Järvenpää
64/309
Somekivi: Kolmisointu taideteos
Järvenpää sijaitsee Uudellamaalla, ja siellä asustelee yli 40 000 ihmistä – ja muutama utelias seikkailijakin hetken verran, kuten me. Hetken kaupungissa oltuamme oli selvää: Järvenpää on todellinen kesäkaupunki. Ja jos se tuntui näin viihtyisältä jo huhtikuussa, niin mitä se mahtaakaan olla kesällä?
Heti alkuun löysimme tiemme Rantapuistoon, jossa pääsimme tutustumaan Järvenpään komeaan klassikkoon – Kolmisointuun. Tämä 11 metriä korkea ja 27 tonnia painava teräsveistos on seissyt paikallaan jo yli 40 vuotta, ihastuttaen ja hämmästyttäen ohikulkijoita. Rolf Westphalin luomus ei ole vain veistos – se voi olla voikukka, aurinkokello, hämähäkki tai vaikka Texasin keltaruusu. Jokaiselle jotakin, jokaiselle oma tulkinta. Me jätimme sen juurelle somekiven muistutukseksi siitä, että erikoisuus ja suuruus kulkevat usein käsi kädessä taiteessa.
Rantapuistossa seikkailimme muutenkin – käytiin leikkipuistossa touhuamassa, nähtiin paljon vaalityötä tekeviä kuntalaisia, ja kevään vaalipäivä tuntuikin olevan jo ovella. Matkalla takaisin seikkailuautolle silmiin osui Aeto Garden -kahvila, mutta harmillisesti se oli juuri silloin kiinni. Kahvihammasta kolotti, mutta ei auttanut – oli keksittävä muuta.
Nälkä kurni jo siihen malliin, että päätettiin suunnata kuuluisalle Sushikujalle. Paikan nimi oli jopa liikennemerkeissä, joten odotukset nousivat pilviin. Me kuviteltiin, että sushikuja olisi ihan oikea KUJA, joka olisi täynnä sushia – ehkä kojuja, ehkä paperilyhtyjä, ehkä jotain... no, jotain suurta.
Spoileri: se oli sittarin peräseinän sushitiski.
Pieni hiljainen hetki. Sitten räjähti nauru. Mehän oltiin ihan oikeasti rakennettu päässämme kokonainen ruokafestivaali! Ehkä ajateltiin vähän amerikkalaiseen tyyliin – kaikki suurta ja mahtavaa. Petyttiinkö? Ehkä vähän. Mutta oli se kyllä niin hulvatonta, että kääntyi voitoksi. Ja ostettiin me sushia. Sekä grillistä vähän muutakin, mangoa ja pientä kivaa naposteltavaa. Takaisin Rantapuistoon herkkujen kanssa – ja kyllä kannatti. Ruoka maistui, maisema miellytti.
Hauskana lisänä: arvatkaa minkä ohi me ajettiin useampaan kertaan? No tietysti Järvenhaltijapatsaan! Oltiin jatkuvasti samassa liikenneympyrässä – tultiin eri suunnista ja silti aina samaan pisteeseen. Se oli vähän kuin meidän oma Järvenpää-kompassi. Ja täytyy sanoa – kaunis se oli, joten eipä haitannut pyörähtää sen ympäri useampaan otteeseen.
Saatiin vinkki myös käydä katsomassa Järvenpään kirkkoa, joka on esimerkki betonibrutalismista. No, rehellisesti: ei ollut ihan meidän juttu. Tyylilaji varmasti puhuttelee joitakin, mutta me ei ihan sytytty. Taidemuseo taas olisi kiinnostanut, mutta se on auki vain viikonloppuisin – joten jäi tällä kertaa näkemättä Järnefeltin ja Soldan-Brofeldtin maalaukset.
Onneksi Ainolan parkkipaikka oli auki, sillä pääsimme sentään kurkkaamaan porttien takaa kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen kotia. Harmittihan se – oltaisiin niin mielellämme päästy tutkimaan pihaa ja taloa tarkemmin. Sibeliuksen musiikki on niin kaunista, että melkein kuuli viulukonserton soivan keväisessä tuulessa. Se on muuten yksi mun lemppareista. Mutta… mitäs tultiin huhtikuussa seikkailemaan. Kesä olisi ollut Sibelius-ajallekin otollisempi. Eikös siitä kesäkaupunkifiiliksestä jo aiemmin puhuttu?
Kun kulttuurinälkä ei saanutkaan täyttymystään, päätettiin suunnata majapaikkaan. Tai niin luultiin. Yksi pojista ilmoitti takapenkiltä, että "huomenna on muuten tosi kova tuuli", ja siitä se ajatus sitten lähti: mennään vielä seikkailemaan kävelykujalle!
No, vilkasta ei ollut – tiistai-iltapäivä ei ehkä ole Järvenpään vilkkainta katuelämää ;) – mutta siniset joutsenet toivat iloa ja inspiraatiota meidän touhuihin. Ne oli vähän niinku kaupunkitaiteen yllätyslahja: kuin leikkipuisto.
Majapaikka kutsui taas, mutta – yllätys yllätys – ei ihan vielä. Matkalla majapaikkaan päätettiin vielä pysähtyä Vanhankylänniemessä, ja hyvä niin! Vastaan tuli upea puistoalue. Lapset pääsivät leikkimään puistoon, mä keittelin porukalle hyvää kaurapuuroa seikkailuautossa, hevosia ulkoilutettiin läheisellä tallilla, ja pienimmät pääsivät ihastelemaan niitä ihan läheltä.
