Mäntsälä
68/309
Somekivi: Hirvihaaran Myllykoski
"Mut jos mä lähden Lahteen, joudun Mäntsälään. Mäntsälä mielessäin, Mäntsälä mielessäin, Mäntsälä mielessäin, on Mäntsälä mielessäin."
Tuttu laulu? Meille se tuli vastaan vasta, kun aloimme suunnitella omaa Mäntsälä-seikkailuamme. Aiemmin tämä kunta oli meille ollut lähinnä ohikulkupaikka, reitti kohti pääkaupunkiseutua. Tiesimme, että Mäntsälässä on upeita kartanoita ja historiasta tuttu Mäntsälän kapina, mutta muuten paikka oli jäänyt meille arvoitukseksi. Nyt oli vihdoin aika pysähtyä ja selvittää, mikä tekee Mäntsälästä sykähdyttävän.
Saavuimme iltamyöhään majapaikkaamme, Majatalo Elsan pihapiiriin. Tunnelma oli heti lämmin ja kutsuva. Asuntoautollemme löytyi helposti paikka, ja saimme koodit sisätiloihin, jotta pystyimme käyttämään majatalon palveluja vaivattomasti.
Aamulla kohtasimme majatalon sydämellisen pitäjän, Paulan, joka oli jo ahkerana työn touhussa. Hänen kanssaan oli ilo vaihtaa ajatuksia – kuulimme tarinoita talon historiasta ja sen nykyisestä toiminnasta. Majatalo Elsa on pieni ja kotoisa paikka, jossa muutama huone tarjoaa vierailleen rauhaa ja maaseudun charmia. Kesäisin pihapiiri herää eloon kesäkahvilan merkeissä, ja tuoreiden leivonnaisten tuoksu houkuttelee istahtamaan hetkeksi kiireettömille päiväkahveille.
Tämä mutkaton ja lämmin aloitus oli täydellinen tapa aloittaa seikkailumme Mäntsälässä. Ei enää pelkkä ohikulkukunta – nyt on aika tutustua tarkemmin Mäntsälään.
Vinkkien ja paikallisten tarinoiden myötä meille selvisi, että suurin osa Mäntsälän kartanoista on yksityisomistuksessa – niihin ei siis noin vain pääse vierailemaan. Mutta yksi kartano nousee ylitse muiden, ja sinne ovet ovat avoinna: Hirvihaaran kartano.
Ja voi että, se oli juuri niin komea kuin olimme toivoneetkin! Meidän sydämemme sulavat kartanoille aina. Hirvihaaran kartanon historia ulottuu aikaan, jolloin sen rakennutti tulitikkukauppias, ja nykyään se toimii suosittuna kokous-, juhla- ja majoituspaikkana. Kartanon arvokas tunnelma ja kauniit puitteet tekivät meihin suuren vaikutuksen – jälleen yksi muistutus siitä, kuinka upeita nämä vanhat herraskartanot ovat.
Seuraavaksi matkamme vei Mäntsälän keskustaan. Jo kaukaa huomio kiinnittyi jylhänä kohoavaan kirkkoon mäen päällä. Kuulimme, että kyseessä on Uudenmaan suurin kirkko. Vaikka emme päässeet sisälle kirkkoon sen ollessa suljettu, oli näky mäellä vaikuttava.
Päivän tunnelma sai pientä lisäkipinää, kun suuntasimme paikallisille kirpputoreille. Vinkkejä saatuamme kiersimme kolme hyvin erilaista kirpparia, jotka olivat kaikki lähellä toisiaan. Ja löytyihän sieltä muutama pieni aarrekin – erityisesti tyttöjen nukkevauvat saivat oman pienen syöttötuolinsa, mikä sytytti riemun kipinän tytöillä.
Shoppailun jälkeen oli aika huolehtia myös vatsan kurninnasta. Lounas nautittiin Mäntsälän keskustassa Pizzatimessa, jossa istuessamme pohdimme pientä perinnettämme: mihin jättäisimme tällä kertaa meidän #somekivi:n? Päivän aikana emme olleet löytäneet mitään erityistä, yhtä selkeää "Mäntsälä-juttua" – kunta tuntui enemmänkin peruspalvelujen keskittymältä, ilman yhtä leimaa tai tarinaa. Kysyttiin ChatGPT:tä ja sepä tarjosi vitsikkääksi vastaukseksi "Mäntsälän kunnan varikon", mutta se ei aivan vastannut visiotamme.
Onneksi meillä oli vielä yksi juttu tiedossa Mäntsälässä ja matkamme jatkui Sarvikodalle – ja siitä tuli meidän seikkailumme ehdoton kohokohta.
