Miehikkälä

135/309

Somekivi: Salpalinjamuseon panssarivaunu

Ja niin me huristeltiin Miehikkälään. Kuntaan, joka sijaitsee aivan Virolahden kupeessa. Lyhyt oli matka tähän 1600 asukkaan kuntaan. Ajeltiin Miehikkälän kylänraitin läpi...ja se oli nopsaa tsekattu :) nää minikylät ovat niin sööttejä. Bongattiin kunnantalo, Reijo Taipaleen tie sekä komea kirkko! Ilta alkoi olla jo pitkällä, niin huristeltiin suoraan Myllylammen ulkoilu- ja virkistysalueelle, jossa myös yövyttiin Kiiston Majalla. Oli mahtava käydä saunassa ja uimassa, syödä hyvin ja illan päälle vielä duudsoneita, lasten lempparityyppejä. Ai niin, ja tuli tehtyä seikkailuautosta esittelyvideo...tätä on toivottu paljon ja sen löytää tästä:

Myllylammen ulkoilu- ja virkistysalueella on aivan loistavat puitteet liikkumiseen. Heti herättyä pieni lenkki teki niin terää. Äitin urheillessa (ai että kun tuntui hyvälle!) lapset ja Braikku heräilivät ylös. Laitettiin auto taas seikkailupäivä kuntoon, syötiin aamupala ja sitten oli aika lähteä tutustumaan tarkemmin Miehikkälään. 

Salpalinja Miehikkälässä – historiaa keskellä metsää

Nyt mennään tutustumaan Salpalinjaan. Suuntasimme Salpalinjan museolle, mutta tällä kertaa ovet olivat kiinni. Hetken jo mietittiin, että mitenkähän tässä nyt tiedetään minne mennä ja mitä tehdä? Mutta sitten kävi niin kuin usein seikkailuissa käy. Paikalla olikin talkooväkeä valmistelemassa seuraavan päivän tapahtumaa, ja sieltä saimme mukaamme aluekartan. Ja sehän riitti meille oikein hyvin. Ei muuta kuin metsään.

Salpalinja on yksi Suomen merkittävimmistä puolustuslinjoista, joka rakennettiin toisen maailmansodan aikaan turvaamaan itärajaa. Ja Miehikkälässä siitä pääsee näkemään konkreettisia osia, ei vain kylttejä, vaan oikeita rakenteita. Kävelimme reittiä pitkin metsän siimeksessä, ja ympärillä alkoi avautua historia.

Bunkkereita. Juoksuhautoja. Kivirakenteita.

Kaikki yllättävän hyvässä kunnossa. Niistä on pidetty hyvää huolta, mutta paikka ei ole koskaan ollut "oikeassa" käytössä vaan enemmänkin rakennettu varmistukseksi. Silläkin saattaa olla oma osansa. Lapset tutkivat paikkoja innoissaan, kurkistelivat sisään ja kulkivat polkuja pitkin. Ja mikä parasta, reitti oli helppokulkuinen koko porukalle (ei onnistu esim. rattailla)

Yksi lapsista totesi aika osuvasti: "Tämä on oikeasti tosi siisti paikka." Ja sitä se oli. Ei vain siksi, mitä siellä näki, vaan siksi, mitä siellä pystyi kuvittelemaan. Millainen paikka tämä on ollut silloin, kun sitä on rakennettu? Millaisia tarinoita nämä metsät kantavat?

Jatkoimme matkaa autolla toiselle pysäkille, jossa meitä odotti panssarivaunu. Sinne jätimme myös meidän tutun #somekiven – pieni merkki siitä, että olemme käyneet täällä.

Mutta eihän se vielä siihen loppunut.

Lähdimme vielä uudelle kierrokselle, tällä kertaa tutkimaan alueen kivirakenteita, niitä suuria, pystyyn aseteltuja esteitä, jotka ovat osa puolustuslinjaa. Niiden keskellä kulkiessa tuli taas se sama tunne:

Salpalinja Miehikkälässä yllätti meidät täysin. Helppo kulkea, mielenkiintoinen tutkia ja ennen kaikkea paikka, jossa historia tulee lähelle. Ja vaikka museo oli kiinni, se ei estänyt tätä kokemusta. Ehkä jopa päinvastoin. Joskus parhaat seikkailut löytyvät juuri silloin, kun suunnitelmat muuttuvat.

Huristeltiin takaisin Myllylammelle tekemään lounas. Lapset nautti kiipeillä sekä juosta kuntoportailla odotellessa ruoan valmistumista. Meitä kyllä helli niin kaunis kevätpäivä...täydellinen hetki laajentaa seikkailukeittiötä pihalle. Sit palattiin takaisin Miehikkälän keskustaan, jossa tavattiin paikallislehden toimittaja. Päädyttiin lopulta kirjaston pöydille juttelemaan ja lapset löysi itselleen kirjat eteensä. Kiva pikku juttelutuokio. 

Niin oli aika jatkaa matkaa.... ja suunnaksi otettiin Lappeenranta. Kiitos Miehikkälä!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.