Soini

110/309

Somekivi:  Vaivaisakka

Ja niin sitä taas lähdettiin uudelle seikkailukierrokselle – tällä kertaa suuntana Vaasan seutu.
Matkan varrelle päätettiin ottaa muutama pysähdys, ja ensimmäinen niistä oli Soini. Tiedettiin jo lähtiessä, että matkaan päästään vasta illemmalla, joten suunnitelmissa oli yöpyminen puskaparkissa. Mutta tiedättekö mitä? Meille tarjottiin peräti viisi eri kotimajoituspaikkaa! Siis viisi soinilaista perhettä pyysi meidät luokseen yöksi tai tarjosi majapaikkaa – miten uskomattoman sydämellistä! 

Juuri ennen lähtöä luin vielä yhden viestin seuraajalta, joka tarjosi meille vuokramökkiä yöpymispaikaksi.
Se sijaitsi sopivasti Jyväskylän ja Soinin välillä, ja tällä kertaa me sanottiin: kyllä, mennään!

Ja niin alkoi meidän seuraava seikkailu – hiekkatietä pitkin, pimeyden keskellä kohti uutta ja tuntematonta. Olihan se taas fiilis ajella pimeää tietä, kunnes tuleva majapaikka häämötti edessäpäin. 

ULVONTÄHTI

Heti kun astuttiin sisään, sytytettiin valot jokaiseen nurkkaan. Lapset säntäilivät ympäriinsä etsien omia nukkumapaikkojaan – ja voi että, mikä paikka tämä olikaan! Upouusi, hirsinen, lämmin ja kodikas – sellainen, jossa tuoksuu vielä raikas puu ja uusi alku.

Tunnelma oli heti kohdillaan. Yksi porukasta suuntasi laittamaan saunan kiukaaseen tulet, toiset kaivoivat esiin Monopolyn ja pistivät pelin käyntiin. Samalla sytytettiin grilli, ja iltapala alkoi valmistua hiljalleen hämärtyvässä illassa. Autosta kannettiin petivaatteet sisään ja pedit laitettiin valmiiksi – jokaiselle löytyi oma pieni soppi mökistä.

Ilta vaihtui kuin huomaamatta yöksi. Kyllä kannatti sitkeästi lämmitellä saunan IKI-kiuasta, koska löylyt oli mitä upeimmat! Pikkutytöt nukahtivat jo ennen löylyvuoroa, mutta muut kävi vuorotellen saunassa.

Aamun sarastaessa paljastui upeat näkymät. Järvi ja metsä ympäröivät mökkiä joka puolelta. Rauha, hiljaisuus ja raikas ilma. Siinä passasi aamukahvit juoda odotellessa lasten heräämistä. Hirsimökki oli pieni, noin 30 neliötä, mutta hyvin tämäkin sakki sinne mahtui. Katettu terassi toi tuplasti tilaa ja ulkona odotti koskematon luonto. Täydellinen aloitus meidän Soini seikkailulle! Kiitos Ulvontähden omistajat - tää oli mahtava!

Nyt mietit, että missä se Soini on. No sehän on täällä! Etelä-Pohjanmaalla pieni, 1800 asukkaan kunta, mutta ystävällisyyttä löytyy enemmän kuin monessa paikassa - kuten tulet näkemään, kuulemaan ja lukemaan!

SAMURAI SHOP

Ajeltiin Soinin kylälle ja suunnattiin heti Samurai Shop -nimiseen yritykseen vierailulle. Pauliina odotti meitä jo kotinsa pihalla, jossa hänellä oli ulkorakennuksessa oma Shoppi, jossa ompelee ja varastoi itse tehtyjä asusteita. Pauliina kertoi, että "Kaupasta ei löytynyt pojalle kivaa pipoa, niin tein it5se ja kohta tutut halusivat pipoja ja sana alkoi kiertämään. " Näin v.2012  esikoispoika Samun mukaan nimetty Samurai Shop avasi ovensa ja Pauliina sai toteuttaa unelmaansa; olla kotona lasten kanssa ja työllistää itse itsensä. Pauliina suunnittelee ja valmistaa kaikki tuotteet itse. Siis jokainen tuote on omilla kätösillä tehty! Tytöt pääsi valitsemaan omat pipot ja pojillekin lähti mukaan tuubihuivit. Lopuksi vielä äiti-Emppu ihastui tonttulakkiin, jonka sai sitten mukaansa. Aivan ihana hyväntuulen paikka, ihan omistaja-Pauliinan näköinen!

