Korsnäs

113/309

Somekivi: Kivenhakkaaja ja hänen vaimonsta

Niin sitä Laihialta huristeltiin kohti länsirannikkoa, mannerSuomen läntisintä kuntaa, Korsnästä. Oli jo iltamyöhä, kun saavuimme meidän majapaikkaamme. Löydettiin Molpe Caravan - alue, jonne parkkeerattiin yöksi. Saimme olla siellä ihan keskenämme, ei näkynyt muita karavaanareita. Matkaparkkien huoltorakennukset ovat yleensä todella kattavia, siistejä ja fiksuja, niin myös tämäkin. On todella kiva yöpyä paikassa, jossa on kunnon vessa ja suihkut. Ja näin kun seikkailee vielä tuntemattomille seuduille, niin ei voi aina tietää, mitä sieltä löytää.

Tämä oli meidän ensimmäinen kerta Korsnäksessa, joka sijaitsee Vaasan eteläpuolella, aivan rannikolla. Siellä asustelee vajaa 2000 asukasta. Korsnäsin tunnetuin ylpeydenaihe on ehdottomasti Korsnäsin paita (Korsnäströjan). Se on värikäs, käsityön taidonnäyte, jossa yhdistyy neulonta ja virkkaus – ainoa laatuaan koko maailmassa! Tämä paita on saanut jopa UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön suojelustatuksen Suomessa. Korsnäs on yksi Suomen ruotsinkielisimmistä kunnista – yli 90 % väestöstä puhuu ruotsia äidinkielenään.

Aamulla sade herätti meidät, seikkailuauton kattoon ropisi ja siinäpä sitten mietittiin, että toivottavasti ei ihan rankkasadetta tule tai pahemmin sumua, koska silloin on ikävämpää seikkailla. Tehtiin aamutoimet ja syötiin aamupala ja lähdettiin kohti uutta seikkailupäivää!

Meidän Korsnäksen vinkkilista oli erittäin laiha, laihempi kuin Laihiassa. Saatiin kutsu tutustumaan kirkkoon, mutta aikataulut eivät osuneet kohilleen. Korsnäs kuuluu myös Merenkurkun maailmanperintöalueeseen, eli se on yksi niistä kunnista, joiden rannikko ja saaristo muodostavat tämän UNESCOn suojeleman ainutlaatuisen maankohoamisalueen. Olimme jo päättäneet, että Mustasaari-seikkailun yhteydessä tutustutaan tarkemmin siihen.

Se mihin Korsnäksessä ihastuttiin, oli aivan ihana kylätie. Vaikka satoi vettä ja syksy oli jo pitkällä, niin pystyi vaan kuvittelemaan miltä tämä näyttää kauniina kesäpäivänä tai kauniin syysruskan väreissä. Pysähdyttiin kirkolle, jossa bongattiin vaivaisukko! Lapset halusi jättää #somekiven kirkon toisella puolella olevan "Kivenhakkaaja"-patsaan luokse. Sitten vielä poikettiin Salessa ostamassa lounastarvikkeet ja päätettiin jatkaa matkaa meidän seuraavaan kuntaan, Maalahteen.

Visiitti oli lyhyt ja ytimekäs. Ei mitenkään seikkailullinen, mutta nyt me tiedetään, mistä Korsnäs tunnetaan ja miltä siellä näyttää. 

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.