Vantaa

103/309

Somekivi: Superpark Vantaa

Seikkailun kohteeksi valittiin Suomen neljänneksi suurin kaupunki – Vantaa. Kaupungissa asuu yli 250 000 ihmistä, ja nyt oli meidän vuoro tutustua siihen, millainen paikka Vantaa oikeastaan on. Saatiin valtavasti hyviä vinkkejä, ja ehdittiin kokea niistä suuri osa.

Vantaasta jäi sellainen olo, että se on vähän "levällään". Paikat ovat hajallaan ympäri kaupunkia, ja lähes kaikkialle pitää kulkea autolla tai julkisilla. Sellaista selkeää keskustaa, jonne ihmiset kokoontuisivat hengailemaan tyyliin "nähdään Vantaan keskustassa", ei oikein ole. Mutta sanottava on, että tekemistä löytyi, erittäin laajasti!

Kaupunki jakautuu seitsemään suuralueeseen: Aviapolis, Tikkurila, Korso, Hakunila, Koivukylä, Kivistö ja Myyrmäki. Me ajettiin jokaisen alueen läpi – ja osaan pysähdyttiinkin tarkemmin.

Yksi iso yllätys oli se, ettei Vantaalta meinannut löytyä asuntoautolle yöpymispaikkaa. Tämä oli melkoinen ihmetyksen aihe! Onneksi ratkaisu kuitenkin löytyi, ja siitä kerrotaan lisää myöhemmin.

Ennen kuin Vantaan seikkailu ehti kunnolla alkaa, kurvattiin vielä Helsingin keskustaan, Kanadan konsulaattiin. Meidän pojilla oli kaikilla passit menneet vanhaksi, joten oli korkea aika hoitaa hakemukset sisään. Nyt on taas mahdollisuus lähteä Kanadaan huomattavasti lähempänä – hyvä fiilis! Konsulaatin jälkeen hurautettiin suoraan lentokentälle. Ja arvaa mitä?

Hih, ehkä ajattelit, että koko perhe lähtee lentoon? Ei sentään. Vietiin Brian-isä kentälle, sillä hän lähti käymään Kanadassa kahden vanhimman lapsen luona. Ihanaa – special time heille. Vantaan lentokenttä on varmasti koko kaupungin tunnetuin paikka ja niin lapsillekin hyvin tuttu. He tunnistavat jo moottoritien rampista, että nyt mennään lentokentälle. Sinne siis jätettiin Braikku – ja siitä meidän oma seikkailu Vantaalla starttasi.

Lemminkäisen kalliot - lentokonebongarin unelma

Vantaalla on paljon muutakin kuin itse kenttä, ja ilmailu kulkee mukana kaikkialla. Ensimmäinen pysäkki oli Lemminkäisen Kalliot, jonne on täydellistä mennä bongaamaan lentokoneita. Ja vau – koneet tulevat oikeasti todella lähelle! Tämä oli lapsille (ja aikuisillekin) huikea kokemus. Vinkki: kannattaa vilkaista Finavian sivuilta, milloin useampi kone saapuu peräkkäin, niin saat maksimaalisen shown. Täydellistä ilmaista viihdettä!

Ilmailumuseo 

Ilmailu-teema jatkui Ilmailumuseossa, joka sijaitsee aivan lentokentän kupeessa. Meillä ei ollut oikein mitään ennakko-odotuksia, ja siksi yllätys oli sitäkin suurempi – tämä paikka oli upea! Ja mikä parasta, lapset oli huomioitu täälläkin, aivan kuten Siidassa Inarissa.

Heti sisään astuessa lapset saivat tehtävälaput käteen: museosta piti etsiä nalleja, joiden avulla muodostui ilmailuun liittyvä sana. Nalleaakkosia kerätessä tutkittiin erilaisia lentokoneita ja vaikka mitä vempeleitä ja osa niistä näytti siltä, ettei meistä kukaan olisi uskaltanut kyytiin. Mutta niin vain niilläkin on aikoinaan lennetty!

