Pornainen

152/309

Somekivi: Pornaisten kirkko

Tuusulasta matka jatkui illalla Pornaisiin, vajaan 5 000 asukkaan kuntaan Uudellamaalla.

Me ei oltu koskaan aikaisemmin käyty Pornaisissa, eikä oikeastaan tiedetty paikasta juuri mitään. Vinkkejä kyllä saatiin, mutta niistä ei vielä oikein muodostunut kuvaa siitä, mitä Pornainen meille tarjoaisi. Ensimmäinen pysähdys oli hyvin käytännöllinen: tankille. Bensa oli täällä noin 30 senttiä halvempaa kuin matkan varrella, joten seikkailuauto sai heti vähän ruokaa. Sen jälkeen ajettiin ystäväperheen luokse yöksi. Heidän kotinsa ympäristö oli aivan ihana jo siinä tuli ensimmäinen hyvä fiilis Pornaisista.

Varsinainen seikkailupäivä alkoi Mustijoen koskikierroksella.

Pornaisten halki virtaavan Mustijoen varrella on peräti yhdeksän koskea, ja kunta on koonnut niistä oman koskikierroksen. Joki on ollut tärkeä kulkureitti ja elämänlähde jo kivikaudelta asti, ja koskien vesivoimaa on hyödynnetty aikanaan muun muassa myllyissä ja sahoissa.

Me päätettiin valita niistä kolme erilaista pysähdystä.

Ensimmäisenä mentiin Mika Waltarin sillalle Laukkoskelle. Waltari vietti perheineen kesiä Laukkoskella lähes kolmenkymmenen vuoden ajan ja kirjoitti siellä merkittävän osan tuotannostaan. Hänen mukaansa nimetty kävelysilta ylittää Mustijoen ja muistuttaa hyvin konkreettisesti kirjailijan yhteydestä Pornaisiin.

Silta itsessään ei ole yksi koskikierroksen yhdeksästä nimetystä koskesta, mutta se sopi hyvin ensimmäiseksi pysähdykseksi jokimaisemaan.

Sieltä jatkettiin Itälänkoskelle. Ja tämä oli aivan meidän paikka.

Itälänkoski on matala ja leveä, kallioiden ympäröimä koski, ja veden ollessa matalalla alueella pystyy liikkumaan hyvinkin lähellä kuohuja. Siellä hypittiin kiveltä toiselle ja tutkittiin maisemaa pitkään. Pienempien tyttöjen kanssa sai toki olla tarkkana, koska märät kalliot ja virtaava vesi toivat mukaan juuri sopivasti jännitystä. 

Viimeiseksi ajoimme Lahankoskelle. Se oli taas aivan erilainen kuin Itälänkoski. Lahankoskella vesi putoaa noin kolmen metrin korkeudelta, ja alueella näkyy edelleen kosken pitkä teollinen historia. Lahan kartanon mylly perustettiin vuonna 1892, ja se tuotti aikanaan sähköä myös lähitalouksille. 

Kolme pysähdystä, kolme ihan erilaista näkymää samaan Mustijokeen. Itse joki oli meidän vierailulla aika ruskeavetinen, mutta kosket toivat siihen ihan oman luonteensa. Varsinkin Itälänkoski jäi lämpimästi mieleemme. 

Ja tässä vaiheessa alkoi jo vähän aueta se, mitä Pornainen ehkä meille on. Pieni kunta, paljon maaseutua ja Mustijoki kulkemassa sen läpi kuin punainen lanka. Tästä oli hyvä jatkaa Pornaisten seikkailua eteenpäin.

Seuraavaksi suuntasimme Pornaisten kirkolle, jonne olimme saaneet kutsun tulla tutustumaan. Meitä olivat vastassa Pornaisten kirkkoherra Mervi sekä nuorisotyönohjaaja Jemina, ja heti alusta asti vierailusta tuli paljon enemmän kuin tavallinen kirkossa piipahdus.

Saimme kuulla Pornaisten kirkon historiasta ja siitä, kuinka nykyinen kirkko on itse asiassa jo paikkakunnan kolmas kirkko. Jokainen niistä on ollut erilainen. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1924, vaikka ulkoseinässä näkyy vuosiluku 1923, silloin kyseinen peruskivi oli asetettu paikoilleen.

Yksi kiinnostavimmista yksityiskohdista oli alttaritaulu. Siihen on nimittäin rakennettu valoja, mikä oli aikanaan varsin moderni ratkaisu. Oli hauska ajatella, että myös kirkon rakentamisessa haluttiin hyödyntää sen ajan uusia tekniikoita ja ilmiöitä.

Lapset pääsivät myös mukaan ihan omalla tavallaan. Jemina antoi heille erivärisiä langanpätkiä, joiden värejä heidän piti etsiä kirkon sisältä. Yksinkertainen idea, mutta aivan loistava tapa saada lapset katsomaan ympärilleen tarkemmin.

Ja sitten mentiin ylöspäin. Kapeita kierreportaita pitkin kiivettiin kellotapuliin, jossa pojat pääsivät jopa kokeilemaan kirkonkellon soittamista sormella. Siinä oli taas yksi sellainen hetki, jota ei ihan tavallisena päivänä tule vastaan. Eikä vierailu loppunut vielä siihenkään.

