Kihniö

Seuraavana meidän seikkailulla oli vuorossa Kihniö, jota kutsutaan osuvasti ihmisen kokoiseksi kunnaksi. Kihniö sijaitsee valtatie 23:n varrella Parkanon ja Jyväskylän välissä, ja siellä asuu hieman yli 1 500 ihmistä. Kyseessä on siis varsin pieni, mutta sitäkin sympaattisempi paikkakunta.

Me hurautimme Kihniöön Ruovedeltä ja lähdimme heti katsomaan, mitä kylästä löytyisi. Koska kylä ei ole suuren suuri, ajoimme sen laidasta laitaan varsin nopeasti. Vastaan tuli muun muassa rakennustyömaa, jossa vanhaa koulua purettiin pois. Uusi koulu oli jo valmistunut, ja nyt vanhan rakennuksen paikalle tehdään lisää piha-aluetta.

Matkan varrella pysähdyimme myös OP-perhepuistossa, jossa lapset pääsivät hetkeksi leikkimään. Samalla he myös päättivät, että tänne jätetään meidän #somekivi.  Niinpä kannoimme kiven puiston isolle mäelle ja jätimme sen puistoon odottamaan seuraavia leikkijöitä.

Pikapyörähdys vielä K-kaupassa, jonka jälkeen  suuntasimme kohti Kihniön esinemuseota.  Museo sijaitsee aivan kirkon vieressä vanhassa makasiinirakennuksessa, ja se osoittautui todelliseksi aarreaitaksi. Esillä on yli 2 000 esinettä, joten tutkittavaa riitti pitkäksi aikaa. Jokaisen hyllyn ja nurkan takaa löytyi jotain uutta ihmeteltävää, ja aika kului huomaamatta.

Yksi näyttelyn mielenkiintoisimmista yksityiskohdista olivat vanhat hautamuistomerkit. Niissä kerrottiin usein vainajan ammatti tai asema, kuten tilallinen, mikä herätti meissä keskustelua. Ennen oli tavallista, että ihmisen elämäntyö näkyi myös hänen hautakivessään.

Siitä syntyikin hauska pohdinta:

Jos sama tapa olisi edelleen käytössä, mitä sinun hautakivessäsi lukisi?

Olisiko siinä ammattisi? Kenties tärkein elämäntyösi? Vai jokin aivan muu sana, joka kuvaisi sinua parhaiten?

Ellen's Villa

Ison tien varrella sijaitsee Ellen's Villa, noin satavuotias entinen pappila, joka on nykyään yksi Kihniön tunnetuimmista vierailukohteista. Paikasta löytyy viihtyisä kahvila, upea kesäterassi, pieni puoti sekä runsaasti itse tehtyjä herkkuja. Moni oli vinkannut meille jo etukäteen, että Ellen's Villassa kannattaa ehdottomasti poiketa. Ja olihan siellä käytävä.

Emme kuitenkaan saapuneet paikalle aivan yksin. Jo parkkipaikalla meitä olivat vastassa Elina sekä Kihniön kunnanjohtaja Kristiina Mäkelä. Kristiina toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi ja antoi meille muistoksi ihanan Kihniö-kassin.

Sen jälkeen siirryimme kahvilan puolelle herkuttelemaan. Lapset valitsivat jäätelöt, me aikuiset nautimme kahvit, ja vitriinistä löytyi toinen toistaan houkuttelevampia leivonnaisia, jotka kahvilan pitäjät olivat valmistaneet itse. Kaikki maistui juuri niin hyvältä kuin miltä näyttikin.

Mutta parasta vierailussa ei ollut pelkästään kahvi tai herkut, vaan tunnelma. Ellen's Villa on juuri sellainen paikka, jossa tekee mieli istahtaa alas, unohtaa hetkeksi kiire ja antaa keskustelun viedä mukanaan. Saimme jutella pitkään Kihniöstä, sen ihmisistä, tulevaisuudesta ja siitä, mikä tekee tästä pienestä kunnasta niin omaleimaisen. Oli todella mielenkiintoista kuulla paikallisia ajatuksia ja tarinoita sekä tutustua kuntaan hieman pintaa syvemmältä.

Lämmin kiitos Kihniön kunnalle vieraanvaraisuudesta sekä erityisesti Kristina Mäkelälle mukavasta tapaamisesta. 

Pyhäniemi

Vaikka Kihniö on pieni kunta, sieltä löytyi yllättävän paljon nähtävää ja koettavaa. Seuraavaksi suuntasimme Pyhäniemeen, joka nousi esiin todella monessa saamassamme vinkissä. Ja nyt voimme itsekin todeta, että syystä.

Pyhäniemi oli aivan huippupaikka kesäillan viettoon. Alueelta löytyy upea uimaranta, ja sen erikoisuutena on Suomen ensimmäinen ulkovesiliukumäki, joka oli etenkin lasten mieleen. Lisäksi alueella on ravintola, matkaparkki sekä Holiday Clubin lomamökkejä, joten tekemistä ja majoitusvaihtoehtoja riittää pidemmäksikin aikaa. Meidän iltapäivämme kului juuri niin kuin kesäpäivän kuuluukin. Uimme, nautimme rannasta ja annoimme lasten viettää aikaa vedessä niin kauan kuin energiaa riitti.

