Salo

38/309

Somekivi: Ankkuri muistomerkki / Salon torin nurkalla

Saloon lähdettiin seikkailemaan syksyllä, koska siellä on maan tai ehkä jopa maailman kuulut KURPITSAVIIKOT! Salo on pinta-alaltaan todella iso, kun vertaa naapurikuntiin, koska Salossa yhdistyy yhteensä 10 kuntaa. Se varmasti jo antaa merkkiä siitä, että jokaisessa Saloon yhdistetyssä kunnassa on myös jotain erityistä ja joissakin niissä me myös vierailtiin. Salossa asustelee n.50 000 asukasta ja kovin heillä on hyvät oltavat siellä savisten peltomaisemien, hiekkaharjujen ja veden äärellä. Unohtamatta kartanon asutusta ja kansallispuistoa… eli monenlaista löytyy sieltä paikkakunnalta. 

Salohan nousi maailman kartalle Nokian menestyksen myötä. Mutta meidän silmään Nokia näyttäytyi enää vain elektroniikkamuseossa, josta kerromme myös lisää. En sitten tiedä, vieläkö siellä etsitään uutta identiteettiä Nokian kaatumisen jälkeen, mutta kurpitsaviikot ovat tuoneet koko kuntaan aivan upeaa sykettä. Toivottavasti jotkut muutkin asiat! Seikkailu siis Salossa oli erittäin monipuolinen, mielenkiintoinen ja tarinoita täynnä ja meillä oli todella kivaa!

Huristeltiin Saloon suoraan Kerava - seikkailulta ja tietenkin motaria pitkin. Halusimme ajella tunneleista sekä fiilistellä ajavansa ameriikan baanalla. Se tunne herää aina Salon kohdalla. Maisemat, moottoritie ja nopeus…ai että! Nyt se nopeus oli pikkaisen pienempi kuin aikaisemmin, koska tämä meidän seikkailuauto ei kulje kuin 80km/h, joten päästiin nauttimaan oikein pitkän kaavan mukaan. Valtatie 1 on ylivoimaisesti meidän suosikki moottoritie Suomessa. No questions asked. Voisin muuttaa pelkästään siks sinne suunnalle, että voisin ajella sitä moottoritietä ees taas joka päivä…hahaaa!

DESIGN HILL

  • Pysähdyimme Salon ensimmäseen kohteeseen, joka oli Design Hill. Hassua oli se, että ollaan aikaisemmin pysähdytty Shellille, mutta ei olla edes noteerattu Design Hill-rakennusta, joka on siis ihan Shellin vieressä…nooh, tulipahan nyt sekin koluttua läpi! Sisällähän oli vaikka mitä juttuja katsoa ja näperrellä, tutkia ja ihmetellä. Ainakin meidän 2.vuotiaan mielestä. Me ei tarvittu tällä kertaa mitään muuta kuin…. suklaata! Suuntasimme aikalailla suoraan Petris Chocolate - kauppaan ja käytiin valitsemassa jokaiselle oma paikan päällä tehty suklaapallo jälkiruoaksi! Nam, kun se oli oikeesti taivaallisen hyvää!!!! Lopuksi vielä poseeraukset isolla tuolilla kaupan edessä ja meno jatkui kohti Big Bad Salo City!

SALO CITY

  • Salo Cityssa ajeltiin kaupunkia ympäri muutaman kerran… ja todettiin, et ei se oo mikään sellainen hehkee kaupunki, mut oli siellä muutama aika upea rakennus, muraalia sekä tottakai me löydettiin myös meidän lempparikohteet sieltä! JJ's Bbq - ruokapaikassa oli niin paljon autoja, et seuraavalla kerralla mennään sinne varmasti syömään, kahvila-puoti Muffiina näyttii tosi symppispaikalta, mutta liian symppis meidän jengin riehakkaan menoon just sillä hetkellä. Joten parkattiin auto torin parkkiin…ja arvaa mikä oli edessämme. Karkki & Herkku Salo. Hahaa. Joten käytiin ostaa sieltä lisää energiaa tälle jengille!

  • Tori ja torin ympäristö on …todella kaunis! Siis ai että. Se hurmasi kauneudellaan, niin päätettiin jättää myös sinne puistoon kivi…. no minnekäs muuallekaan, kuin ankkuripatsaanluokse. Braikku ja pojat kävivat ostamassa vielä omppuja ja sitten jatkettiin Salon kaupungin tutkailua seikkailuautolla. Ajeltiin Salon  katuja eessun taassun, kunnes ihan vahingossa tultiin Salon perhepuistoon. Ja se oli kyl huikee. Tytöt kävi vilkuttelemassa hevosille ja leikkimässä puistossa, pojat löysi tiensä skeittiparkkiin (joka muuten on ollut paras tähän mennessä!!!) ja Rosie pääsi juoksentelemaan muiden koirien kanssa koiratarhaan… me niin nautittiin!
    KUPRPITSAPUISTO - HALIKKO
  • Illan hämärtyessä ajeltiin Salon Citystä Halikkoon Kurpitsapuistoon. Ei voinut olla erehtymättä paikasta, koska tien varret oli täynnä ihmisiä ja autoja tuli jonossa paikalle. Kuultiin näistä Salon Kurpitsaviikoista vasta tämän seikkailun myötä.