Ilta-auringon laskiessa tajuttiin, että nyt on aika painua yöpuulle. Oli aika suunnata viimein majapaikkaamme – ja voi että, mikä paikka se olikaan: Härmän Rati. Aivan upea.
HÄRMÄN RATI
Me astuttiin sisään Härmän Ratin pihaan, ja tuntui kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin – mutta lempeästi ja tyylillä. Pala romanttista Pohjanmaata on nimittäin siirretty Järvenpäähän, eikä ihan miten sattuu: vanhaa kunnioittaen, kauniisti ja ajatuksella. Härmän Rati ei ole pelkkä ravintola tai majatalo – se on kokonainen tarina ja sitähän me rakastetaan!
Se on jykevä hirsitalo, joka on toiminut kansakouluna Alahärmässä. Härmän Ratin isännät, Janne & Juha päätti, että kyllä tänne etelään on saatava pala pohjalaisuutta, ja näin upea hirsirakennus sai uuden elämän. Hirret kannettiin uuteen paikkaan, ja ympärille rakennettiin moderni mutta perinteitä kunnioittava kokonaisuus. On ollut iso työ! Rohkeata ja periksiantamattomuutta - aika magee juttu!
Majoituttiin yläkerran huoneissa, jotka olivat kuin pieniä tarinankulmia menneestä ajasta. Sisustus on saanut innoituksensa vanhoista kansakouluista – liitutaulun fiilistä, hirsiseiniä, pehmeitä värejä ja yksityiskohtia, jotka saavat hymyn huulille. Nukuttiin kuin tukit.
Aamulla saatiin kurkistaa alakerran juhla- ja kokoustiloihin. Siellä tunnelma jatkui yhtä kauniina – valo siivilöityi ikkunoista, ja jokaisessa nurkassa oli mietitty yksityiskohtia. Ja uuni - aivan upea! Keittiössä panostetaan lähi- ja luomuraaka-aineisiin, ja siellä alkoi jo tuoksua lounasmeiningit!
Härmän Rati oli meille ihana pysähdys – paikka, jossa historia hengittää, mutta nykypäivä hymyilee lempeästi vastaan. Lämmin kiitos, me viihdyttiin!
* majoitus saatu
Uusi seikkailupäivä alkoi tuulisissa fiiliksissä! Onneksi edellisenä päivänä tehtiin kulttuurikierros, joten tänään päätettiin pysyä sisätiloissa. Ja niin me mentiin kokemaan jotakin ensi kertaa - mentiin koko perhe pelaa PAKOPELI!
EXIT CENTER - JÄRVENPÄÄ
Ai että, miten siisti kokemus! Me ei olla koskaan yhdessä oltu selvittämässä pakohuonetta, joten oli mielenkiintoista nähdä, miten meidän yhteistyö sujuu! Ja sehän sujui! Selvitettiin pakohuone 50minuutissa, tarvittiin pari vihjettä ja yhteistyö sujui suhtkoht mallikkaasti :) kyllä me osataan puhaltaa yhteen hiileen! Pakohuoneesta ei otettu kovinkaan monta kuvaa tai videota, koska emmehän halua paljastaa seuraaville kisailijoille, miten sieltä pääsee pois!
Exit Centerin omistaja Tiiu rakentelee sinne uutta pakohuonetta ja me päästiin kurkkaamaan, miten sitä rakennetaan ja mitä siellä pitää ottaa huomioon. Olipa mielenkiintoista! Sit se perinteinen pakohuonekuva ja matka jatkuu. Tästä kokemuksesta tykättiin valtavasti! Lopuksi Tiiu vielä sanoi, että joo, mä tahdoin tarjota tämän kokemuksen teille - oi että! Kiitos! Eli * palvelu saatu
KAKKUTALO GILAN
Järvenpään viimeinen pysäkki - Kakkutalo Gilan. Te suosittelitte, me käytiin lounastelemassa. Olihan siellä aikamoiset tarjoilut, salaattipöydät, ruoka-annokset ja vielä jälkiruokakin sellainen, mitä ei monessa paikassa ole: kakkua. Täällä me söimme vatsat täyteen ja ne todellakin tuli täyteen. Oli kyl tosi maittavaa!
Tarjoaako kesäkaupunki Järvenpää elämyksiä myös kesän ulkopuolella?
Me kurvattiin keväiselle Järvenpää-seikkailulle ja löydettiin kaupunki, joka tuntuu elävän täysillä vain pari kuukautta vuodesta. Kulttuurinälkä jäi vähän vajaaksi – taidemuseo kiinni, Ainola porttien takana ja legendaarinen Sushikuja… no, se oli sittarin seinän sushitiski. Pikku shokki. < Mutta hei – luonto, Järvenhaltijapatsas ja erityisesti Härmän Rati toi sieluun sopivaa sävyä. Miten voikin vanhasta kansakoulusta luoda noin kauniin ja kotoisan majapaikan! Ja meidän eka perhepako – Exit Centerissä – oli huippu! Yhteistyö toimi, hymy nousi ja se fiilis, kun lukko aukeaa!
Pientä kehitysehdotusta: voisiko Järvenpäässä olla vähän enemmän elämää myös sesongin ulkopuolella? Tää paikka ansaitsisi sen. Meidän on varmaan tultava vielä kesällä katsomaan, mihin tää kunta oikeesti pystyy!
Sitten olikin aika kääntää seikkailuauton nokka kotia kohti ja kohti uusia seikkailuja!