Lopulta totesimme, että miksi ihmeessä lähtisimme enää eteenpäin. Päätimme jäädä Pyhäniemeen myös yöksi. Illalla paistoimme lettuja iltapalaksi. Illan viiletessä pojat järjestivät vielä kunnon jalkapallo-ottelun, ja ennen nukkumaanmenoa käytiin tietenkin vielä kerran pulahtamassa järveen.

Jäätiin yöksi parkkipaikalle ja siellä oli tosi rauhallista viettää yö. Oli mukava päättää päivä kauniisiin järvimaisemiin ja suunnata nukkumaan, sillä seuraavana aamuna olisi taas edessä uusia seikkailuja.

Aamulla ei ollut mitään kiirettä lähteä liikkeelle, sillä päivän ensimmäinen kohde avasi ovensa vasta kello 11. Niinpä nautimme rauhallisesta aamusta Pyhäniemessä ennen kuin suuntasimme kohti seuraavaa vinkkikohdetta.

Tiian Tupa

Vuorossa oli Tiian Tupa, jota paikalliset olivat suositelleet meille poikkeuksellisen monta kertaa. Kun sama paikka nousee jatkuvasti esiin, on se yleensä merkki siitä, että siellä kannattaa poiketa. Eikä suositus tälläkään kertaa pettänyt.

Tiian Tupa on pieni ja tunnelmallinen maalaiskahvila, jota pyörittävät äiti ja tytär. Kaikki tarjottavat leivotaan itse – niin makeat kuin suolaisetkin herkut ja sen kyllä huomaa heti ensimmäisestä suupalasta.

Me nappasimme mukaan kahvit, mehut ja uunituoreet pullat. Lisäksi emme malttaneet vastustaa juuri paistettuja sämpylöitä, joita otimme pussillisen mukaan myöhempää varten. Ja koska pullat olivat niin hyviä, lähti niitäkin vielä toinen pussi mukaan autoon.

Istahdimme kahvikuppien kanssa kahvilan viihtyisään pihapiiriin nauttimaan kesäaamusta. Samalla pääsimme juttelemaan muiden kahvilaan poikenneiden ihmisten kanssa. Juuri tällaiset spontaanit kohtaamiset tekevät näistä reissuista niin erityisiä. On aina ilo kuulla paikallisten tarinoita, vaihtaa kuulumisia muiden matkailijoiden kanssa ja huomata, kuinka helposti keskustelu lähtee käyntiin, kun kaikki ovat pysähtyneet nauttimaan suomalaisesta kesästä.

Jos ajat joskus Kihniön kautta, voimme lämpimästi suositella pysähtymään täällä. Varaa kuitenkin sen verran aikaa, ettet joudu pitämään kiirettä eteenpäin. Tämä on juuri sellainen paikka, jossa viihtyy helposti suunniteltua pidempään.

Niin kävi kuin usein käy. Viihdyimme Tiian Tuvassa hieman suunniteltua pidempään. Se tarkoitti sitä, että seuraavaan ja samalla Kihniön viimeiseen kohteeseen tulikin jo pieni kiire.

Aitonevan turvemuseo

Suuntasimme Aitonevan turvemuseolle, jossa meitä oli vastassa opas kertomassa alueen historiasta. Saimme mielenkiintoisen katsauksen siihen, miten turvetta on vuosikymmenten aikana nostettu soilta, millaisia työvaiheita tuotantoon on kuulunut ja millainen merkitys turpeella on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa.

Vierailun aluksi katsoimme aiheesta esittelyvideon, jonka jälkeen lähdimme kiertämään museoaluetta. Ulkona pääsimme tutustumaan erilaisiin koneisiin ja laitteisiin, joilla turvetta on aikanaan nostettu ja käsitelty. Oli mielenkiintoista nähdä koneet aivan lähietäisyydeltä ja kuulla, miten työ on eri aikakausina muuttunut.

Nykyään Aitonevalla ei enää nosteta turvetta, vaan alue toimii museona ja tallentaa yhden tärkeän osan suomalaisesta työ- ja teollisuushistoriasta tuleville sukupolville. Vierailu oli kokonaisuudessaan todella opettavainen. Vaikka turpeesta käydään nykyään paljon keskustelua, oli kiinnostavaa päästä tutustumaan sen historiaan ja siihen, kuinka suuri merkitys soilla ja turpeella on ollut Suomen rakentumisessa ja monen ihmisen toimeentulossa.

Museokäynnin jälkeen jäimme vielä pohtimaan yhtä hauskaa kysymystä: Voisikohan Suomen nimi liittyä sanaan suo? Ajatus tuntui ensin yllättävänkin loogiselta, sillä suot ovat olleet niin merkittävä osa maamme luontoa ja historiaa.