Kärsämäki

126/309

Somekivi: Paanutonttu/Juustoportti

Keväinen seikkailukierros pääsi nyt alkamaan. Ensimmäisenä paikkakuntapysäkkinä Kärsämäki. Olihan aikamoinen kierros, kannattaa lukaista kaikki paikkakunnat, koska tapahtui ja sattui :)! hahaaa!

Lähtö viivästyi suunnitellusta aikataulusta pari tuntia, kun piti käydä pikapikaa hammaslääkärissä. Matka sujuikin rattoisasti, koska olin just edellisenä päivänä kilpailuttanut poikien puhelinliittymät, niin puhelin soi ja saatiin halvemmat liittymät heti. Tällä kertaa matkatekemisenä se, kuin äänikirjojen kuuntelu. 

Saavuimme Kärsämäelle jo illan tultua. Kurvasimme suoraan Pappilaan. Lapset oli ihan ihmeissään, et mitä me täällä tehdään pimeässä? Ovella meitä oli vastassa Timo, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi Kärsämäelle. Timo alkoi kertoa tarinoita PAANUKIRKOSTA ja pojat oli vielä enemmän sekaisin…mikä ihme paikka se on? 😄

Paanukirkko. Kirkko, joka rakennettiin käsin

Kärsämäen Paanukirkko on poikkeuksellinen rakennus. Sen tarina alkoi vuonna 2000 käynnistyneestä puukirkon rakennusprojektista, joka oli ainutlaatuinen puurakentamishanke Suomessa.

Kirkko rakennettiin lähelle paikkaa, jossa aikanaan seisoi Kärsämäen vanha puukirkko. Se oli rakennettu vuonna 1765, mutta purettu myöhemmin vuonna 1841. Uusi kirkko haluttiin rakentaa muistuttamaan tästä paikallisesta historiasta, mutta samalla tuomaan perinteinen puukirkko uudella tavalla tähän päivään. Rakentamisessa noudatettiin tarkasti 1700-luvun rakennusmenetelmiä ja työtapoja. Hirret työstettiin perinteisin menetelmin ja kirkon katto päällystettiin puupaanuilla, joista kirkko on saanut nimensä.

Monet vapaaehtoiset tulivat eri puolilta Suomea mukaan talkoisiin rakentamaan kirkkoa pala palalta. Siksi Paanukirkko ei ole vain rakennus, vaan se on myös yhteisöllinen taidonnäyte suomalaisesta käsityöperinteestä. Paanukirkossa ei ole sähköjä eikä lämmitystä, eli ei mitään nykyajan hienouksia, ja kirkko on käytössä kesäisin sekä joulun alla. Joten emme osanneet odottaa ollenkaan… …Että pääsemme illan pimeydessä vielä itse kirkkoon sisälle.

Lumi narskui askelten alla, kun kuljimme kohti puista kirkkoa, joka erottui hämärässä maisemasta. Kirkon ovet avattiin, mentiin sisälle ja laitettiin kynttilät palamaan. Tunnelma oli pysäyttävä. Kynttilänvalo, kylmyys ja hiljaisuus loivat tilaan jotain lähes ajattoman tuntuista. Se ei ollut vain kirkko, se oli kokemus.

Timo kertoi meille kirkon rakentamisesta, sen yksityiskohdista ja siitä, miten suuri yhteisöllinen ponnistus tämä paikka on ollut. Oli helppo kuvitella talkoolaiset vuosia sitten työskentelemässä täällä käsin, veistämässä hirsiä, rakentamassa kattoa ja muovaamassa kirkkoa pala palalta. Tutkimme kirkkoa joka suunnasta. 

Ja ehkä kaikkein yllättävintä oli se, että emme olleet tienneet tästä paikasta ennen tätä seikkailua. Juuri tällaiset hetket muistuttavat, miksi lähdimme seikkailemaan Suomen kuntia. Jokaisessa paikassa on jotakin ainutlaatuista, tarinoita, joita ei löydä kartasta ennen kuin joku paikallinen kertoo niistä. Kärsämäellä se oli Paanukirkko. Hiljainen, kynttilöiden valaisema puukirkko keskellä pimeyttä ja tarina, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. 

Lopuksi vielä ovet kiinni ja säppiin. Sitten metsän kautta Manner-Suomen keskipisteelle - mutta hei, Mehän ollaan käyty jo keskipisteellä Puolangan seikkailun yhteydessä. Mites kummaa? Kumpiko näistä nyt on se "oikea" :). Jäämme sitä pohtimaan samalla, kun jatkamme seikkailujamme :). 