Lapsista parasta oli päästä sisälle oikeaan lentokoneeseen ja fiilistellä matkustajina. Ja tietysti kokeilla simulaattorilentämistä – joku meistä onnistui jopa laskeutumaan ilman onnettomuutta. Samalla tytöt makoilivat lattialla, kun halusivat itse kirjoittaa kaikki kirjaimet ylös. Se näytti tosi söpöltä, ja mikäpä siinä – museon lattiat tulivat samalla puhtaiksi. Museosta löytyi myös mielenkiintoista laskuvarjohyppyhistoriaa. En ollutkaan tiennyt, että ennen vanhaan varavarjo oli sijoitettu vatsan päälle, kun taas nykyisin se kulkee päävarjon mukana selkärepussa. Äiti innostui tästä ehkä enemmän kuin kukaan muu!

Kun ilmailu oli ihmetelty, oli aika siirtyä Aviapolis-alueelta seuraavaan kohteeseen. Vantaa osoittautui todelliseksi lentokonefriikin paratiisiksi – ja seikkailu oli vasta alussa.

Sit syömään.....ja meidän myöhäislounaspaikaksi valikoitu Ikea ja ikean lihapullat :). Samalla kierrettiin koko mesta. Ostettiin muutamia lakanoita seikkailuautoon yms jotain muuta pientä. ooh, mm.hamahelmiä. Kotiin. Ne ei todellakaan oo seikkailuautotarvikkeita. Pehmikset ja kahvi pullalla - kahvikuppi oli kyl enemmän jäätelökipponen kuin kuppi. Varmaan jotain uutta ruotsalaista designia, hahaa.

Heureka – ihmettelyn ja löytämisen talo

Vatsat täynnä on hyvä lähtee tutkimaan ja ihmettelemään. Suunnattiin Heurekaan.  Tiedekeskus on paikka, jossa tiede muuttuu leikiksi ja oivallukseksi – ja se toimii niin lapsille kuin aikuisillekin.

Heti sisään astuessa lapset olivat jo ihan tohkeissaan, ja ensimmäinen suunta oli Jääkauden jättiläiset -näyttelyyn. Olihan se aikamatka – yli 14 000 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin mammutit, sapelihammaskissat ja muut jättieläimet vaelsivat maailmassa. Lapset tutkivat uteliaina elävänoloisia robottieläimiä, ja välillä meinasi unohtua, ettei niitä voinut oikeasti silittää. Mammutti oli päivän ehdoton hitti.

Seuraavaksi siirryttiin sähköilmiöiden maailmaan. Rakennettiin omat lamput ja siihen erilaiset kikat ja kierteet, himmennykset ja valon sytyslaskennat. Se oli aika siistii. Ja tietysti piti kiertää myös Heureka-klassikot. Ne vanhat kunnon pulmat, optiset harhat ja naulasänky jne. 

Avaruuden näyttely jätettiin tällä kertaa vähemmälle – se ei sytyttänyt meidän porukkaa, ja planetaario oli harmiksi kiinni. Ulkona myös käytiin rakentamassa siltoja ja kastuttiin :) tottakai. Ja sit autojen rakentaminen ja kisa, kenen auto kestää! ... tyttöjen autot voitti!

Heureka onnistui taas siinä, minkä osaa parhaiten – tekemään tieteestä hauskaa ja elämyksellistä. Täällä oppii huomaamattaan, innostuu ja saa kokea pieniä ihmeitä. Vaikkakin lapset sanoi, että luulis siellä olevan enemmän juttuja, kun on noin iso talo! Tämä taas on näitä seikkailun hyviä ja huonoja puolia....kun oppii ja näkee paljon, niin asiat menee uusiin mittasuhteisiin, jo pienillekin.

Ankkapuisto

Ulkoilun aika koitti, ja suuntasimme meille suositeltuun puistoon – Ankkapuistoon. Nimi toi heti mieleen Ankkalinnan ja Aku Ankan, ja ajatus huvitti koko porukkaa. Rosiekin kaipasi pientä lenkkiä, joten tämä sopi ohjelmaan hyvin. Puisto oli ihan mukava yllätys: kaupungin keskellä lampi, vihreää ja rauhallinen tunnelma. On hienoa, että ihmisillä on tällainen paikka arjen keskellä. Kävelimme lammen ympäri ja nautimme hetken siitä, että vesi ja puut ympäröivät meitä. Mutta mitä me ajateltiin, meitä ei puisto varsinaisesti sykähdyttänyt. Ehkä siksi, että vain viikkoa aiemmin olimme Utsjoella ja Inarissa, keskellä aitoa, pohjoista luontoa, jossa kaikki elää ja hengittää luonnon rytmissä. Siellä luonto ei ole erillinen "kohde", vaan itse elämä. Tätä kontrastia on vaikea selittää, mutta sen huomasi heti Ankkapuistossa.

