Pudasjärvi
67/309
Somekivi: Hyvän olon keskus Pirtti
Pudasjärvi oli jo 67. seikkailupaikkakuntamme! Huristelimme sinne Ranualta, tällä kertaa pohjoisen suunnasta, koska vietimme viikonlopun ystävien luona Lapissa. Menomatkalla Lappiin pysähdyimme Puolangalla, joten tästä muodostui huikea kolmen paikkakunnan retki.
Saimme paljon luontovinkkejä Pudasjärvelle, ja lopulta valitsimme kohteeksi Syötteen kansallispuiston. Onhan se upeaa tutustua seikkailujen lomassa myös Suomen kansallispuistoihin – eikä suotta ole niille tuo arvonimi annettu!
Saavuimme myöhään illalla Iso-Syötteen leirintäalueelle, joka sijaitsee aivan rinteiden juurella. Iltasaunaan emme enää ehtineet, mutta loihdimme yhdessä herkullisen iltapalan ja kömmimme sitten nukkumaan – aamulla odotti uusi päivä ja retki kansallispuiston sydämeen.
Syötteen kansallispuistoon emme suinkaan lähteneet yksin – saimme mukaan paikallisen oppaan, Matin, joka oli valittu vuoden Pudasjärveläiseksi 2024! Matti pyörittää Pudasjärvellä Hetken Matka -nimistä yritystä ja toimii monipuolisena luonto-oppaana. Hänen osaamiseensa kuuluu kaikkea melonnasta lumilautailuun.
Tapasimme Matin parkkipaikalla, josta lähdimme yhdessä kulkemaan kohti Syötteen sydäntä. Matkan varrella leikimme eläinpeliä – arvuuttelimme selkään teipattuja eläinhahmoja kysymyksillä – ja harjoittelimme ilmansuuntia muurahaispesän avulla. Samalla kuulimme kiehtovia tarinoita Syötteen luonnosta ja historiasta.
Kodalla vuolimme makkaratikkuja, ja pojat innostuivat vuolemaan jopa omia puukkojaan. Pieniä haavereitakin sattui – niin lapsille kuin Braikullekin – mutta onneksi metsä tarjosi omat hoitokeinonsa: pihkaa haavoihin ja matka jatkui hymyssä suin. Lopuksi istuimme nuotion ääressä Teerilaavulla, keitimme nokipannukahvit, paistoimme vaahtokarkkeja ja vain olimme – hiljaisuudessa, upeiden maisemien ja hyvän seuran keskellä. Se oli hetki, jossa aika pysähtyi.
Jälkikäteen on helppo todeta, että meitä todella onnisti. Matin kyky kohdata lapset ja nuoret oli poikkeuksellinen. Hänen järjestämänsä tiimitehtävät ja tarinat antoivat retkelle aivan uuden ulottuvuuden. Retken kruunasi Matin oma paikka, Teerilaavu, joka sijaitsee aivan kansallispuiston sydämen laidalla. Siellä saimme hetken vain olla – rauhassa, luonnon keskellä.
Eikä siinä vielä kaikki – Matin oma tarina teki meihin suuren vaikutuksen. Hän kertoi retkellä lyhyesti matkastaan lumilautailun huipulta loukkaantumisen kautta uuteen alkuun, luontoon ja ohjaamiseen. Illalla katsoimme hänen tarinastaan tehdyn dokumentin – ja se todella kosketti. Upea esikuva nuorille: tarina sinnikkyydestä, luonnon voimasta ja intohimosta omaa polkua kohtaan. Tämä oli retki, jota emme unohda. Kiitos Matti – ja kiitos Syötteen kauniit maisemat! *palvelu saatu
Saatiin kuin saatiinkin onnistumaan vierailu Syötteen Eräpalveluihin, missä huskyja on melkein kymmenen kertaa enemmän kuin Savolaisilla lapsia! Vaikka huskyajelukausi oli jo ohi ja koirat aloittaneet ansaitun kesäloman, meillä kävi tuuri – pääsimme vierailemaan paikan päämajalla ja tutustumaan yli 90 upeaan koiraan. Saatiin erittäin hieno vastaanotto, kun satapäinen koiralauma innostui saapumisestamme ja tietenkin Rosie koirasta, joka vahtasi seikkailuautossa jokaista liikettämme! Saimme kuulla tarinoita jokaisesta koirasta, oppia huskyajelun saloista, koirien hoidosta, ruokinnasta ja koko yrityksen toiminnasta. Oli ihan superhetki – ja huipennuksena koirien yhteislaulu, joka sai ihon kananlihalle. Tänne palataan varmasti, kunhan uusi talvi koittaa ja reen kyydissä taas pääsee huristelemaan! Lämmin kiitos Syötteen Eräpalvelut!
