Vaasa

115/309

Somekivi: Rauniopuisto

Ensimmäistä kertaa täällä – ja tiedättekö mitä? Vaasa sulatti meidät täysin. Jo ensisilmäyksellä tässä kaupungissa oli jotain erityistä, jotain, mikä tuntui heti sydämessä. Vaikka Vanha Vaasa aikoinaan paloi ja koko kaupunki rakennettiin uudelleen, seitsemän kilometriä lähemmäs merta, tuntuu kuin historia yhä kuiskisi sen kaduilla. Uusi Vaasa on kuin vanhan tarinan uusi luku – elävä, hengittävä ja kaunis omalla, rauhallisella tavallaan.

Sadetta ropisi seikkailuauton kattoon, taivas oli harmaa, mutta jotenkin se vain teki tästä kaikesta vielä taianomaisempaa. Loppusyksyn lempeä valo, märkä asfaltti ja meri, joka kimmelsi sateen lomassa… pystyi vain kuvittelemaan, miltä täällä näyttää kesällä, auringon paisteessa tai ruskan väreissä.

Vaasa on noin 70 000 asukkaan kaupunki, mutta tuntui heti kotoisalta. Vaikkakin kaupunki on kartalla ihan solmussa Mustasaaren kanssa! Ehkä se on se meri, ehkä se valo, tai ihmiset, jotka hymyilevät vastaan – emme vielä tiedä tarkalleen miksi, mutta jokin tässä paikassa veti meitä puoleensa.

Sellainen tunne, että täällä voisi viipyä, ja niin me olimmekin pari yötä - jotka todella olivat seikkailurikkaat - kokonaisuudessaan!

No mutta, jottei niin kauniin vastakohtana tietenkin arjen todellisuus. Emppu-äiti tyhjensi ensi kertaa kakkalaarin, eli seikkailuauton vessan. Kääks. Mutta onnistuttiin!

Söderfjärdenin meteoriittikraatteri

Sitten lähdettiin maaseudulle. Ajettiin loputonta hiekkatietä laajan peltoaukean keskellä. Suuntana meillä oli  Söderfjärdenin meteoriittikraatteri – yksi maailman parhaiten säilyneistä. Tämä tasainen, vihreä laakso näyttää ensi silmäyksellä rauhalliselta, mutta sen alla lepää noin 520 miljoonaa vuotta vanha kraatteri, jonka halkaisija on viisi kilometriä! Kraatterin reunalla sijaitsee Meteoriihi,  vierailukeskus, jossa voi tutustua alueen syntyyn, eläimistöön ja avaruuden saloihin. Meteoriihi ei ollut vierailumme aikana auki, joten lapset kiipesivät näköalatorniin katsomaan peltoaukeaa. Parhaiten paikka avautui juuri tämän kuvan avulla, koska ei ilmaan päästy katsomaan. Olihan se lapsista jännää, että juuri tähän kohtaan "taivas on kerran pudonnut maahan"!

520miljoonan vuoden takaa siirryttiin seuraavaan historian kohteeseen. Navigaattorissa luki:  

Vanha Vaasa - Rauniopuisto

No mitkäs rauniot nämä on? Ja usko tai älä, mutta tämä oli historian tunti ei vaan lapsille, vaan myös aikuisille. 

Täällä sijaitsi alkuperäinen Vaasa aina 1600-luvulta 1800-luvulle asti. Mutta sitten tuli vuosi 1852, ja kaikki muuttui. Kaupunkia kohtasi tuhoisa tulipalo, yksi Suomen historian suurimmista. Liekit riehuivat päivien ajan, ja lähes koko Vanha Vaasa paloi maan tasalle. Jäljelle jäi vain kourallinen kivisiä raunioita, kirkon muurit ja muutamia rakennuksia, jotka vielä tänäkin päivänä seisovat paikoillaan, hiljaisina todistajina menneestä. Käveltiin raunioilla, tutustuttiin paikkoihin ja nimikyltteihin. Lapset kysyi "paloiko oikeesti koko kaupunki?"  - Kyllä. Torit, koulut, kirkot, talot. 

Kun tulipalo tuhosi kaiken, kaupunki päätettiin rakentaa uudelleen seitsemän kilometrin päähän rannikon lähelle ja niin syntyi nykyinen Vaasan kaupunki, jota kutsuttiin aina vuoteen 1918 saakka Nikolainkaupungiksi . Näiden raunioiden ympärille on kasvanut Rauniopuisto, rauhan ja historian paikka. Vanhan kivikirkon seinät kohoavat yhä, osin rikkinäisinä, mutta arvokkaina. Niin jyhkeinä! 

