti Varkaus-seikkailua.

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.