Kerava

37/309

Somekivi: Sherwood kyltti / Keinukallio

Kylläpä myrskysi, kun ajettiin Keravalle. Sade piiskasi tuulilasiin ja tuuli heilutti autoa. Ei olla kyllä koskaan ajettu noin myrskyisellä säällä, mutta selvittiin perille! 

Kerava on vajaa 40 000 asukkaan kaupunki Etelä-Suomessa ja sitähän kutsutaan tivoli- ja valkosipulikaupungiksi. Mistä kyseinen nimitys on tullut? No siitä, kun katsoo Keravan historiaa, niin kesäkuun 15. päivänä vuonna 1888 Johan Abraham Walfrid Grönroos pystytti Keravalle huviliikkeen, johon kuului ampumarata, pieni voimailunäytösteltta sekä renkaanheittopiste. Siitä Tivoli Sariola on lähtenyt liikkeelle, joka tänä päivänä tunnetaan ympäri Suomen. Mutta on Keravalla myös toinen mielenkiintoinen historia huvitteluun, koska sinne rakennettiin 1990-luvulla Euroopan suurin sisähuvipuisto ”Planet FunFun",  jonka jäännökset siellä edelleen on…vaikka huvipuisto on jo aikapäiviä sitten hävinnyt maisemista. Keravalla siis järjestetään vuosittain niin sirkusmarkkinat kuin myös valkosipulimarkkinat. 

Kerava on myös yksi tiheimmin asutettu kunta Suomessa, eli asukkaita siellä riittää. Ehkäpä ihmiset valitsee sen asuinpaikaksi monestakin eri syystä, mutta varmaan eniten hyvistä kulkuyhteyksistä pääkaupunkiseudulle. 

MAJOITUS

  • Kerava ei kyllä komeile majoitusvaihtoehdoilla, eikä siellä ole kovin kyllä puskaparkkejakaan, johon voisi pysäyttää menopelin ja hetkeksi levähtää. Se tultiin kyllä huomaamaan. Onneksi kuitenkin veli asuu Keravalla, niin yöpyminen onnistui hyvin hänen pihassaan. Ei kyllä koskaan olla käyty missään muualla Keravalla, vaikkakin ohiajettu ja veljen luona käyty useamman kerran. Eli jos jotakin tiheään asuttuun kaupunkiin tarvittais ja jotta ihmiset siellä viipyisi pidempään, niin reissaajille yöpaikka. 

Meidän somekivi koki myös mielenkiintoisia hetkiä Keravalla. Se löysi paikkansa vasta KOLMANNELLA KERRALLA, siis kyllä! Mutta palataan siihen myöhemmin uudestaan, miten se päättyi lopulta Sherwoodin kyltin luokse, josta aloitettiin myös meidän Kerava seikkailu.

SHERWOOD KYLTTI / KEINUKALLIO

  • Ensimmäisenä suunnattiin Sherwood kyltille, onhan sillä mielenkiintoinen tarina taustalla. Sen on sinne pystyttänyt mystisesti ”Iloiset veikot”, jotka eivät sen enempää anna itsestään tietoa. Taisi kuitenkin Keravan jengi rakastua tähän maamerkkiin sen verran, että tänä päivänä se on ”epävirallinen” Keravan maamerkki. Ja tosi asia on se, että ei toista ole muualla!

  • Hyvään paikkaan on maamerkki pystytetty, nimittäin aivan kuntoportaiden viereen. Kyltti näkyy jo kauas tielle, kun Keinukallioon ajelee. Keinukalliossa on myös kiva leikkipaikka sekä muitakin urheilukohteita, joten se on varmasti suosittu nurkkaus keravalaisille. Sieltä me aloitimme meidän Kerava-seikkailun, mutta kiveä ei ekalla kertaa sinne jätetty. Vaan jatkettiin matkaa keskustaan, kohti seuraavaa kohdetta.