  • Tiedätko mistä kurpitsaviikot ovat saaneet alkunsa? Kurpitsaviikkojen alullepanija on Rannikon puutarhan yrittäjä. Kun vuonna 2018 paikallinen kynttilätehdäs paloi maan tasalle, niin hänelle tuli tunne, että nyt kylä kaipaa pientä piristystä ja valoa… nyt kuusi vuotta myöhemmin, koko Salo juhlii kurpitsaviikkoja ympäri pitäjää ja paikan päälle tulee kulkijoita ympäri Suomea! Aivan ihana tarina tälläkin upealla tapahtumalla! 

  • Kurpitsaviikon tarjontaan osallistuu siis yrittäjiä eri puolilta Saloa, mutta Rannikon puutarha järjestää tämän kurpitsapelto-elämyksen, jonne on siis ilmainen sisäänpääsy! Kuten varmaan tiedät, niin Pohjois-Amerikassa kurpitsa yms festivaalit ovat aika isossa huudossa, niin mielenkiinnolla tultiin tänne katsomaan, mites täällä. 

  • Positiivinen yllätys! Ensinnäkin liikennejärjestelyt olivat aivan mahtavat ja vaikka vettä satoi taivaan täydeltä, niin pellolla oli helppo kävellä ja kummastella. Oli vaikka minkänäköistä Halloween asetelmaa, kuvauskohteita, maze, ruokapaikkoja mm.kurpitsamakkaraa, jota mekin syötiin! Sit siellä oli jo valmiiksi kaiverrettuja kurpitsoita, joista sai valita itselleen mieluisan ja ostaa se kotiin! Niissä paloi jo kynttilät, niin toivat huikeesti tunnelmaa jo tapahtumaan, mutta myös tekee valinnasta helpomman (tai vaikeamman), jos tahtoo oven pieleen kurpitsoita laittaa koristeeksi. 

  • Vaikka siis vettä satoi taivaan täydeltä, niin pelto oli täynnä porukkaa! Super magee idea ja varmasti yksi syksyn suosikkikohteistamme jatkossakin.

Kupritsapellolta suuntasimme ihastelemaan Halikon kirkon valaistusta, joka tanssi musiikin tahdissa. Se oli todella vaikuttava. Kuultiin myös, että Wiurilan kartanolla on joku valoshow, niin mentiin seuraavaksi katsomaan sitä. No sieltähän paljastui kaunis kartanon alue mäellä. Käveltiin tiluksilla katsomassa pimee golfia ja ihastelemassa jykevää, kaunista kartanoa. Kartanot viehättää aivan valtavasti, koska ne pitää sisällään niin paljon historiaa, tarinoita sekä mielenkiintoisia ihmisiä.  

Illan päätteeksi ajelimme vielä Vuohensaaren Camping alueelle yöksi. Se oli jo sulkenut ovensa sesongilta, mutta aivan huikeesti onnistui puhelimitse järjestelemään asiat niin, että päästiin sinne nukkumaan rauhassa, saatiin sähköt sekä vessat/suihkut käyttöömme. Oli aivan huippu palvelu! 

ELETRONIIKKAMUSEO

  • Seuraava seikkailupäivä alkoi milläkäs muullakaan, kuin museokierroksella! Jokaisen lapsen unelma, eh! Mutta täällä meillä oli lystiä! Kaikkihan lähti jo siitä, kun huomattiin, että elektroniikkamuseo sijaitsee siinä oudossa rakennuksessa liikenneympyrän kupeessa, joka ei todellakaaaaaaaan vedä puoleensa. Tämän oudon rakennuksen nimi onASTRUM ELÄMYSKESKUS. En edes osaa mielikuvitusta käyttää löytääkseeni sopivan sanan tälle rakennukselle. Mut niin mentiin - sisään ovesta nro.3 ja nostalginen aika voi alkaa!

  • Siellä oli tietokoneita, joustikkeja, pelejä, puhelimia, tietokoneita, televisiota… pääsi kyllä tutustumaan historian syövereistä tähän päivään. Meillä oli lystiä, kuten videolta voit katsoa!

RIKALANMÄKI - RIKALAN KROUVI

  • Ja sit syömääään! Huristeltiin suoraan Rikalanmäkeen, Rikalan Krouvin ravintolaan, jonne oltiin jo aikaisemmin aamulla yhteydessä. Ravintola sijaitsee Salon Halikossa, aivan Wiurilan kartanon kupeessa, onhan se entisen Wiurilan kartanon maita. Ja olihan se komea paikka!

  • Ravintolan pitäjä, Eija, otti meidät lämpimästi vastaan. Saatiin kuulla todella mielenkiintoisia tarinoita Rikalanmäen historiasta. Tiesitkö, että Suomen yksi tunnetuimmista rautakauden kalmistoista sijaitsee juuri Rikalanmäellä. Sen ensimmäiset arkeologiset löydöt paljastuivat jo 1860-luvulla, kun sinne rakennettiin Wiurilan kartanon hevostallia. Tällöin löydettiin keihäänkärki ja miekan katkelma. Arkeologisia kaivaustutkimuksia tehtiin kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Kesäkuun lopulla 1950 maanviljelijä teki töitä Rikalanmäellä, niin he löysivät perustusojia kaivaessaan kolme miekkaa. Rikalan Krouvin ravintolassa onkin miekka näytillä, kopio sellainen. Alkuperäinen löytyy Suomen kansallismuseosta.

  • Siinä tarinoita kuunnellessa meidän burgeriannokset valmistui ja päästiin heti syömään. Kyllä maistui! Hamppariaterian yksi kohokohdista olikin miekka, joka piti hampparia yhdessä… saatiin kuulla, et ne ovat Unkarista hankittu, joten mehän alettiin heti pohtia miekkojen hakureissua. Kiitos ihanasta, tunnelmallisesta lounashetkestä Rikalanmäellä. *lounas saatu

Oli aika jättää Salo City ja Halikko taakse ja huristella n.30min etelään päin, Mathildedaleen, ihanaan, idylliseen ruukkikylään, joka sijaitsee aivan Teijo kansallispuiston läheisyydessä.

Mathildedal ruukkikylä

  • Mathildedalin ruukki on perustettu vuonna 1852 Viktor Zebor Bremerin toimesta. Hän oli toivehikas, tarmokas ja yrittäjäintoinen ruukinpatruuna. Korkeasta asemastaan huolimatta häntä voitiin pitää ihan tavallisena ihmisenä. Hän suunnitteli ja mahdollisti ruukin toiminnan sekä ympäröivän kylän rakentumisen.

  • Viktoria saattaisi kuvailla myös romantikoksi. Mathildedal tunnettiin ennen vuotta 1852 Hummeldalina, mutta Viktorin alettua kehittää ruukkitoimintaa sai kylä uuden nimen hänen rakkaan vaimonsa Ottiliana Mathildan mukaan. Mathildedal eli Matildan laakso on tänä päivänäkin mitä romanttisin matkakohde.

  • Ruukin alueella toimii ravintola, hotelli, matkamuistomyymälöitä, saunavuokraus, caravan alue, saunan vuokrausta, venesatamaa ja paljon muuta. Siellä oli myös kummitustalo, johon me mentiin! Koko Ruukin alue oli verhoiltu kummitusteemaan, niin olihan se nyt ihanaa käppällä siellä. Kummitustaloon oli tehty vaikka mitä juttuja kivoin yksityiskohtein… jokainen lapsista uskaltautui menemään sinne myös, vaikkakin vanhempien vastuulla. Se oli kiva pikku pysäkki ja voi vaan kuvitella, miltä paikka näyttää kesällä….

Teijo kansallispuisto

  • Sieltä varattiin meille Camping paikka yöksi. Camping alue oli sellainen pieni ja söpö…hyvin rauhallinen. Kaikki hoitui netin välityksellä. Varattiin myös seuraavaksi aamuksi aamusauna, jotta päästään aloittaa päivä taas rentoutuneena ja hyvällä pössiksellä. 

  • Saunan jälkeen lähdettiin koko poppoo kiertaa Matildajärven kierros. Kierros on n.5.5km pitkä ja ajateltiin, että kyllähän me jaksetaan se kiertää. Niin me jaksettiin, joka ikinen. Mutta tällä kertaa kansallispuisto ei tuonut sitä ”wau”-effektiä mitä ollaan aikaisemmin saatu kansallispuistoissa. Olihan se kierros kiva ja kaunista järvimaisemaa, mutta siinä ei ollut mitään ”poikkeavan” kaunista, you know. Samanlainen polku lähtee meidän oman kodin etupihalta. plus kierroksen loppumatka oli maantien kävelyä takaisin kansallispuistoalueelle, niin se vähän rikkoi jopa tunnelman. Ehkä joku muu reitti olisi antanut ”wau”-effektin, mutta tällä kertaa Matildajärven kierros ei sitä antanut.

Kansallispuistosta huristeltiin Perniön pitäjään, josta käytiin ostamassa paikallisesta ruokakaupasta herkkuja, kuvailtiin Pyhän Laurin kirkkoa ja pysähdyttiin Latokartanonkoskella. Kurkattiin meidän Salo bucket listaa ja se alkoi olla jo ruksattu täyteen, joten…. on aika siirtyä kohti seuraavia seikkailuja. Kiitos Salo <3 palvelit meitä erinomaisesti ja saatiin upeita muistoja seikkailukirjaan!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.