ELÄMYKSEN TAIKA & SARVIKOTA
Kun saimme kutsun Elämyksen Taika -yrityksen Julialta, ei päätöstä tarvinnut kauan miettiä. Tässä oli hänen viestinsä, joka sai meidät heti innostumaan:
"Hei! Meillä Mäntsälässä on ehkä koko Suomen suurin lapinkota, tiesittekö sitä? Sehän teidän on pakko nähdä, eikös? Jos vain aikataulut natsaa, niin lähden teille näyttämään SUURkanootilla Mustijokea, vanhaa viikinkien pakoreittiä."
Vastasimme kutsuun tietysti kyllä – ja niin lähdimme kohti uutta seikkailua.
Julia oli meitä vastassa juuri valmistuneen, valtavan kodan juurella. Ja voi, miten iso se olikaan! Todennäköisesti Suomen suurin – enkä ihmettele lainkaan. Mutta ennen kuin astuimme sisään kodan suojiin, edessämme oli vielä jotakin uutta ja jännittävää: melontaretki Mustijoella.
Aloitimme hetken hengähdyksellä Keinulassa, missä roikkukiikut kutsuivat rentoutumaan. Julia kertoi meille yrityksestään, Sarvikodasta ja edessä olevasta melontaseikkailusta. Tunnelma oli kutkuttavan odottava, ja pian oli aika pukea pelastusliivit, valita sopivat melat ja asettua varovasti SUURkanootin kyytiin – jotta kanootti pysyi pystyssä, tietenkin. Ensimmäiset melat kolahtelivat toisiinsa, kun etsimme yhteistä tahtia. Mutta pian rytmi löytyi, ja liu'uttiin kauniisti pitkin Mustijokea. Julia kertoi meille tarinoita siitä, miten viikingit käyttivät jokea pakoreittinään – tarinat herättivät historian eloon ja saivat pientenkin kuulijoiden silmät loistamaan. Matkan varrella eteemme osui jokeen kaatunut puu. Sitä ei voinut ylittää, ei alittaa – joten edessä oli suunnanvaihto. Päätimme kuitenkin jatkaa vielä toiseen suuntaan, ja siinä samalla yritimme tehdä nopeusennätystä sekä opetella ohjaamaan suurkanoottia yhteistyöllä, ilman Julian apua. Melkein onnistuttiin – ja hauskaa oli! Kun palasimme rantaan, tunnelma oli katossa. Hymyjä riitti jokaiselle – olimme taas kerran päässeet kokemaan jotakin uutta ja jännittävää.
Seikkailu jatkui tutustumisella Sarvikotaan, joka todella on vaikuttava: sinne mahtuu jopa 80 henkeä kerralla. Julia sytytti tulet nuotioon, valmisteli lettutaikinan ja laittoi nokipannun tulille. Pian koko kota täyttyi vastapaistettujen lettujen ja nokipannukahvin tuoksusta. Paistoimme lettuja vuorotellen, nautimme kolmea erilaista itsetehtyä hilloa – joista punaherukka-vadelmahillo vei lopulta voiton – ja istuimme pitkien pöytien äärellä, joiden pintaan oli polttomerkattu tarinoita ja merkityksiä. Oli hauska huomata, miten jokainen löysi vaistomaisesti oman pöytänsä, kuin paikka olisi odottanut juuri meitä. Lopuksi kirjoitimme nimemme upouuteen vieraskirjaan. Oli kutkuttavaa aloittaa ensimmäiset sivut kirjassa, joka varmasti täyttyy nopeasti vieraiden tarinoista.
Koko kokemus oli upea yhdistelmä luontoa, historiaa, yhteistä tekemistä ja tunnelmallista yhdessäoloa. Julian melontaretki ja lettukestit Sarvikodassa olivat seikkailu, joka jätti lämpimän jäljen sydämiimme.
Tämän haluamme suositella jokaiselle – tulkaa ja kokekaa itse. Mäntsälässä viikingit ja nykypäivä kohtaavat yllättävällä tavalla. *palvelu saatu
No mutta, jälleen kerran nousi esiin tuttu kysymys: minne jätämme meidän #somekiven? Pohdimme hetken Mäntsälä-seikkailumme kokonaisuutta. Mikä fiilis meille jäi paikkakunnasta? Mikä sykähdytti eniten? Vastaus oli lopulta selvä: mieleenpainuvin hetki oli ehdottomasti melontaretki Mustijoella – se jäi vahvimpana mieleen. Siispä päätimme palata takaisin Majatalo Elsan kulmille ja suunnata Myllykosken rannalle. Tuntui juuri oikealta, että #somekivemme jäisi sinne, paikkaan, jossa vesi virtasi ja seikkailun tunnelma eli yhä vahvana.
Olipa taas seikkailu. Kiitos Mäntsälä!