Heinävesi

93/309 

Somekivi: Pikkulinpuisto

Täältä tullaan Heinävesi! Tälläkin kertaa saimme mahtavia vinkkejä siitä, mitä siellä kannattaa kokea, joten lähdetäänpä seikkailemaan. Mutta hei, onko vielä joku, joka ei tiedä, missä Heinävesi sijaitsee? Se on Pohjois-Karjalassa, noin 3000 asukkaan idyllinen kunta.

Meillä on Heinävedelle erityinen side, sillä asuimme siellä puolitoista vuotta palattuamme Kanadasta Suomeen. Löysimme ihanan talviasuttavan kesämökin Karvion Kanavasta – tai kuten me sitä kutsuimme, "Karvion Kanada". Aika Karvion Kanadassa pitää sisällään lämpimiä muistoja: lapsemme kävivät silloin Karvion kyläkoulua, jossa he oppivat suomea, lukemaan ja kirjoittamaan, ja saivat elinikäisiä ystäviä, jotka ovat yhä heille tärkeitä. Meillä oli myös elämäntilanne sellainen, että halusimme hetken rauhottua luonnon, ja erityisesti veden äärellä, niin saimme todella kokea sen. Aww, ihan tulee ikävä niitä aikoja, kun nyt muistelee.

Mut arvaa mikä on jännää? Me emme itse tutustuneet silloin Heinäveden nähtävyyksiin, vaikka asuimme aivan sen sydämessä! Esimerkiksi Valamon luostari, joka sijaitsee aivan Karvion kanavan kupeessa, jäi meiltä silloin näkemättä. Mutta nyt, vuosien jälkeen, pääsimme vihdoin tutustumaan siihen. Niimpä, seikkailu vie meidät uusiin paikkoihin, vaikka tuttuihin ympäristöihin ja tarjoaa unohtumatonta koettavaa. Lähdetäänpä katsomaan, mitä kaikkea Heinävedellä on meille tarjottavaa!

VALAMON LUOSTARI

Valamon luostari sijaitsee Heinävedellä, Pohjois-Karjalassa, ja se on Suomen ortodoksisen kirkon merkittävimpiä ja tunnetuimpia luostareita. Perustettu jo 1100-luvulla, Valamon luostarin historia on pitkä ja monivaiheinen. Nykyisin se on paitsi hengellinen keskus myös suosittu matkailukohde, jossa vieraillaan niin uskonnollisista kuin kulttuurillisista syistä. 

Meidät otettiin luostarille saavuttuamme iloisesti vastaan, ja meille kerrottiin paikan historiasta. Kävelimme upeaa kujaa kohti luostarin aluetta, ja heti edessämme siinsi kaunis kirkko, johon suuntasimme. Lapsilla oli hauskaa, kun äiti otti huivin hameeksi. Kirkon tutkiminen, oli heille uusi kokemus, sillä olimme tottuneet käymään luterilaisissa kirkoissa, jotka näyttävät hyvin pelkistetyiltä verrattuna Valamon kirkon koristeellisuuteen. Kirkossa oli upeita ikoneja, kynttilöitä ja pöydällä marjoja, jotka olivat jääneet edellisen juhlan jäljiltä. Lapsia ihmetytti kirkon koristeellisuus, ja se avasi heille täysin uudenlaisen näkökulman uskon ja kulttuurin rikkauteen.

Kävimme myös luostarin lahjatavaraliikkeessä ja kurkistimme kahvilaan, mutta pysähdyimme myös vanhan kirkon luokse, joka muistutti enemmän suomalaista rakennusperinnettä. Se oli puusta rakennettu ja toimi aiemmin Valamon luostarin pääkirkkona, mutta nykyisin siinä järjestetään toimintaa vain kesäisin.

Valamon luostari on paitsi hengellinen keskus myös yhteisö, jossa munkit elävät. Munkki on mies, joka on omistautunut uskonnolle ja tekee lupauksia, kuten köyhyys-, naimattomuus- ja kuuliaisuuslupauksia. Hänen elämänsä keskeisiä elementtejä ovat rukous, hiljaisuus ja yhteisöllinen elämä. Tämän lisäksi lähistöllä sijaitseva Lintulan luostari on nunnaluostari, joka puolestaan on naispuolisille tarkoitettu yhteisö.

Luostari on myös tunnettu viinivalmistuksestaan. Siellä kasvatetaan viinimarjoja ja valmistetaan luostariviiniä perinteisin menetelmin. Viininviljely on tärkeä osa luostarin perinnettä ja elämää.

Meille jäi kuva, että Valamon luostari on nykyään enemmän matkailukohde kuin perinteinen elävä luostari. Paikassa on toki upeaa historiaa ja kauniita maisemia, mutta ei ihan sitä luostarielämän aitoa tunnelmaa päästy kokemaan. Se oli enemmän nähtävyys kuin sukellus osaksi luostarielämää. Joten jäämme odottamaan, milloin ja missä pääsemme kokemaan sen, mitä ajatuksissamme oli. 

