Juupajoki

76/309

Somekivi: Walleniuksen Wapriikki 

Juu juu, Juupajoki. Rehellisesti sanottuna – emme olleet kuulleetkaan tästä kunnasta ennen tätä päivää. Mutta nyt tiedämme missä se on ja mitä siellä on :). 

Juupajoki on Pirkanmaalla sijaitseva pieni, noin 1500 asukkaan kunta – väkiluvultaan Pirkanmaan pienin. Päädyimme tänne sattumalta juuri sopivasti ruoka-aikaan ja ajelimme hiljaista kylänraittia pitkin etsien leikkipuistoa, jossa lapset saisivat purkaa matkavirettä.

Lopulta löytyi koulun piha, jossa oli juuri sopivan kokoinen leikkipaikka. Braikun kanssa ryhdyttiin kokkaushommiin, ja lapset syöksyivät leikkeihin innolla. Koulun vieressä oli saha – ja paikallisilta kuulimmekin, että sahateollisuus on edelleen Juupajoen suurimpia työllistäjiä.

WALLENIUKSEN WAPRIIKKI – tehdashallista taiteen temppeliksi

Päivän todellinen kohokohta odotti kuitenkin kylän toisessa päässä: Walleniuksen Wapriikki. Punatiilinen tehdasrakennus seisoo ylpeänä keskellä kylää – jo ulkoapäin niin vaikuttava, että sitä kannattaa tulla katsomaan vaikka vain ohikulkumatkalla.

Wapriikin tarina on poikkeuksellinen. Vuonna 1894 Edward Wallenius perusti tänne Suomen ensimmäisen koneellisen kenkätehtaan, joka sai pian lempinimen "suutarien yliopisto". Tehdas eli voimakkaan aikansa, sähköistettiin jo 1800-luvun lopulla ja toimi aina 1980-luvulle asti – kunnes jäi hiljalleen tyhjäksi.

Mutta sitten astuivat kuvaan Hannele Eerola-Jämsén ja hänen tyttärensä Jasmin. He ostivat hylätyn tehtaan ja näkivät siinä jotain, mitä harva olisi osannut kuvitella: uuden elämän kulttuurin ja taiteen keskuksena. Heidän käsissään Wapriikki on muuttunut taidegalleriaksi, kahvilaksi, tapahtumien ja kohtaamisten paikaksi – kunnioittaen rakennuksen historiaa ja säilyttäen sen ainutlaatuisen hengen.

Kiertelimme tiloissa pitkään. Gallerian näyttelyt inspiroivat, yläkerrasta löytyi kauniisti koottu esittely paikan historiasta ja alakerrassa odotti tunnelmallinen kahvila, herkullinen brunssi sekä pieni kauppa täynnä käsin tehtyjä löytöjä.

Parasta kaikessa oli kuitenkin kohtaaminen: saimme jutella Jasminin ja Hannelen kanssa hetken yrittäjyydestä, luovuudesta ja siitä valtavasta työstä, jota he ovat tehneet. Heidän intohimo ja lämpö näkyy kaikessa – Wapriikki todella elää.

Lopuksi istuimme ja nautimme jäätelöt – lapset saivat valita mieluisat maut, ja Dumble taisi viedä voiton. Jätettiin ovelle vielä meidän #somekivi - on upeaa, miten tälläiset paikat heräävät henkiin uudestaan upeiden yrittäjien kautta. 

JUUPAJOEN ROTKO

Aivan Walleniuksen Wapriikin tien toisella puolella sijaitsee upea luontokohde: Juupajoen rotko. Me siirrettiin auto parkkiin vastarannalle ja lähdettiin kävelemään rotkon lyhyintä reittiä, nimeltään Koskenjalka.

Reitti on vain noin 200 metriä pitkä, mutta siinä ajassa ehtii kokea paljon. Polku vie kirjaimellisesti alas rotkoon – kapean polun kautta laskeudutaan jylhien kallioiden väliin, hetkeksi syvälle metsän syleilyyn. Sitten noustaan rauhassa takaisin ylös.

Lyhyt lenkki, mutta juuri täydellinen pieni pysähdys keskellä päivää. Luonto, hiljaisuus ja rotkon viileä tunnelma virkistivät hetkessä.

Visiitti Juupajoella oli ytimekäs, mutta mieleenpainuva.  Niin vaan saimme taas kerran vietettyä mukavan seikkailupäivän uudessa ympäristössä perheen kanssa. Nyt jatketaan seikkailuja eteenpäin. Kiitos Juupajoki!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.