Seuraavaksi saimme kartat käteen ja lähdimme suunnistamaan hautausmaalle etsimään karttaan merkittyjä kohteita. Tietenkin juuri silloin vesisade yltyi, mutta ei se menoa haitannut. Siellä mentiin hautakivien välissä kartat kädessä ja etsittiin rasteja sateessa.

Tästä vierailusta jäi todella hyvä fiilis. Opittiin paljon Pornaisista, kirkon historiasta ja seurakunnan toiminnasta, mutta ennen kaikkea tämä oli taas yksi niistä kohtaamisista, joissa paikka herää ihan eri tavalla eloon ihmisten kautta. Iso kiitos Merville ja Jeminalle. Tämä oli aivan mahtava vierailu.

Huristeltiin kylänraittia edes takaisin ja bongailtiin paikkoja vuorostaan siellä. Bongailtiin auringonkukkapeltoja, skeittiparkkia (keskellä kylää, eikä missään takanurkassa!), kauppoja ja ihmisiä. Päädyttiin kirjaston pihaan ja lapset lähti lukemaan kirjoja samalla, kun äiti teki seikkailuautossa ruokaa. Alkoi nimittäin olla jo nälkä aamupäivän seikkailujen jälkeen.

Mil-Safarit

Pornaisissa koettiin seuraavaksi jotakin aivan uutta. Ajoimme ihan keskustan läheisyydessä sijaitsevalle Mil- Safarien tukikohdalle ja jo ennen kuin ehdittiin kunnolla pihaan, alkoi porukka katsella ympärilleen silmät suurina. Tien varrella ja alueella oli valtava määrä erilaisia ajoneuvoja, sotilasajoneuvoja, maastokuorma-autoja, panssaroitua kalustoa ja vaikka mitä muuta.

Meitä oli vastassa Mika, jonka kanssa istahdimme ensin kahville ja mehulle kuulemaan Mil Safarien tarinaa.

Toiminta sai alkunsa vuonna 2006, kun Mikan kiinnostus erilaisiin ajoneuvoihin laajeni sotilasajoneuvoihin. Pian ihmiset alkoivat kysellä, pääsisikö niillä myös ajamaan ja siitä syntyi ajatus elämyksellisistä sotilasajoneuvosafareista.

Sen jälkeen lähdimme kierrokselle.

Tutustuimme museoalueeseen ja saimme todella kattavan esittelyn kalustosta. Ajoneuvoja on tällä hetkellä yli 70, aina maastokuorma-autoista panssaroituihin ajoneuvoihin ja taistelupanssarivaunuihin asti. Osa kalustosta on palvellut Suomen puolustusvoimissa, ja moni ajoneuvo on päätynyt myös suomalaisiin sotaelokuviin. Oli hauskaa kuulla, että samoja menopelejä on nähty esimerkiksi Sisu-elokuvissa ja muissa kotimaisissa sotatuotannoissa.

Mutta pelkkään katseluun tämä vierailu ei todellakaan jäänyt. Seuraavaksi meille puettiin armeijahenkiset varusteet päälle, käytiin turvallisuusohjeet läpi ja hypättiin Saurer-panssariajoneuvon kyytiin.

Ja sitten mentiin.

Yksi pääsi ajamaan, toinen ampujan paikalle ampumaan värikuula-aseella tynnyreitä ja muu porukka matkusti kyydissä takatilassa. Pellolle oli tehty kasinmuotoinen rata, jota pitkin päästiin ajamaan vuorotellen.

Ja siis… tämä oli aivan mieletöntä.

Meteli, liike, jännitys ja koko kokemus oli jotain sellaista, mitä ei oltu koskaan aikaisemmin tehty. Ja ilmakin oli kuin suoraan elokuvissa... satoi ja tuuli. Jokainen pääsi vuorollaan kokeilemaan sekä ajamista että ampumista, ja lopuksi Mika ajoi panssariajoneuvon takaisin varastoon.

Ja kaiken päätteeksi jokainen sai vielä diplomin suorituksesta.

Tämä oli kyllä yksi niistä kokemuksista, jotka muistetaan pitkään. Mil - Safarit on juuri sellainen paikka, jonne voi tulla yksin, kaveriporukalla, perheen kanssa tai vaikka työporukalla kokemaan jotakin ihan tavallisesta poikkeavaa. Meidän Pornaisten seikkailuun tämä toi kyllä sellaisen wow-hetken, jota ei todellakaan osattu etukäteen odottaa. Aivan käsittämättömän huikea kokemus – oikeasti once in a lifetime.

Sitten kaupan kautta vähän ruokaa ja ystävien luokse illallista tekemään, leikkimään ja saunomaan. Käytiin vielä heittämässä kiva 5km iltalenkki ystävän kanssa... kierrettiin Pornainen vielä kävellen!

Aamulla sitten vietiin Tristan juna-asemalle, joka siitä jatkoi matkaa Kanadaan... sinne lähti toinenkin lapsosista. Turvallista matkaa!

Mutta olipas mahtava seikkailu Pornaisissa, ei kyllä yhtään osattu odottaa, miten upeita juttuja tämä paikkakunta tarjosi - ja hyvin erilaisia! 

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.