Mutta sitten vielä pysähdyimme myös luostarin hautausmaalla, joka oli aivan erilainen kokemus verrattuna luterilaisiin hautausmaihin. Erityisesti yhden kirjailijan hauta jäi mieleen – jonka edusta oli täynnä mustekyniä. 

Ja niin matka jatkui Varistaipaleen Kanavan kautta seuraavaan kohteeseemme, jossa olimme myös yötä, eli 

RONTTOPUISTO

Ronttopuisto on ihana kesäkahvila aivan Palokin koskien sykkeessä. Tällä kertaa kosket eivät jylisseet, mutta meillä oli oikein super kivaa. Tilattiin heti 8 annosta makkaraperunoita, ja mahat todella tuli täyteen! Syödessämme makkaraperunoita, Braikulle tuli kutsu saunomaan paikalliselta herrasmieheltä, joten sinne se lähti ja me jäätiin touhuamaan Ronttopuistoon.  Lapsilla oli hauskaa hyppiä pomppulinnassa, kiikkua ja tutkia pihalla olevia dinosauruksia ja muita taideteoksia. Pitihän se purkkakone testata, 20sentillä sai suun makeaksi. 

Ronttopuistoa pyörittää nuoret yrittäjät, Jaakob & Rita, mutta Ronttopuistolla on jo pitkä historia. Ritan mummo, Raakel perusti kahvilan jo vuonna 1987 ja nuoripari jatkaa tätä perinnettä mahtavalla meiningillä. Oli niin ihana jutella Raakelin kanssa ja lopulta oltiin keittiönpöydän ympärillä iltakahvilla. Niin ihania nämä hetket. Illalla lämpesi sauna ja löylyjen jälkeen oli kivaa nukahtaa niin suloisiin mökkeihin kuin seikkailuautoon. Aamulla herättiin tuoreiden munkkien tuoksuun ja totta kai jokainen sai munkin matkaan ja uusi seikkailupäivä Heinävedellä sai loistavan alun. Kiitos tästä <3. 

Kohta oltiinkin jossain hiekkatien perukoilla katsomassa paikallisen yrittäjän, Finnharvestin metsätöitä. Kohta pojat istuivat metsäkoneen kyydissä ja levittelivät risukkojen päälle paperia suojaksi. Olipa mahtava kokemus tämäkin - ja aivan uskomaton miten hyvälle siellä tuoksui!  Sitten pysähtyminen Karvion Kanadan Nesteelle, josta käytiin ostaa maailman parasta mallasleipää - kannattaa testata. Sitten matka jatkui kohti Heinävesi Cityä - jonne on n.30min automatka. Ohitettiin Pääskyvuoren laskettelukeskus, niin kurvattiin sinne. Ei suinkaan lähdetty laskettelemaan keskellä kesää, vaan kiivettiin Pääskyvuoren näköalatorniin ja waude wou, mitkä näköalat sieltä oli. Bongailtiin Heinäveden kirkko ja paljon muuta! 

Sitten saavuttiin kylälle ja vedettiin pieni bilisrinki, kunnes löydettiin sopiva parkkipaikka. Heinäveden koulu on nimettu Otto Kotilaisen mukaan. Moni varmaan tietää, mistä Otto Kotilainen tunnetaan? Hän on säveltänyt Varpunen jouluaamuna - laulun, ja kuuleman mukaan, se on sävelletty Pikkulinpuistossa ennen sijaitsevassa mökissä. Nykyisin siinä on puisto, joten sinne me jätettiin meidän #somekivi. Tälle seikkailukierrokselle sattui sellainen unohdus, että sukkakori jäi kotiin. Siispä käveltiin super symppis Tokmannille sukkaostoksille. Ja voi että kun meillä oli lystiä! Ostettiin sukkia joo, 60€:lla! 

Jatkettiin ajamista kohti Heinäveden satamaa. Pysähdyttiin kuitenkin matkalla vielä Heinäveden kirkon pihassa. Se on super kaunis kirkko. Ovet oli lukossa, joten jatkettiin matkaa. Lopulta saavuttiin Heinäveden satamaan, jota on kunnostettu viime vuosina oikein urakalla. Siellä on myös erinomaiset matkaparkki sydeemit ja paljon muuta. Mentiin jätskille ja kahville satama-alueella olevaan Kermacottaan ja tavattiin samalla Heinäveden lehden toimittaja. Siinä jutustellessa lapset keräs aarrekartan sanat ja kävivät hakemassa kahvilasta aarteen. Yhtäkkiä tule valtaisa vesisade, mutta ei onneksi kastuttu. Porukka oli jo seikkailuautossa pelailemassa ja valmiina jatkamaan matkaa. Niin hypättiin taas autoon ja suunnattiin kohti Kermaa. Jep, Heinävesi on kuntien kermaa, kuten heidän opastaulussa sanottiin. Ja niin pysähdyttiin Kerman keitaalle syömään muikkua, tuoretta ja herkullista pottumuussin kanssa. Ai että maistui. 

Niin taitas Heinävesi jäädä taakse ja matkamme jatkuu kohti Enonkoskea. Olipa kiva seikkailupaikkakunta!