Sieltäpä huristeltiin suoraan seuraavaan paikkaan, nimittäin lounaalle soinilaiseen perheeseen. Miten hellyyttävää! Tässä perheessä kansainvälisyys elää veressä, vaikka vanhemmat ovat täysin suomalaisia, mutta reissuja on piisannut niin Afrikan maihin kuin myös ympäri maailman. Perheen äiti, Kati työskentelee opetushallituksen parissa, tekee todella arvokasta opetustyötä uusien opettajaopiskelijoiden kanssa sekä kouluttaa opettajia ympäri maailman. Juttuahan meillä olisi riittänyt vaikka koko päiväksi! Mutta välillä oli istuttava alas ruokapöytään ja herkutella kotiruoalla ja maittavilla pannareilla. Tytöt löysivät yhteyden hamahelmien parissa ja siinäpä syntyi niin prinsessoja kuin perhosia, jotka kiiltävät pimeässä. Kati on kirjoittanut tyttärensä kanssa myös kirjan "Varastettu vaivaisakka" -inspiraation saanut juuri Soinista, jossa sijaitsee Suomen ainoa vaivaisakka! Ihanan lämmin vierailu ja kuin oltais aina tunnettu. 

Ajelimme hetken Soinin kylällä - liikenneympyrästä joka suuntaan. Pienihän tämä kylä on, joten ei montaa minuuttia tähän kyläseikkailuun tarvittu. Sittenpä otettiin suunnaksi Soinin kirkko, jossa sijaitsee juuri ainoaa laatuaan oleva vaivaisakka. Oli aika mennä tutustumaan, mikä ihme tämä oikein on?

VAIVAISAKKA / SOININ KIRKKO

Kirkon kellotapulin seinustalla, seisoo hiljainen hahmo, vanha puuveistos, nainen pitkässä hameessa ja esiliina edessään. Se on vaivaisakka – Suomen ainoa laatuaan. Miksi? 

Ei tarvittu etsiä tietoa itse, koska paikalle saapuu Soinin seurakun§nan kirkkoherra Terho Kanervikkoaho ja Talous- ja hallintojohtaja Kalle Klaavo, jotka kertoivat meille vaivaisakan tarkoituksesta ja historiasta. Nopeasti selvisi, että veistoksen on tehnyt Matti Taipale yli 150v. sitten. Kun veistos oli valmis, ihmeteltiin miksi se on akka eikä ukko? Matti oli vastannut, että näki puussa vaivaisukon sijaan akan. Näin siitä tuli Suomen ainut vaivaisakka. Paidan kauluksessa on pieni kolikkoaukko, johon voi yhä tänä päivänä sujauttaa roposen diakoniatyön hyväksi.  Taas päästiin oppimaan paikkakunnan omilta asiantuntijoilta, ihan parasta! Jätettiin #somekivi vaivaisakan luokse ja huudettiin "Soini". Paikalla saapui myös Ilkkapohjalaisen toimittaja ja valokuvaaja, niin jatkettiin juttua pihalla vielä hetkisen...mutta sadepisaroiden yltyessä päätettiin siirtyä kirjaston puolelle juttelemaan loppuun. Tästä pääset lukemaan jutun. 

KIRJASTO

Kirjastossa istahdettiin Piian kanssa höpisemään juttuja lasten tutkiessa kirjastoa. Tiedätkö muuten mitä Soinin vaakuna edustaa? Soinin kunnan vaakuna on punaisella kentällä oleva kultainen aaltoviivainen hirsi, jonka yläpuolella on kultainen kruunu. Tämä symboliikka liittyy kunnan vanhaan nimeen Kuninkaanjoki ja joen merkitykseen alueella: vaakunan aihe viittaa tarinaan, jonka mukaan Kustaa Vaasa olisi pysähtynyt rajajoelle juomaan.

Ihana kirjastontäti löysi kirjan Kelsielle, joka ihastui täysin Mopsisarvinen-kirjaan. Paikalle tuli myös paikallisia ja oli mukava vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan. Näin nämä seikkailut muodostuu. Soini oli aivan erilainen kuin edellinen, ainutlaatuinen sellainen. Jäi lämmin mieli tästä paikkakunnasta. Ihanan sydämellisiä ja avoimia! Kaunis kiitos!

Me jatketaan seikkailua eteenpäin ... Alajärvelle! Joten adios tällä kertaa!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.