Keinukalliosta huristeltiin Keravan keskustaan. Matkalla ihmeteltiin isoa palloa. Pojat miettikin, pääseekö sen sisälle? Onneksi edellisen päivän myrskystä ei ollut tietoakaan, vaan saatiin seikkailla Keravalla aivan upeassa syyssäässä. Kävellessä mietittiin, et minne jätetään kivi. Patsaalle, jonka ohi ajettiin vai kirjaston eteen, koska olihan Keravan kirjasto valittu Vuoden kirjastoksi 2024. Päätettiin kirjaston eteen. Ajattelin myös järkätä pienen kirjastoetsinnän lapsille: ”löytää yksi tietty lehti ja etsiä sieltä mielenkiintoinen juttu”. 

VUODEN KIRJASTO 2024 (oli floppi meille!)

  • Kivi jätettiin kirjaston edustalle ja huudettiin Kerava! Niin lähdettiin kirjastoon toteuttaa tehtävää. Etsiä uusin Kotimaa-lehti ja lukea se. Mutta mitä ihmettä, kirjastossa ei ollut kyseistä lehteä, ja se olisi ollut ainoa lehti, jota tarvittiin meidän kirjastohaasteeseen. Nimittäin siinä lehdessä oli juttu meidän seikkailusta, ja lapset eivät tienneet sitä :) se olisi ollut kiva ylläri heille! 

  • No me kyl vähän yllätyttiin, että näin on ja tehtiin yhteisesti päätös, et viedään kivi sittenkin jonnekin muualle, koska tää paikka ei todellakaan saavuttanut odotuksiamme. (pst. annettiin kirjastolle palaute asiasta, kyllä.). Eli kirjaston rappuset oli somekiven ensimmäinen paikka.

No me otettiin kivi mukaan kirjaston rappusilta ja päätettiin viedä se uuteen paikkaan. Matkalla kirjastoon keskusteltiin jo patsaasta, joka oli tien toisella puolella. Volmari Iso-Hollon patsas. Volmari Iso-Hollo oli suomalainen yleisurheilija, joka voitti kahdesti olympiakultaa 3000m estejuoksulla. Urheilu-uran jälkeen hän vaikutti isosti Keravalla urheilun parissa. No hei, jätetään kivi sinne! Eli Volmarin patsas oli somekiven toinen paikka.

Nooh, aika nopsaa toivuttiin Kirjasto-pettymyksestä, kun asteltiin Aurinkomäelle. Siis kyl vaan syksy on mahtavaa aikaa ja niin oli Aurinkomäen leikkipuistokin! Siellä vierähti pitkä tovi, kun lapset touhusi leikkipuistossa. Meillä oli iltapäivällä tapaaminen Jalotus-paikassa, joten oli vielä hetki aikaa ajella ympäriinsä. Käytiin katsomassa Keravan kirkko ja sieltä ajeltiin sitten Lapilan kartanolle, joka myös oli näkemisen arvoinen paikka. Löydettiin myös kiva leikkipuisto Keravan kivisillan lähettyviltä. Siellä touhuttiin toinen tovi ja syötiin samalla ruoka. Kivisillan alueella tehtiin myös kovasti maatöitä. Se alue oli nimittäin Keravan asuntomessualuetta, joka peruuntui. Hyvin sinne vielä mahtuu rakentaa mökki jos toinen. Ainakin kiva leikkipuisto on alueella!

KERAVAN KIVISILTA

  • Asutusalue on saanut nimensä juurikin tästä kivisillasta, joka on alueella. Kivisillalla on oma historiansa, mm. sen kaiteet ovat Talman kalkkikaivoksen kapearaitesen radan ratakiskoja. Komea oli silta, mutta Keravanjoki niin ällöttävä. Sitä ei tehnyt mieli katsella ollenkaan!

Kivisillan alueella sijaitsee myös Keravan kartano ja Jalotus, kestävän elämän yhteisö. Ja me päästiin tutustumaan Jalotuksen toimintaan.

JALOTUS- kestävän elämän yhteisö

  • Oletko kuulut tälläisestä toiminnasta Keravalla? 

