Luumäki

122/309

Somekivi: Kotkaniemi

Lemiltä huristeltiin päivän pimetessä Luumäelle. Ajeltiin Itsenäisyydentietä pitkin ja kurvattiin heti Kotkaniemeen, joka  oli Suomen presidentti P. E. Svinhufvudin eli Ukko-Pekan pitkäaikaisin koti. Se oli kauniin näköinen pimeän valaistuksessa, joten päätettiin tulla tänne vielä uudestaan valoisalla. Illan ollessa vielä kovin nuori, huristeltiin Taavettiin, joka on Luumäen kunnan keskustaajama. Bongattiin aivan ihana torikahvila, mutta muuta kylässä ei oikein tapahtunutkaan, joten lähdettiin sitten shoppailee S-markettiin. Aika perus, hahaa. Ostettiin illaksi syötävää ja herkkuja ja suunnattiin sitten meidän majapaikkaamme, joka oli Hotelli Salpa. 

Yövyttiin hotellin pihassa meidän seikkailuautossa. Hotelli Salpassa olikin saunat lämpimänä ja uima-allas valmiina, joten päästiin vielä pulikoimaan illaksi. Sehän oli todellinen riemuvoitto lapsille. Ja voi että miten mukava oli höpistä paikallisten kanssa ja vaihdella joulukuulumisia saunan lauteilla. Kiitos näistä kohtaamisista.

Yö oli niin lämmin, ettei tarvittu edes lämmitystä autoon yöksi... ja uskokaa tai älkää, mutta me nukuttiin koko jengi yli 12h putkeen! Luumäellä nukutti! Herätessämme oli jo aamu valjennut ja aamupalan jälkeen oli aika lähteä jatkamaan seikkailuja. 

Luumäki sijaitsee myös Lappeenrannan lähettyvillä ja siellä asustelee n.4300 asukasta. Hotelli Salpan lähettyvillä sijaitsee Salpalinja, ja sinne suuntasimme heti ensimmäisenä. Talvisodan (1939–1940) jälkeen Suomi menetti alueitaan, ja itäraja siirtyi lännemmäksi maastoon, joka oli puolustuksellisesti aiempaa haastavampi. Uuden rajan turvaksi alettiin huhtikuussa 1940 rakentaa massiivista Salpalinjaa, joka ulottui Suomenlahdelta aina Petsamoon saakka. Rakennustyöt keskeytyivät jatkosodan alkaessa vuonna 1941, kun rintamalinjat siirtyivät kauas itään. 

Kesällä 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana Salpalinja saatettiin nopeasti uudelleen taistelukuntoon, mutta sitä ei lopulta koskaan jouduttu testaamaan varsinaisissa taisteluissa.  Luumäen alueella Salpalinja on yhä konkreettisesti nähtävissä: kallioihin louhittuja bunkkereita, taisteluhautoja ja kivimuureja kulkee metsän keskellä. Meille tästä tuli paitsi oikein kiva aamulenkki, myös vaikuttava hetki pysähtyä Suomen sotahistorian äärelle.

Salpalinjalta ajeltiin muutama sata metriä eteenpäin, niin saavuttiin taas Kotkaniemeen. Tällä kertaa otettiin myös #somekivi mukaan, joka jätettiin talon nurkalle. Kävimme kävelemässä Svinhufvudin talon takana kulkevan metsäpolun ja ihasteltiin aivan mahottoman upeita maisemia. Paikka on aivan super kauniilla paikalla, kyllä siellä viihtyisi asua! Eipä ihme että se oli ollut presidenttiparin suuressa suosiossa. Svinhufvudit ovat esiintyneet ennenkin seikkailumme keskiössä. Varmaan olet kuullut tarinan jo Ässä-kekseistä, jonka kuulimme Keuruun seikkailulla?

Kotkanniemeltä päätettiin huristella vielä meille suositeltuun joulukahvilaan, Pulsan asemalle. Huristellessamme hiekkateitä, Braikku ihmetteli, että onko täällä oikeesti jotain näkemisen arvoista? Kyllä oli. Kun saavuttiin Pulsan asemalle, siellä oli jo parkkipaikat täyttyneet ja ihmisiä jonotti joulukahville. Niin mekin - ja ai että herkut maistui hyvälle ja palvelu oli priimaa. Aivan ihana paikka ja kokemus. Kannatti käydä!

Luumäen seikkailu taisi olla tässä. Lyhyt ja ytimekäs, mutta silti monipuolinen. Oli kiva poiketa. Me jatketaan meidän seikkailuja eteenpäin!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.