Sittenpä olikin aika siirtyä Pudasjärven puolelle. Siinä ajellessa Syötteeltä Pudasjärvelle mietittiin, että minnekäs sitä parkeerattais auto yöksi ja päätettiin, että jonkun huoltsikan pihalle tai jonnekin puskaparkkiin tällä kertaa. Porukalla oli ihan mahoton nälkä, niin pysähdyttiin äkkiä jättää kivi Hyvän olon keskus pirttiin ja ajettiin suoraan pizzalle Meritaan. Mahat tuli täyteen! Sitten hurviteltiin vielä Pudasjärven keskustassa...kovin oli rauhallista. Hokastiin, että täällähän asuu meidän ystäviä monen vuoden takaa ja soitettiin heille. Kohta istuttiinkin kahvilla keittiössä, lapset hyppi trampoliinissa, sauna lämpesi ja me jäätiinkin heidän pihapiiriin yöksi. Olipa täydellistä! Siitä olikin hyvä ponnistaa uuteen seikkailupäivään!
Heti uutena päivänä Savolaiset seikkailee lähti töihin, no ei sentään, vaan tutustumaan Profinin ikkuna ja lasiliukutehtaalle. Heti alkuun turvakengät jalkaan, liivit päälle, suojalasit silmille ja korvatulpat korviin. Valmiina astumaan tehtaan sykkeeseen – ja tutustumaan jokaiseen työvaiheeseen.
Ensin opittiin, miten tunnistaa hyvä puu ja mitä siinä kannattaa ottaa huomioon. Se sahataan, hiotaan ja muotoillaan tarkasti. Ja kun vielä maalaus on kohdillaan – syntyy laatua. Sitten palaset loksahtavat paikoilleen: kun puu kohtaa alumiinin ja lasin. Loppu viimeistely, siinä onkin keskityttävä kunnolla, jotta kaikki menee kohdilleen. Valmiit tuotteet pakataan huolellisesti ja lähtevät maailmalle – valmiina kestämään aikaa ja säätä. Ja avaamaan toivotut näköalat kesäpäiviin ja talven tuiskuihin. Ja lopuksi… kahvit toimistolla. Kiikkuvissa tuoleissa, tietenkin. Kiitos Profin mahtavasta hetkestä!
* Mainos: Partioaitta - Päivitä seikkailutarvikkeet ajantasalle klikkaamalla alla olevasta linkistä:
Oi joi, miten kauniin päätöksen saikaan meidän Pudasjärven seikkailumme! Keramiikan aika -yrityksen ihana pitäjä, Juulia, toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi kotiinsa ja tarjosi meille elämyksellisen, monipuolisen ja sielua hoitavan keramiikkaretriitin.
Olemme vierailleet useissa keramiikkapajoissa, mutta tällä kertaa pääsimme todella käsiksi saveen – kirjaimellisesti. Saimme luoda jotakin ainutlaatuista muistoksi Pudasjärveltä. Oli niin hienoa nähdä, kuinka jokainen uppoutui omaan luomistyöhönsä: muotoiltiin, korjailtiin, aloitettiin alusta ja annettiin luovuuden virrata. Saveen keskittyminen oli rentouttavaa ja rauhoittavaa – ajatukset saivat hengähtää.
Lopulta uuniin saatiin monta kaunista ja yksilöllistä teosta, ja nyt jännityksellä odotamme, miltä ne näyttävät valmiina. Välissä nautittiin herkullisia karjalanpiirakoita ja raikasta smoothieta, ja valmistauduttiin päivän päätökseen – ihanaan äänimaljarentoutukseen. Ai niin, ja saunakin lämpesi!
Lapset saivat tutustua äänimaljoihin ensimmäistä kertaa: kokeiltiin, kuunneltiin ja ihmeteltiin veden värähtelyä. Päivän kruunasi Juulian lempeä äänimaljarentoutus, joka johdatti meidät syvään rauhaan – siihen olisi voinut jäädä lepäämään vaikka koko päiväksi.
Lämmin kiitos Juulia ja Keramiikan aika – tämä kokemus jäi sydämeen. * Palvelu saatu
Oli aika jättää Pudasjärvi ja sen reilu 7000 asukasta taakse ja jatkaa matkaa kotiin. Jäi pari siistiä retkeilykohdetta vielä varastoon, tapaaminen Tykkyläisen kanssa ja letut Tulitauossa - jotakin ens kertaan! Mutta nyt... adios!