No mutta. Vaikka on jo pimeää ja "pikkasen myöhä", niin ei meidän ilta tähän päättynyt :). Poikettiin pikaisesti Hotelli Keskipisteellä huitasemassa pizzat kurkkuun (nälkä oli jo aivan liian kova!!). Ja muuten olihan muuten pizzoissa täytettä, ja makua!

Ja vaikka kello läheni jo melkein nukkumaanmenoaikaa, niin meidän seikkailut jatkuivat. Huristeltiin Saviselän kylälle vielä illan päälle. Siellä oli kaukalo täynnä lapsia odottamassa meitä kiekkoilemaan ja olipahan huikeat pelit, eihän sieltä meinannut raaskia edes lähteä pois. Parasta on, kun seuraajilta tulee viestiä ja kutsuu oman kylän juttuihin. Me niin inspiroidutaan näistä ja tehdään mahdolliseksi että päästään toimintaan mukaan. Näistä jää niin ihanat muistot <3. 

Hotelli Keskipiste

No mutta....keskiyön lähestyessä palattiin takaisin majapaikkaamme, Hotelli Keskipisteelle. Hotelli sijaitsee aivan nelostien vieressä, Juustoportin takana. Vaikka kuinka monesti ollaan tästä ohitse ajettu, mutta ei kyl olla tiedetty että täällä on tälläinen huikee majapaikka! Siis aivan super iso & tilavat huoneet! Pojat valtasivat toisen huoneen ja tytöt toisen. Ei mennyt kuin hetki niin porukka nukahti (ei ihme!). Tää siis oli aivan super mahtava ylläri, että tälläinen paikka löytyy aivan nelostien varrella. 

Yö nukuttiin erinomaisesti ja oli ihana herätä valmiille aamupalalle. Äiti lähti starttaa autoa ja sillä välin lapset meni "leikkinurkkaukseen", joka oli kokonainen huone täynnä leluja. Siis mitä ihmettä, eihän tälläistä ole missään muualla. Auto starttasi hyvin, oli jo vähän lauhempi päivä, onneksi! Oli kyllä paikka. Aivan huikeet pizzat, tilavat ja kauniit huoneet, maittava aamupala + iso leikkihuone. Ei kyllä osattu ollenkaan odottaa tälläistä. Kiitos Hotelli Keskipiste, kun otitte meidät yöksi ja piditte meistä hyvää huolta. Nyt uuteen seikkailupäivään!

Oli aika tutustua Kärsämäen kylänraittiin. Kärsämäkihän on aivan nelostien varrella, Jyväskylän ja Oulun puolivälissä. Näppärä paikka pysähtyä! Kärsämäellä asustelee reilu 2000 asukasta ja heidän slogan on "positiivisten tarinoiden pitäjä". 

Aika usein sitä pysähtyy ohikulkiessaan vain tutuissa paikoissa, joten oli mahtava saada vinkki Paakarin Pysäkistä, joka sijaitsee aivan nelostien varrella. Tätä kyllä rakastetaan seikkailussa, kun tulee mentyä uusiin paikkoihin, jotka lopulta sulattaa sydämen. Niin tunnelmallinen, ihana paikka. Paakarin Pysäkki on leipomo-kahvila, tuoretta leipää, leivonnaisia sekä kahvia & lounasta saa joka päivä. Me nautittiin kaakaot ja pullat. Ja päästiin vielä juttelemaan omistajan kanssa & kuulemaan Paakarin pysäkin tarina. Mukaan saatiin vielä luomu ruisleipää, lämmin kiitos!

Ajeltiin kohti seuraavaa seikkailukohdetta, kun risteyksessä tapahtui jotain outoa. Laitoin pyyhkimet päälle. Ja auto sammui siihen paikkaan. Ei vilkkuja. Ei mittaristoa. Auto ei pysy tyhjäkäynnillä. Siinä hetkessä mietittiin, mitä ihmettä nyt tapahtui? Onneksi päästiin vielä tähän paikkaan asti. Samalla kun odoteltiin apua ja yritettiin selvittää, mitä on kyseessä, niin lapset pääsi touhuilemaan. 

Luonnon syli

Autoseikkailun jatkuessa (ja meidän yrittäessä selvittää, mikä autossa oikein temppuilee) päädyimme samalla tutustumaan paikkaan nimeltä Luonnon syli. Ja voi miten täydellinen sattuma se olikaan juuri siihen hetkeen. Kun me aikuiset värkkäsimme autoa kuntoon ja pohdimme seuraavaa siirtoa, lapset pääsivät sillä välin aivan toisenlaiseen seikkailuun. He pääsivät nimittäin lampaitten maailmaan.

Ensimmäisenä lapset pääsi ruokkimaan ja hoitamaan lampaita. Kun luottamus löytyi, päästiin seuraavaan vaiheeseen: leikattiin lampailta villaa. Sen jälkeen siirryttiin sisälle käsitöiden pariin. Villaa karstattiin, eli sitä harjattiin ja valmisteltiin jatkokäyttöä varten. Se oli käsityötä, joka vaati keskittymistä ja kärsivällisyyttä, tohkeana touhusivat. Lopuksi tehtiin vielä pieni askartelu. Lapset askartelivat käpylampaan, jonka sai muistoksi. Pieni, mutta tärkeä muisto hetkestä, jolloin lampaat, villa ja käsityö tulivat osaksi päivän seikkailua. Lapsilla ei ollut mitään huolia siitä, että autoa yritetään viritellä samalla taas toimintaan! Olihan tää vähän jännää. 

Kaiken tämän lammasretken rinnalla, Virpi soitteli apua ja saatiin apukädeksi paikallisen Joukon, joka lähti omasta kodistaan auttamaan. Hän kävi hakemassa kylältä uuden akun ja ajoi sen kanssa noin 10–15 minuuttia tänne farmille, missä olimme. Mukanaan hänellä oli myös työkalut. Siinä sitten vaihdettiin akku ja me kaikki odotimme jännittyneinä. Startti. Mutta… sama ongelma jatkui. Auto ei edelleenkään pysynyt tyhjäkäynnillä.

Siinä hetken Jouko mietti ja sanoi yhtäkkiä: "Mitäs jos tästä on mennyt sulake?" Sulakeboksi auki. Ja tadaa – siellähän se vika olikin. Sulake oli palanut.

Samassa rytäkässä oli muuten hajonnut myös auton etulamppu, mutta onneksi se pysyi vielä paikallaan. Jouko viittoi meitä seuraamaan ja ajoimme hänen perässään hänen kotiinsa. Sieltä löytyi oikeanlaisia sulakkeita. Sulake vaihdettiin, ja… simsalabim. Auto toimi taas normaalisti.

Sieltä huristelimme takaisin Kärsämäen keskustaan. Kävimme maksamassa akun, ostamassa pikaliimaa, jotta etulampun lasi pysyy paikallaan, ja nappasimme vielä varasulakkeita autoon mukaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin,  ja taas yksi tarina lisää matkan varrelta.

Pitihän meidän vielä käydä Paanutonttua moikkaamassa Juustoportilla ja jättää kivi sinne juurelle. Sattumoisin velipoikakin oli ohikulkumatkalla ja samaan aikaan samalla pysäkillä. Aikas mageeta!

Svala

Kärsämäen seikkailun viimeinen pysähdys vei meidät paikkaan, josta emme olleet kuulleetkaan aiemmin: Svalan tehtaanmyymälään. Ja taas tuli se tuttu tunne, joka näissä kuntaseikkailuissa toistuu – miten on mahdollista, että tällaisia paikkoja löytyy, eikä niistä ole aiemmin tiennyt mitään?

Svalassa meitä yllätti erityisesti yksi asia: kaikki tehdään samassa paikassa. Siinä missä on myymälä, on myös itse tehdas. Svala valmistaa mukavia alus- ja väliasuja, jotka sopivat moneen käyttöön, säähän ja lajiin – vaativista luonnonoloista urbaaniin ulkoiluun ja kotoiluun. Fiksu suunnittelu ja huolellinen käsityö takaavat, että Svalan tuotteet kestävät sekä katsetta että käyttöä vuodesta toiseen niin vapaa-ajalla kuin ammattikäytössäkin. Tärkeä osa kestävää designia on vastuullisuus: eettiset materiaalit ja ympäristön huomioivat prosessit. Svalan tuotteet toimivat aina kuten pitää – jo vuodesta 1955.

Ja mikä ehkä tuntui kaikkein aidoimmalta: tuotteet valmistetaan täällä, Kärsämäellä. Kävimme katsomassa tehdasta, tutustuimme tuotteisiin ja juttelimme hetken siitä, miten vaatteet täällä syntyvät. Juuri tällaiset löydöt tekevät näistä kuntaseikkailuista niin mielenkiintoisia.

Suosituin vaate on Airbase-aluskerrasto. Ja löytyyhän sieltä kaikkea mikä liittyy Merinovillaan!

Näin on Kärsämäki seikkailtu. Olipa mahtava! Nyt meidän seikkailukierros jatkuu Haapavedelle! Kannattaa tsekata!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.