Illan päälle lähdettiin vielä iltarimpsalle Tikkurilaan - yks kuva tuli vaan otettua :) ja sit päädyttiin paikalliseen ostoskeskukseen...ken arvaa, no Jumboon :)! Siellä tallusteltiin ympäriinsä, pojat kävi Hesessä syömässä ja me tyttöjen kanssa leikittiin siinä vieressä olevalla sisäleikkipuistossa. Vielä riitti vaan virtaa, aivan uskomatonta! 

Yksi iso kysymys pyöri koko päivän mielessä: mihin seikkailuautolla voi pysähtyä yöksi? Me ei saatu vinkkejä, eikä itse löydetty päivän aikana yhtään paikkaa, joka olisi vaikuttanut sopivalta. Koko päivän ajan katseltiin ympärillemme "sillä silmällä": löytyisikö rauhallinen nurkka, johon voisi ajaa yöksi ilman häiriöitä? Illan tullen, Jumbo-ostoskeskuksen parkkipaikalla, mieleen juolahti ajatus: entä jos kysyisimme hotellilta? Soitin ja tiedustelin, onnistuisiko yöpyminen heidän parkkipaikallaan. Ja onnistuihan se!

Oli iso helpotus ja kiitollisuuden aihe saada turvallinen ja rauhallinen paikka viettää yö, ennen kuin uusi seikkailupäivä taas koitti. Mutta kysymys jäi ilmaan: onko tosiaan niin, ettei Vantaalta löydy matkaparkkeja tai paikkoja karavaanareille? Pysäköintimahdollisuudet olisivat varmasti monelle matkailijalle arvokkaita – ja Vantaa voisi olla paljon muutakin kuin "läpikulkupaikka" kentän vieressä.

Uusi aamu ja uudet seikkailut! Ja se me aloitettiin Fazerin vierailukeskukselta. Opastetut kierrokset ovat vain iltaisin siellä ja meidän ois pitänyt varata oma kierros jo aikaisemmin... joten ei saatu opastuskierrosta. Päädyttiin vaan myymälään tuhlaamaan rahaa herkkuihin. Ei huono. Vierailu jäi siis vähän vajaaksi, mut onneksi loppupäiväks oli taas super paljon kaikkea kivaa ohjelmaa!

Kahvitupa Laurentius & Pyhän Laurin kirkko

Seuraava pysäkki: Kahvitupa Laurentius ja viereinen Pyhän Laurin kirkko. Mutta ensin ruokaa, koska nälkä oli jo ihan valtava. Ja mikä tuuri – lounaslistalla oli juuri tänään pepperonipizzaa ja jauhelihalasagnea. Annosten tullessa pöytään ei voinut muuta kuin ajatella: 6/5! Täydellinen yhdistelmä maukasta, tuoretta ja isoon nälkään sopivaa. Tunnelma kahvituvassa oli lämmin, palvelu superystävällistä ja ruoka tuli pöytään nopeasti. Pojat totesivat yksissä tuumin, että tässä on Vantaan ykköspizzapaikka – tai ehkä koko Suomen! Vatsa täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kirkkoon, mutta sitä ennen toistettiin monta kertaa:   "Kahvitupa Laurentius = ehdoton suositus."

Lounaspöytään saimme myös uusia ystäviä, jotka lähtivät hetkeksi mukaan meidän kotikouluseikkailuun. Oli ihana nähdä, miten he hyppäsivät osaksi touhuamme ja siitä pääsemme lukemaan lisää myöhemmin lehtikirjoituksesta. Oli kivaa!