    Jalotus on valtakunnallisesti toimiva kestävän elämän liike, joka auttaa kansalaisia löytämään yltäkylläisen elämän planeetan kantokyvyn rajoissa. Jalotus vauhdittaa elämäntapamuutoksen toteutumista ja auttaa ihmisiä sen toteuttamisessa innostamalla, opastamalla ja esimerkkiä näyttämällä. Jokainen meistä voi vaikuttaa teoillaan.Tarjoamme Keravan keskuksessamme mahdollisuuksia oppia ja elää kestävää elämää todeksi. Meillä pääset viljelemään ruokaa, viettämään aikaa lampaiden kanssa, joogaamaan, upottamaan kädet multaan, tutustumaan kestävästä elämästä kiinnostuneisiin ihmisiin ja vaikka laatimaan oman kestävän elämäntavan suunnitelmasi. Lisäksi tarjoamme verkkosisältöjä, joiden avulla voit oppia ja inspiroitua kestävästä elämästä ja päästä käyntiin elämäntapamuutoksessa. - Näin kirjoitetaan Jalotuksen verkkosivuilla. 

  • Meitä oli pihalla vastassa ihana Veera, jonka kanssa kierrettiin koko Keravan kartanon alue läpi, jonne kestävän elämän yhteisö on keskittynyt toimimaan. Tutustuttiin mehiläisiin, ruoan viljelyyn, biohiilen tekemiseen sekä tietenkin syötettiin ja siliteltiin lampaita. Se oli kyllä todella mielenkiintoinen kokemus ja lapset todella nautti siitä!

  • Saatiin vielä mukaamme Pekan tekemä biohiilikasetti, jota tulemme varmasti käyttämään tulipesässämme kotona ja näin pääsemme tekemään biohiiltä ihan itse! Biohiili olikin lapsista jännittävä juttu! 

Suosittelen todella tutustumaan heidän toimintaan joko paikallisesti osallistumalla heidän teemapäiviin, yhteisviljelyyn tai sitten verkkokurssien avulla, jossa kerrotaan käytännön läheisesti monia tärkeitä asioita kestävään elämään. 

On aika jättää Kivisillan alue taakse ja jatkaa seikkailua taiteen parissa. Keravalla on Purkutaide Ihmemaa X - näyttely, mutta se oli kiinni meidän seikkailupäivänä, joten suunnattiin Taide- ja museokeskus Sinkkaan. 

TAIDE- JA MUSEOKESKUS SINKKA

  • Taidemuseot ovat todella mielenkiintoisia paikkoja ja mielestäni on tosi tärkeää viedä lapsia sinne tutustumaan ja inspiroitumaan! Ne ovat paikkoja, joissa luovuus on päästetty valloilleen ja teoksia pääsee ihastelemaan muutkin. Sinkassa on meneillään Saven kaarnevaalit. Aivan uskomaton sattuma taas kerran, että löysimme savitöiden äärelle. Outokummun kaivoksessa käytiin savinäyttelyssä ja Tohmajärvellä seikkaillessa Galleria Savipajassa. 

  • Kierrettiin koko näyttely läpi ja löysimme sieltä suosikit. Ja mikä sattuma oli, että juuri meidän suosikkiteosten taiteilijat olivat paikan päällä joten saatiin vielä fanikuvakin ja päästiin juttelee taiteesta! Aivan mieletöntä!

Niin vaan Kerava seikkailtiin, mutta arvatkaa mitä. Ajettiin patsaan ohi niin meidän somekivi oli hävinnyt sieltä! Joten päätettiin jättää aamuun ja viedä kivi vielä uuteen, eli kolmanteen paikkaan, joka oli…

SHERWOODIN KYLTTI. - kolmas ja viimeinen paikka kivelle :)!

Siellä tavattiin samalla myös Keski-Uusimaan toimittaja/kuvaaja ja meillä oli mukava jutteluhetki yhdessä. Mutta usko tai älä. Me oltiin jo hyvää matkaa ajelemassa kohti Saloa, meidän seuraavaa seikkailupaikkakuntaa, niin Jaiden sanoi ”Mun takki jäi sinne Sherwoodin kyltille.” Ajettiin takas ja saatiin takki mukaan seikkailuun.

Nääköjään Sherwoodin kyltti oli sen verran mielenkiintoinen paikka, että piti ihan kolmesti käydä sen juurella :)! Nyt me jatketaan seikkailuja ja suuntana Salo. Adios!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.