Hailuoto

119/309

Somekivi: Marjaniemen majakka

Niin me sanottiin heipat Muhoksen majapaikalle – oltiin vietetty siellä sekä Muhoksen että Tyrnävän seikkailut – ja oli aika suunnata kohti seuraavaa etappia: Hailuotoa. Saari, jossa emme olleet koskaan ennen käyneet!

Päätettiin, että halutaan kokea Hailuoto vielä silloin, kun sinne kuljetaan lossilla, ennen kiinteää yhteyttä. Ja niinpä startattiin aurinkoisessa syystalvisäässä kohti merta ja uusia maisemia. Hailuoto, täältä me tullaan!

Täällähän lautalle oli kunnon jono, mutta odotellessa aika kului helposti – tutkittiin nimittäin vieressä rakenteilla olevaa Hailuoto–Oulunsalo -siltaa, joka kohoaa pala palalta aivan lauttareitin läheisyyteen. Aika huikeaa nähdä näin läheltä, miten valtava projekti etenee! Sillan arvioidaan valmistuvan vuoden 2026 tienoilla, joten tällä reissulla lautalla vielä mentiin.

Lauttamatka sujui lopulta nopeasti, noin 30 minuutissa. Siinä ajassa ehdittiin hyvin fiilistellä merimaisemia ja seurata vielä hetki sillan rakennustyömaata. Ja sitten oltiinkin jo perillä – Hailuodossa, noin tuhannen asukkaan saaristokunnassa, joka sijaitsee Perämerellä aivan Oulun kainalossa.

Otimme heti suunnaksi Marjaniemen majakan, jossa meillä oli sovittu tapaaminen paikallisen oppaan kanssa. Hailuotoa halkoo yksi pääasiallinen asfalttitie – saaren selkäranka – jonka varrelta löytyvät kaupat, koulu ja kaikki palvelut.

Meitä varoiteltiin useampaan kertaan:
"Pysykää asfalttitiellä. Älkää missään tapauksessa eksykö hiekkateille."

No… mitä luulette, toteltiinko? 

Ajaessamme kapeaa, mutkittelevaa asfalttitietä tuntui hetken kuin olisi ajanut jossain aivan muualla kuin Suomessa. Merta ei paljon näkynyt metsän lomasta, tie kaarteli kohti saaren läntistä kärkeä ja ilmassa oli sellainen ulkomaafiilis. Marjaniemeen päästyämme oltiinkin ihan fiiliksissä – ja seikkailu sai taas uuden kierroksen.

Marjaniemen majakka – Hailuodon helmi, joka vei sydämet ja lihakset (kiitos tytöt!)

Kurvattiin Marjaniemen parkkipaikalle.  Meitä oli vastassa paikallisopas  ja siitä alkoikin aikamatka Hailuodon historiaan ja sydämeen. Kuulimme mm. saaren synnystä, hiekkaselänteistä ja majakan merkityksestä merellä kulkeneille.

Sitten lähdettiin kävelemään alueelle… tai siis me muut käveltiin ja tytöt päättivät, että tänään EI kävellä metriäkään. Siispä äidin lihasmassa kasvoi potenssiin sata, kun reissuporukan pienimmät kuskattiin kainalossa pitkin Marjaniemen upeita dyynimaisemia. Mutta hei – oli se sen arvoista, koska maisemat olivat aivan järisyttävän kauniit. Auringonvalo kimalteli meressä, hiekka hohti vaaleana ja koko maisema oli kuin postikortista.

Käveltiin Luodon ympärillä ja ihailtiin jokaista tuulen muovaamaa kaarretta ja aaltoa. 

Sitten koitti se hetki: majakkaan kiipeäminen.

Marjaniemen majakka näytti jo ulkopuolelta vaikuttavalta, mutta sisällä odotti todellinen seikkailu. Kapeat kierreportaat nousivat kerros kerrokselta ylöspäin ja jokaisella askeleella mietittiin, kuka meistä osuu ensimmäisenä pää kumaraan -linjaan. Ja kohta oltiinkin ylhäällä — kaikki ahdettuna pieneen pyöreään koppiin, juuri siihen kohtaan, jossa majakan valo on.