Kun vatsat oli täynnä, jatkoimme matkaa suoraan Kahvituvan vastapäätä kohoavaan Pyhän Laurin kirkkoon. Se oli meille vinkattu vierailukohteeksi – ja kannatti todella mennä. Kirkko oli upea sisältä. Yritettiin kurkkia, josko joku opas olisi ollut kertomassa tarinoita, mutta ketään ei näkynyt. Niinpä otettiin avuksi ChatGPT ja kysyttiin viisi faktaa kirkosta ja sen jälkeen viisi legendaa. Ja arvatkaa, kumpi herätti lasten kiinnostuksen? Faktoja kuunneltiin puolikorvalla, mutta kun päästiin tarinoihin, kaikki olivat silmät suurina. Legendoissa on sitä taikaa, joka jää elämään lasten mieliin – ja oikeastaan meidän aikuistenkin.

Superpark Vantaa

Seuraavaksi, lasten ehdoton lempparipaikka:  SuperPark Vantaa. Tätä hetkeä he olivat odottaneet siitä lähtien, kun aloitettiin meidän 309-seikkailuprojekti. Ja kun vihdoin päästiin paikalle, pojat päättivät heti, että meidän #somekivi jää Superparkin ovelle muistoksi. Pihalla kaikui huuto "VANTAA!", kuvat räpsittiin, ja juuri silloin meidän ystävä sattui tulemaan samaan aikaan paikalle. Hetkessä Rosiekin oli karannut autosta, häntä heiluen, kuin sanoen: "Minäkin haluan SuperParkkiin!"  #showolivalmiina. Kivi jäi ovelle, ja siitä porukka kirjaimellisesti juoksi sisään. 

Hyvä kun maltettiin liput ostaa, kun trampoliinit jo kutsuivat – ja pian ilmassa nähtiin mitä uskomattomampia hyppyjä ja voltteja. Hassua kyllä, mutta yhtään kuvaa ei ehditty ottaa sisältä, sen verran täysillä kaikki olivat menossa mukana. Parasta oli, ettei tekeminen loppunut koskaan. Aina löytyi uusi peli, uusi laite, uusi haaste. Ja vaikka tuntui, että siellä kulutettiin viimeisetkin mehut, niin eiköhän energiaa olisi löytynyt vielä yhteen kierrokseen lisää. SuperPark oli juuri sitä, mitä lapset olivat toivoneet! Mutta... näköjään energiaa vielä riitti.

Kuusijärven retkeilupaikka & saunat

Nimittäin Vantaan viimeiseksi kohteeksi meille valikoitui Kuusijärven retkeilypaikka. Sinne me ei kuitenkaan menty yksin, vaan meidän ihanat seuraajat kutsui meidät retkelle heidän kanssaan. Tavattiin parkkipaikalla ja suunnitelmana oli kävellä Kuusijärvi ympäri, pitää lettukestit tulen äärellä ja lopuksi saunoa Kuusijärven uusissa savusaunoissa. We were ready for it! Oi että, oli kyllä niin antoisaa aikaa yhdessä, kävellä, jutella, tutustua ja huomata, että yhdessä tekeminen on kyllä ainutlaatuista, vaikkei koskaan aikaisemmin ole edes nähty. Herkuteltiin kunnon lettuja tulen äärellä ja nautittiin meiningistä. Savusaunaan ei lopulta päästy, kun vain toinen saunoista oli käytössä ja sekin jo ihan täynnä. Nooh, eipä suotta suremaan, toisella kertaa sitten. 

Parkkipaikalla huomasin, että seikkailuauton takarengas oli vähän tyhjentynyt, se vaatii vähän huoltoa heti ensimmäisellä huoltoasemalla... joten pakkauduttiin autoon, googlemapsiin kirjoitettiin Pukkila, meidän seuraava seikkailupaikkakunta. Päädyttiin Mäntsälän Juustoportille yöksi, täytettiin rengas ilmalla ja sinne päätettiin Vantaan monipuolinen seikkailu ja oltiin valmiina aloittaa uusi päivä uudella paikkakunnalla. 

Hei, tälläinen oli meidän Vantaa. Se on nyt taputeltu! Ainakin itse saatiin hyvin monipuolinen ja aktiiviseikkailu täällä - mutta monta kuntaa on vielä jäljellä, joten on aika jatkaa matkaa.... Pukkila, here we come!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle