Ostoskori
0
0,00 €
Kannus
86/309
Somekivi: Mäkiraonmäen museoalue
Saavuimme Kannukseen aktiivisen Mänttä-Vilppulan seikkailun jälkeen. Päivä oli paahtavan kuuma ja muutaman tunnin ajomatka tuntui jo kropassa. Saavuttiin pieneen, sympaattiseen Kannuksen kylään – paikkaan, jota tituleerataan myös Suomen pääkoirakaupungiksi.
Kurkattiin ensimmäisenä joen varteen, josko löytyisi uimapaikka, mutta tällä kertaa ei osunut silmään. Niinpä suuntasimme kauppaan viilentymään ja tekemään ruokaostokset. Päätettiin, että nyt tarvitaan suihku, sauna ja hetki pysähtymistä – kyllä se siitä taas.
Kannus sijaitsee Keski-Pohjanmaalla ja siellä asuu reilu 5 000 ihmistä. Se on sopivasti Kalajoen kupeessa – ja monelle tämä kylä saattaa jäädä pelkäksi ohituspaikaksi matkalla merelle. Mutta me pysähdyttiin tsekkaamaan tämä paikka.
Hotelli Metsäkartano – yllättävä helmi keskellä metsää
Meillä kävi todellinen tuuri, kun saimme yöpymispaikaksemme Hotelli Metsäkartanon. Vaikka yleensä tykkäämme tavata paikkojen väkeä, tällä kertaa oli ihanaa, kun kaikki sujui helposti ja itsenäisesti. Eveliina, hotellin yrittäjä, oli järjestänyt meille avaimet valmiiksi kirjekuoressa – ja kurvasimme suoraan pihaan. * majoitus saatu
Paikka ei ollut ihan tavallinen majapaikka – ja juuri siksi se oli niin kiinnostava. Hotelli toimii entisen Metsäntutkimuslaitoksen tiloissa. Yrittäjät ovat ostaneet rakennuksen tarjotakseen Kannukseen majoituspalveluita – ja hyvä niin, sillä muita vaihtoehtoja täällä ei juurikaan ole. Heti sisään päästyämme pojat valitsivat alakerran huoneen, johon myös Rosie-koira pääsi mukaan. Yläkerrassa oli lisää huoneita – yhteensä majapaikassa on noin 15 huonetta. Ja pöydältä löytyi ihana yllätys: herkkuja meille kaikille – myös Rosielle! Kiitos huomaavaisuudesta!
Huoneiden jälkeen purettiin kauppakassit. Lapset innostuivat leikkimään lelunurkkauksen aarteilla, ja me valmistelimme ruokaa kunnollisessa keittiössä. Ruokasali oli tilava ja kutsuva – koko porukka mahtui helposti saman pöydän ääreen.Päivän ruokalistan päätti synttärisankari Jaiden: kanaa ja pastaa. Hyvin maistui kaikille.
Sillä välin Braikku lähti lämmittämään saunaa, ja Emppu pesemään pyykkiä – kyllä, pieni arjen voitto: tyhjä pyykkikori tuntuu kuin uusi alku seikkailulle! Ilta vietettiin rauhassa. Korttipeliä, saunomista ja yhdessäoloa. Kukaan ei jaksanut enää lähteä mihinkään, eikä tarvinnutkaan. On se vaan luksusta, kun saa nukkua oikeassa sängyssä.
Uuteen päivään, uudella innolla – ja helteessä!
Pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin liikkeelle. Päätettiin ensin tutustua vähän lisää Kannuksen keskustaan, joka osoittautui varsin pieneksi – Braikku nauroikin, että ehdittiin kiertää keskiliikenneympyrä ainakin seitsemän kertaa.
Kannuksen kirkko oli remontissa, joten suuntasimme keskustassa sijaitsevalle Mäkiraonmäen museoalueelle. Upeat vanhat hirsirakennukset ihastuttivat, mutta sisälle emme päässeet – oli maanantai, ja museot kiinni. Jätettiin kuitenkin oma #somekivi museon pihaan muistoksi. Museon vieressä sijaitsee Lounaskahvila Rauhala, jonka pihalla oli täysi parkkis – paikka selvästi suosittu! Tällä kertaa ei jääty syömään, sillä aamupala piti vatsat vielä täynnä.
Urheilu ei nyt houkutellut, vaikka Kannuksesta löytyy Kitinalue-urheilupuisto, joka on kaiken kattava paikka. Vaan meitä veti vesi puoleensa, joten lähdettiin huristelemaan kohti Korpelan patoa. Vesi kuohui komeasti, mutta uimaranta ei ollut houkutteleva – ja tuntui kurjalta kutsua innostuneet lapset takaisin autoon ilman pulahdusta. Siispä tuumasta toimeen – päätettiin jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen Alavieskaan. Käytiin tankkaa auto, haettiin jätskit ja vilkutettiin hyvästit Kannukselle!