Rautjärvi

69/309

Somekivi: Simpeleen tori ja Hiitolan joki

Rautjärvelle huristeltiin etelästä, sillä veimme toiseksi vanhimman lapsemme lentokentälle. Tristan suuntasi kohti Kanadaa, toiseen kotimaahamme. Hän meni samaan paikkaan isosiskonsa luo – tekee siellä koulun loppuun ja ennen kaikkea nauttii elämästä sukulaisten ja ystävien kanssa. Ikävä jäi, mutta automatkalla poikien surina alkoi jo käydä... Ehkä meidänkin täytyy pian suunnata käymään siellä! Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Me muut otimme suunnaksi seikkailun, ja paikkakunnaksi valikoitui itärajalla sijaitseva Rautjärvi. Kunnassa asuu vajaat 3000 ihmistä, ja aluksi pohdimme hetken, olemmeko nyt menossa Rautjärvelle vai Simpeleelle :) No, pian sekin selvisi – Simpele on Rautjärven päätaajama. Tämä on juuri sitä Suomen paikkakuntien viehätystä… puhutaanko nyt Rautjärvestä vai Simpeleestä, vai molemmista? Ehkäpä molemmista.

Ensimmäiseksi me mentiin museoon... ja tätä museota pojat kovasti odottivat. Tiedätkös, mikä museo sijaitsee Rautjärvellä?

Simo Häyhä-museo. Eli Simo Häyhä on Suomen, tai aika varmasti koko maailman kuuluisin tarkka-ampuja. 

Simo Häyhä - museo

Simo Häyhä oli yksi kuuluisimmista suomalaisista sotilaista ja hän eli jopa 96-vuotiaaksi  (1905–2002). Simosta tuli kuuluisa talvisodan aikaan (1939–1940), kun Suomi puolustautui Neuvostoliittoa vastaan. Hän taisteli Karjalassa, lumisissa metsissä, ja hän oli todella taitava tarkka-ampuja eli "sotilastarkka-ampuja". Simo Häyhä oli pieni mies (152cm), pukeutui täysin valkoiseen ja piiloutui lumeen niin hyvin, että viholliset eivät nähneet häntä ollenkaan. Häntä alettiin kutsua lempinimellä "Valkoinen kuolema", koska hän oli niin hyvä osumaan – eikä häntä koskaan saatu helposti kiinni. Häyhä käytti tavallista kivääriä ilman kiikaria, koska hän ei halunnut, että linssi kiiltelisi auringossa. Hän sanoi, että tärkeintä oli harjoittelu, keskittyminen ja Suomen puolustaminen. Hän ei koskaan kehuskellut teoillaan, vaan oli vaatimaton ja rauhallinen mies. Häyhä haavoittui pahasti sodassa, jonka seurauksena hänelle piti tehdä useita leikkauksia. Häyhä palasi kotikyläänsä ja eli rauhallista elämää luonnon helmassa. Hän säilytti osaamisensa ampujana aina vanhuuteen saakka.

Saimme loistavan esittelyn paikan päällä ja tutustuimme Häyhän museon lisäksi myös Kollaan taistelijoihin sekä koko kasarmialueen historiaan. Siitä jatkettiinkin matkaa eteenpäin kohti Simpeleen päätaajamaa. Mutta hetkinen, mitäs tällä mutkaisella tiellä rakennetaan?

Pysähdyttiin katsomaan ja sitten muistettiin, että Rautjärven kirkko tuhoutui tulipalossa jouluna 2022 ja sen tilalle rakennetaan tällä hetkellä uutta. Isosta puukirkosta oli vain rauniot jäljellä ja viereen on rakennettu pienempi kirkko järven rannalle. 

Museo ja kirkon rauniot olivat siis Rautjärven kirkonkylässä, josta sitten huristeltiin kohti Simpeletta. Sinne olikin sellaiset 15km matkaa. Matkalla alkoi satamaan vettä ja siinä hetken pohdittiin mitäs tehdään :). Parkattiin auto Simpeleen keskustaan urheilu- ja leikkikentän vierelle. Tehtiin siinä ruokaa ja otettiin päivälevot :). käytiin hakemassa K-kaupasta myös herkkuja, jotta jaksetaan seikkailla loppupäivä :)!

Sieltä huristeltiin sitten Simpeleen torille, jonne jätettiin #somekivi , mutta ei se jäännyt ainoaksi paikaksi, koska myöhemmin jätettiin Hiitolanjoen varteen toinen kivi :). Tori olikin hyvin hiljainen, koska helatorstaina ei ollut toripäivää :). Sieltäpä sitten ajeltiin Simpeleen kirkolle, koska pitihän sekin käydä katsomassa. Ihmeteltiin siis sitä, miksi Rautjärvelle rakennetaan uusi kirkko, vaikka Simpeleen kirkko on samalla paikkakunnalla... mutta ymmärrettävästi, jos kirkko tuhoutuu miten se tuhoutui, niin tilalle halutaan toinen. Simpeleen kirkkohan oli kauniilla paikalla. Kierrettiin kirkko ympäri, ehkä risukkoo voisi vähän raivata niin näkymät paranee... :).

Hiitolanjoki

Yksi Rautjärven hienoimmista luontokohteista löytyi, kun lähdimme tutkimaan Hiitolanjokea. Hiitolanjokeen kuuluu kolme eri koskea; Ritakoski, Lahnasenkoski ja Kangaskoski. Ajan myötä ihmiset rakensivat joen varrelle voimalaitoksia tuottamaan sähköä. Nämä padot kuitenkin estivät kalojen, kuten lohien, pääsyn yläjuoksulle kutemaan. Joki ei enää ollut vapaa virtaamaan kuten ennen.

Mutta sitten tapahtui jotain hienoa! Ihmiset päättivät auttaa jokea palautumaan entiseen loistoonsa. He purkivat padot ja entisöivät kosket, jotta vesi voisi jälleen virrata vapaasti ja kalat pääsisivät nousemaan jokea pitkin. Tämä työ tehtiin vuosina 2021–2023, ja nyt Hiitolanjoki on Etelä-Suomen ainoa joki, jossa uhanalainen Laatokan järvilohi voi nousta vapaasti kutemaan.

Hiitolanjoki ei ole pelkästään tärkeä luonnolle, vaan siitä on tullut myös suosittu retkikohde. Joen varrelle on rakennettu polkuja ja levähdyspaikkoja. Pysähdyimme Ritakoskelle, joka oli isolta maantieltä ensimmäinen koski. Lähdettiin kävelemään pieni metsälenkki, joka kiertää joen aina Ritakoskelta Lahnasenkoskelle. Oli muuten upeat polut ja puitteet. Ei nähty lohia hyppimässä koskissa, mutta kuultiin myöhemmin majapaikassamme, että entisöinti on toiminut erinomaisesti, koska joen lohikanta on kasvanut! Suosittelen pysähtymään koskilla, aivan super kiva paikka. Innostuttiin siitä myös niin paljon, että jätettiin sinne Rautjärven toinen #somekivi.

B&B Hiitolanjoki

Ajettiin peltojen keskeltä ja joen vartta pitkin syvemmälle siimekseen ja sieltä löydettiin vielä Kangaskoski. Kangaskosken varrella oli myös majapaikkamme, jota useat paikalliset suosittelivat. Eikä suotta, upea B&B Hiitolanjoki and Nature Healing Powerhouse -löydettiin sieltä kosken läheisyydestä, Hiitolanjoen rannalta. Tämä entinen rajavartioasema on muutettu kodikkaaksi majataloksi, jossa karjalainen vieraanvaraisuus ja luonnonläheisyys ovat läsnä joka hetkessä. Siitä pitää huolen majatalon emäntä, Anne - jonka kanssa oli mukava jutustella niin Hiitolanjoen entisöinnistä kuin yrittäjyydestä. Majatalon huoneet olivat täynnä, mutta pihalla oli monta matkaparkkia, niin sinne pysäköitiin menopeli ja asetuttiin kodiksi. Illalla lämpesi joen varrella oleva tunnelmallinen hirsisauna, ai että tuntui kivalle ottaa kunnon löylyt. Lapset ottivat auton perältä kaikki urheiluvälineet esille ja iltamyöhään asti touhuttiin ja pelattiin. Nukutti muuten hyvin. Lähdettiin aamun tuntumaan liikkeeseen, jäi aamupala välistä, joka on majatalossa aina lähiyrittäjien tuottamaa tai lähimetsästä kerättyä. Olipas kiva pysäkki luonnonhelmasta, ja ei ollut naapurimaahankaan pitkä matka, vain 700m! 

Näin oltiin valmiita uuteen seikkailupäivään ja uuteen paikkakuntaan... Parikkala kutsuu! Kiitos Rautjärvi luonnon rauhasta, paikallisesta kulttuurista ja ystävällisestä palvelusta. Oli ilo!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.