Seinävuoren rotkolaakso - Tuusniemi

Luonnon oma seikkailupuisto

Reitti pähkinänkuoressa:

• 🔹 Pituus: n. 2 km ympyräreitti

• 🔹 Maasto: vaihteleva, portaita, kallioita ja kivikkoa

• 🔹 Soveltuvuus: ei rattaille, mutta lapsiperheelle sopiva, kunhan on tukevat kengät ja seikkailumieltä

• 🔹 Kohokohta: rotko – vaikuttava, hiljainen ja vähän jännittävä

• 🔹 Sijainti: n. 5 km Tuusniemen keskustasta, helposti saavutettavissa

Olimme kuulleet tästä paikasta monesti, mutta nyt lähdimme vihdoin itse katsomaan, mitä Seinävuoren rotkolaakso pitää sisällään. Jo pelkkä nimi herättää kiinnostuksen – jyrkkiä kallioita, salaperäinen rotko ja metsän keskelle kätkeytyvä polku. Kuulosti juuri sellaiselta seikkailulta, jonka tyyppisistä me tykkäämme!

Parkkeerasimme auton metsän reunassa sijaitsevalle pysäköintialueelle. Reitin alku oli houkutteleva: heti vastassa oli kota, laavu sekä huoltopiste, jossa oli myös vessa. Päätimme kiertää reitin vastapäivään – ensin järven ympäri ja sitten rotkon puolelle.

Alkumatka yllätti jo positiivisesti. Järven ympäri kulkeva kallioinen polku teki vaikutuksen, ja pojat totesivat heti, että "tää on siisti reitti – täällä on tekemistä!" Järven toisella puolella nousimme suurelle kalliolle, jossa sijaitsi laavu. Pidimme siinä pienen juomatauon ennen kuin jatkoimme matkaa kohti rotkoa.

Ja sitten – vain muutaman sadan metrin jälkeen – eteemme avautui jotain aivan uskomatonta. Kuin maa olisi revennyt kahtia. Siinä se oli: Seinävuoren rotko. Syvä, jyrkkä ja hiljainen. Kallioiden väliin syntynyt halkeama, jonka syvyys tuntui lähes pohjattomalta, vaikka se on todellisuudessa noin 20 metriä. Kurkimme reunalta jännittyneinä – mitään suojakaiteita ei ollut, vaan rotko avautui suoraan polun vierestä. Olihan se jännää!

Koko reitti oli hyvin merkitty, mutta ei missään nimessä tylsä – päinvastoin. Nousuja ja laskuja, portaita, liuskekiveä, juurakkoja ja sammaleisia polkuja. Korkeuserot tuntuivat sopivasti reisissä, mutta kulkeminen oli juuri sellaista kuin hyvässä luontoseikkailussa kuuluukin: elävää, vaihtelevaa ja kiinnostavaa.

Polku vei hetkeksi myös rotkon pohjalle, missä tunnelma oli täysin erilainen. Ilma oli viileämpää, siellä virtasi pieni puro ja viivyttiin hetki juttelemassa toisten retkeilijöiden kanssa. Sitten taas kiipeiltiin takaisin ylös, ja pian edessä oli näköalapaikka, josta uskallettiin vielä rohkeammin kurkkia rotkoon – ja tietenkin syötiin eväät maisemia ihaillen. Ai että, olipa mukavaa!

Lopulta saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, ja lapset kysyivät hieman yllättyneinä: "Siinäkö se jo oli?" Koko noin 2,5 kilometrin kierros meni hujauksessa.

Seinävuoren rotkolaakso ei ole mikään turistirysä kyläkahviloineen – vaan aidosti luonnon oma seikkailupuisto. Jokainen askel vei kohti jotakin aitoa ja vaikuttavaa. Me rakastimme joka hetkeä.

👉 Vinkki: Ota mukaan hyvät kengät, pieni eväs ja reilusti seikkailumieltä. Tämä paikka kannattaa ehdottomasti kokea itse!