Pielavesi

107/309

Somekivi: Lepikon torppa

Kiuruvesi jäi taakse, ja auton nokka kääntyi kohti Pielavettä. Pielavesi kuuluu Pohjois-Savoon ja siellä asustelee vajaat 4 000 asukasta – juuri sopivan kokoinen ja helposti lähestyttävä pikkupaikkakunta.

Saatiin paljon vinkkejä Pielaveden nähtävyyksistä, mutta suurin osa niistä painottui kesäaikaan.
Yhdeltä kyläkoulultakin tuli kutsu vierailemaan, mutta aikataulujen vuoksi emme tällä kertaa päässeet – ja juuri tämä tekee seikkailuista niin kiehtovia: koskaan ei tiedä, mitä paikkakunta paljastaa, kun mitään erityistä ei ole suunniteltuna. Lähdettiin siis katsomaan, mitä Pielavesi tarjoaa meille juuri nyt. Ajaessamme kylänraittia pitkin lapsille tuli tietenkin hirveä vessahätä.  Onneksi S-market oli vielä auki, ja sieltä löytyi pelastus.

Sitten heräsi seuraava kysymys – minne yöksi?
Päätettiin asettua S-marketin vastapäiselle parkkipaikalle, joka vaikutti rauhalliselta ja turvalliselta.
Ja niin, pitkän päivän jälkeen, uni tuli nopeasti – sen verran Kiuruveden seikkailu oli vienyt mehut.

Aamut ovat aina jännittäviä uudella paikkakunnalla – erityisesti silloin, kun yöpaikka on valittu myöhään ja pimeässä. Tälläkin kertaa oli hauskaa raottaa verhoa ja kurkata, miltä Pielavesi näyttää uuden aamun sarastaessa.
Maisema oli rauhallinen. Ihmisiä näkyi lähinnä suuntaamassa S-markettiin ostoksille, muuten kylä uinui hiljaisuudessa.

Lepikon Torppa - Urho Kekkosen syntymäkoti

Maalattiin meidän #somekivi valmiiksi ja päätettiin lähteä tutustumaan ensimmäiseksi paikkakunnan historiaan.
Ensimmäinen kohteemme oli ehkä Pielaveden tunnetuin paikka – Urho Kekkosen lapsuudenkoti, eli Lepikon Torppa. 

Tiesitkö muuten, että Urho Kekkonen syntyi Pielavedellä? Tänä syksynä hänen syntymästään tuli kuluneeksi 125 vuotta. Lepikon Torppa toimii nykyisin museona ja on avoinna yleisölle kesäisin, mutta me haluttiin silti käydä katsomassa paikkaa – ja totta kai jätettiin #somekivi pihapiiriin muistoksi. 💛

Torpan takaa lähtee Urkin polku, kuuluisa lenkkireitti, joka vie upeiden maisemien läpi. Meidän porukalla ei kuitenkaan ollut retkeilyfiilistä juuri sinä aamuna, joten päätimme sen sijaan sukeltaa hetkeksi historiaan – tutustua Urho Kekkosen elämään ja hänen aikaansa presidenttinä. Pihalta löytyi myös Emilian aitta, ja se oli ihan oma pieni helmensä – Kekkosen äidin nimi oli myös Emilia. 

Kun oltiin tarpeeksi opiskeltu historiaa ja presidenttiyttä, oli aika jatkaa matkaa. Tutkittiin joka kadun kulma ja kohta... ja lopulta päädyttiin Pielaveden kirkkoa katselee. Eipäs keretty kuin hetkeksi pysähtyä parkkipaikalle, kun viereen pysähtyi auto...ja meidät yllätettiin ihanasti erään ihanan Satu-seuraajan toimesta. Hän ojensi meille kaksi pussia leipää, jotakin pielavetiläistä muistoksi. Antin ihmeleipää; eli pielavetiläisen Antti Ruuskasen nimen mukaan nimetty. Ai että kun lämmitti sydäntä. Miten kaunis ajatus. Pysähdyttiin seuraavaksi paikallisella pelikentällä - pojat näki sen ohikulkumatkalla "tuolla on tosi hyvä kenttä, mennään sinne". Leivät meni heti testiin ja olipahan hyvvee!

Pielavesi seikkailu osui myös korvapuustipäivään. Ja totta kai meidän oli löydettävä Pielaveden paras korvapuustipaikka. Sehän ei koitunut ongelmaksi, kun tsekattiin meidän seikkailulistaa, niin sieltä löytyi Kahvila Vanha Pirtti, jonne lähdettiin iltapäivä korvapuustikahveille. Jokainen sai valita mieleisensä korvapuustin ja lähtipä sieltä pari munkkiakin mukaan. Kyllä korvapuustipäivä pitää viettää näin upeassa paikassa. Oli ihanaa istuskella, jutella paikallisten kanssa. Saimme kutsun myyjäisiin, kuulimme tarinoita Pielavedestä ja myös tutustuttiin kahvilayrittäjän toimintaan ja talon historiaan. Olipas kiva!

No sitten – matka jatkui! Ohitettiin Pielaveden tori, joka on kuulemma kesäisin todella eläväinen paikka.
Tällä kertaa torilla toimi Jounin kalateltta, josta olisi saanut vallan mainioita kala-annoksia, mutta me päätimme jatkaa matkaa – kohti erästä hyvin erityistä kotia.

Kotia, jossa asustaa yli tuhat nukkea! Oven avasi ihana Arja, joka otti meidät vastaan niin lämpimästi, että tuntui kuin olisimme tunteneet jo pitkään. Arja esitteli meille kokoelmaansa, ja tytöt löysivät heti omat mielitiettynsä – nuket, joita he hoitelivat hellästi koko vierailun ajan. Arja oli kattanut pöydän koreaksi, ja pojilla riitti juttua kalastuksesta. Yhtäkkiä huomasin tyttöjen hävinneen – ja löysin heidät valitsemassa itselleen vaatteita!

Arjalla oli iso säkillinen vaatteita ja hän hymyili:

"Täytyyhän sitä tyttöjä helliä!"

Mitä ihmettä – voiko joku olla noin sydämellinen? Vierailun lopuksi tytöt saivat vielä valita omat nuket muistoksi.

Siis onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? On! Meillä oli aivan ihana, lämmin ja unohtumaton iltapäivä Arjan luona – ja kyllä, tulemme varmasti käymään uudestaan. Ehkä ensi kerralla otetaan virvelit mukaan, sillä pojat ovat siitä jo puhuneet! Kyllähän tämä vierailu antoi paljon enemmän kuin tuhat nukkea yhteensä.

Pielavesi seikkailu huipentui vielä myyjäisiin, jossa päästiin kahville ja juttelemaan pielavetiläisten kanssa. Se oli täydellinen päätös tälle päivälle.

Niin. Pielaveden seikkailu ei antanut uusia kokemuksia nähtävyyksien myötä, vaan syvää kosketusta paikallisten rakkaudesta. Niin, se koskettaa ja jää elämään. Kiitos Pielavesi. Me suunnataan kohti Keitelettä!

Takaisin PAIKKAKUNNAT -sivustolle