Lapset leikki raunioilla hippasta ja välillä käytiin huutamassa "VAASA" ja jätettiin #somekivi sinne raunioiden väliin. 

No niin, päivä on sisältänytkin jo ympäristöoppia, historiaa, maantietoa, fysiikkaa...joten mitäs me keksitään seuraavaksi :)?

No me lähdettiin iltapäiväkävelylle uuteen Vaasaan. Parkattiin Vaasan kirkon kupeeseen ja lähdettiin käppäilemään. Käveltiin Vaasan taidehallin ohi, jossa tutkittiin patsaspäitä. ”Kenen pää tuo on? Entäs tuo?” Patsaita olikin Vaasassa enemmänkin. Torille lopulta tultiin palloilemaan ja olemaan niin turisteina. Jengille alkoi tulla nälkä, joten päätettiin lähteä testaamaan meille suositeltu paikka: Illyrians, josta saa kuulemma maankuulua tillimakaroonia. Mutta meillä kävi huono tuuri, koska paikka ei ollutkaan enää auki. Plääh.

Joten..suunnaksi Prisma ja iltaruoan osto. Matka Prismaan ei sujunutkaan käsikirjoituksen mukaan. Kääntyessämme yhdelle tielle tajuttiin katsoa just ennen sillan alitusta korkeus. Meidän asuntoauto ei mahdu tästä! Piti tehdä uukkari keskellä tietä ja löytää uusi väylä Prismaan. Hups! Totta kai me ostettiin kaneliässiä ja kaakaota ruokatarvikkeiden lisäksi. Seuraavaksi suunnattiin laivapuistoon leikkimään samalla, kun tehdään ruoka. Pohdinnassa myös oli seuraavan päivän tapahtumat. Mitäs tehdään? Lapset sanoi, et lähdetään uimaan! Joo mennään. Päätettiin huristella suoraan Tropiclandian hiekkaparkille yöksi, jotta ollaan valmiina uimaan heti herättyämme. 

Tropiclandiassa tulikin vietettyä sitten seuraava aamupäivä. Isommat sanoi, että tylsä paikka, mutta pikkutytöt nauttivat lasten liukumäistä. Kameraa ei viety uimahallin puolelle, mutta hiusten kuivaukset ja kiharrukset oli myös aika in. Tyttöjen mielestä. 

Päivän seikkailuihin tulikin sitten muutoksia, kun huomattiin, että Pohjanmaan museo onkin kiinni kuukauden ajan. No hupsista keikkaa. Lähettiin sitten ajelemaan keskustaan päin ja nähtiin merikotka! Kohta löydettiinkin itsemme korttitalon luota - ihan hassua tää meidän seikkailu. Käytiin sitten Edvinin polun leikkipuistossa - itse lenkki jäi tekemättä ja yhtään kuvaa ei otettu tällä kertaa sieltä. Sieltä hurautettiin sitten kirkkoon, jossa tavattiin yhden meidän pojan rippikouluisäntä perheineen. Oli kiva sattuma! 

Loppuilta menikin leikkien parissa, kun hurautettiin Leon leikkimaahan. Siellä riitti vilskettä ja vilinää, juoksua ja toiminta. liukumäkiä ja pelejä! Täydellinen energian kulutushetki vielä loppupäivälle. Lasten leikkiessä siellä pohdittiin taas minnekäs ens yöksi, ja suunnattiin samalle apsille, jossa aikaisemmin käytiin vessa tyhjentämässä. Siellä vietettiin leppoisa loppuilta, osa lapsista teki kirjakoulua ja koneella koulua. Vähän taas erilainen seikkailupäivä. 

Aamu starttasikin uusin haastein. Seikkailuauto ei lähtenyt käyntiin. Mitä ihmettä? Onneksi olimme apsin pihassa, eikä missään jorpakossa puskaparkissa. Videolta näkyy, miten asia eteni ja eskaloitui, ja miten loppupelissä kävi. 

Päästiin jatkaa matkaa! Totta kai me ajettiin Vaasa seikkailun viimeiseksi Strömssöön… siellä kuulemati kaikki sujuu, meillä ei ihan kaikki sujunut tänä aamuna. Mutta tähän oli hyvä päättää meidän Vaasa-seikkailu… kaikki lopulta kääntyy hyväksi! Nyt me kiitämme ja kumarramme ja jatkamme seikkailua kohti Mustasaarta….!

Vaasa, olit tapahtumarikas paikkakunta!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle