Pyhäjärvi

120/309

Somekivi: Vaskikellot

Meidän oli tarkoitus ajaa suoraan Oulusta Pyhäjärvelle Hailuoto-seikkailun jälkeen, mutta keli oli niin huono, että päätettiin pysähtyä Pulkkilan ABC:lle yöksi. Ja onneksi pysähdyttiin, vain noin puoli tuntia myöhemmin samalla alueella tapahtui iso kolari. Me olisimme olleet juuri niillä tienoilla. Joskus intuitiota kannattaa oikeasti kuunnella.

Aamulla tie oli jo sulanut ja ajaminen tuntui taas turvalliselta ja mukavalta. Pyhäjärvi sijaitsee nelostien varrella ja siellä asuu noin 4 500 ihmistä. Saatiin paikkakunnalta paljon vinkkejä, mutta silti pohdittiin, että mikä on Pyhäjärven se "juttu"?

Käännyttiin kohti keskustaa – ja heti ensimmäinen pysähdyspaikka ilmestyi eteen: Vaskikellot. Lapset huusi heti yhteen ääneen: "Tuonne jätetään meidän #somekivi!" Näin alkoi Pyhäjärven seikkailu.

Kyllä, nelostien varrella näkyvät isot kellot kuuluvat Pyhäjärveen ja ovat ehkä näkyvin maamerkki Pyhäjärvestä. Vaskikello taukopaikka kätkee sisäänsä satoja erilaista kelloa – suurista kirkonkelloista Meissenin posliinikelloihin ja aina 1700-luvun tornikellokoneistoihin saakka. Vaskikello ei ole varsinaisesti museo, mutta sen tunnelma on ainutlaatuinen. Kaikki alkoi, kun kauppias Paavo Rönkkö perusti paikan vuonna 1973 ja osti nimeä varten yhden vaskikellon. Se oli tarkoitus olla ainoa, mutta kokoelma kasvoi, vähän vahingossakin, monien vuosikymmenten aikana.

Siellä me niitä sitten tutkittiin ja soiteltiin. Aika kiva, kun näitä saa soitella, eikä ainoastaan katsoa! Ja Eliel tutustui vielä kunnon entisajan puhelinkoppiin! Oletko koskaan käyttänyt sitä?

Vaskikellolta jatkettiin matkaa "syvemmälle" Pyhäjärvelle. Pysähdyttiin hetkeksi levikkeelle tutkimaan alueen karttaa ja miettimään, minne suunnattaisiin seuraavaksi. Päätettiin aloittaa kaivokselta, joka sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä.

Pyhäjärven kaivos ei ole enää toiminnassa, mutta meille kerrottiin, että joskus sinne voisi päästä vierailulle. Ajatus 1400 metriä maan alle menemisestä ei kuitenkaan tällä kertaa houkutellut – ihan rehellisesti sanottuna se tuntui vähän pelottavaltakin. 

Pyhäjärven kaivos nimittäin on Euroopan syvin kaivos. Täällä louhittiin sinkkiä ja kuparia lähes 60 vuoden ajan, kunnes toiminta päättyi elokuussa 2022 malmivarantojen loputtua. Paikka oli hiljainen ja vähän ankeakin – niin kuin tällaiset suljetut teollisuusalueet usein ovat. Samalla tuli mietittyä, miten valtavan merkittävä työnantaja ja toimija kaivos on paikkakunnalle ollut. Ja mitä nyt? Alue tuntuu olevan murroksessa, matkalla johonkin uuteen. Oli oikea päätös olla menemättä maan alle. 

Kaivosalueelta jatkettiin matkaa koulujen ohi kohti Pyhäjärven kirkonkylää, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä pääkylästä – Pyhäsalmesta. Ja siellä se sitten seisoi: Pyhäjärven kirkko, komeasti omalla paikallaan, kauniissa rauhassa ja melkein yksinään maisemaa halliten. Matkan varrella ihasteltiin sympaattisia taloja, ja jopa paikallinen bensa-asema oli niin söpö.

Sit huristeltiin pääkylälle. Ja tietenkin ajeltiin kylänraittia päästä päähän. Bongattiin uimahalli! Muuten olikin aika harmaata. Ankeeta. Niin kuin suurimmassa osassa Suomea. Mutta myös hiljaista. Sitten toinen bongaus! Helena Takalo-patsas. Hän on olympiavoittaja 1970-luvulta hiihdosta. Ja sitten ... joidenkin mutkien kautta löysimme itsemme vesitornin leikkipuisto Touhulasta.

No sitten. Pitihän meidän pysähtyä kaupungintalolla. Tavattiin siellä kaupunginväkkee ja olipa meillä oikein mukavat juttelut! Nämä tapaamiset ovat aina niin piristäviä!

Villa Hymy

Pyhäjärvi seikkailun viimeiseksi paikaksi valikoitui Villa Hymy. Ja kyllä, tämä paikka todella laittoi hymyn huulille. Ihana vastaanotto, kaunis paikka ja lapsille valtavan upea pelisali alakerrassa... ne viihtyi siellä, niin äiti teki vähän töitä vanhan koulun luokkahuoneessa, joka oli taiottu aivan ihanaksi kahvilaksi. Kiitos tästä ihanasta tunnelmasta ja hetkestä Villa Hymy. Villa Hymyssä on muuten myös airBnb, joogailua sekä kesä- ja joulukahvilaa. Kannattaa käydä.  *kahvit saatu

Se oli siinä sitten! Rillankivelle ei lähdetty ajelemaan, kun alkoi jo päivä pimenemään ja tiet ei olleet kuitenkaan missään mainioimmassa kunnossa, joten oli aika jatkaa matkaa eteenpäin.

Kiitos Pyhäjärvi. Me ei saatu selville ihan täysin missä täällä mennään, mutta poiketaan ohikulkiessamme taas uudelleen - kyllä se vielä selviää!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.