Opas kertoi, miten majakan linssi toimii, miten valo heijastuu merelle ja miksi jokaisella majakalla on oma ainutlaatuinen valorytminsä, jotta merellä kulkevat tietävät tarkalleen missä ovat. On se vaan hienoa – miten yksi valo voi olla elintärkeä koko meriliikenteelle.

Päästiin kurkkaamaan jopa ulos pienestä luukusta. Tiedättekö, niitä hetkiä kun on vaan pakko pysähtyä katsomaan, koska sanat eivät riitä?

Ja sitten… lohikeitto, joka ansaitsisi pystin.

Majakkaelämyksen jälkeen suunnattiin Hailuodon Halstarille. Tilattiin lohikeittoa, ja voin sanoa – se oli ylivoimaisesti paras lohikeitto, mitä tämä porukka on koskaan syönyt. Täydellinen. Kermaista, tuoretta, lämminhenkistä… oikea seikkailun kruunu.

Kujalan tila

Ja matka jatkui! Meidän seuraava stoppi oli paikka nimeltään Kujalan Tila, vuodesta 1582. Kujalan tila on kuin piilotettu aarre Hailuodon hiljaisilta teiltä. Kun kaarrettiin pihapiiriin, ensimmäinen asia joka tuntui, oli rauha – sellainen, jonka vain saaristo ja vuosikymmenten työnjälki voivat synnyttää. Tilan väki kertoi meille, että heidän naudat laiduntavat kesät Hailuodon merenrantaniityillä, hoitaen samalla saaren arvokkaita perinnebiotooppeja. Siellä, missä tuuli kuljettaa suolan tuoksua ja meriharakka huutelee, eläimet tekevät hiljaista työtään luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Tilan liha on täysin oman karjan luonnonlaidunlihaa – eettistä, puhdasta ja saaren luonteeseen juurtunutta. Pääsimme morjestamaan näitä sankareita. Olihan se taas kivaa! 

Sitten tapahtui jotain, josta meitä varoiteltiin...eli me eksyttiin hiekkatielle! Kujalan väki tarjosi meille ihanan yllätyksen keskellä peltoja sijaitsevalla Kieppi-elämyskodassa. Siellä laitettiin jo tulta notskille ja makkarat tulille... eikä siinä vielä kaikki. Kujalassa valmistetaan myös maankuuluja lööki- ja artesaanikastikkeita sekä metsäisiä makusiirappeja, jotka tehdään lähialueen marjoista. Ja me päästiin maistelemaan niitä pannareiden kanssa! Mustikka ja Tyrni siirapit vei voiton! Kiitos Timo ja Susanna vieraanvaraisuudesta. Ja aivan upeista hetkistä niin tilalla kuin Kieppi-kodassa. Kotiinviemisiksi saimme vielä vähän siirappia ja löökiä!

Pimeys laskeutui ja tuli jo kylmä. Mutta minne me jätetään meidän #somekivi? ... no meidän oli palattava majakalle, koska sinnehän se pitää jättää. Ja oli kyllä vaikuttava!

Ja vielä jatketaan seikkailua, vaikka sysimustaa... nimittäin pitäähän meidän käydä Organumissa. Tiedätkö mikä se on?

ORGANUM & MERENNEITO

Organum on Hailuodossa sijaitseva ainutlaatuinen taideteos ja äänimaisemakokemus, jonka on luonut Lukas Kühne. Se koostuu kolmesta suuresta "ääniputkesta", jotka muodostavat tilan, jossa tuuli, meri ja ympäröivä luonto muuttuvat resonoivaksi, humisevaksi äänimaisemaksi. Ja sitten... saimme kaveriksemme vielä Hailuodon ikioman merenneidon ja siitäpä oli pikkutytöt aivan innoissaan. Merenneito antoi meille vielä upean laulunäytteen Organumissa. Eikä tässä vielä kaikki, pääsimme tutustumaan merenneidon pyrstöön ja elämään. Tästä on puhuttu Hailuodon seikkailun jälkeen joka ikinen päivä. Ens kerralla on sellainen sää, että talvikamppeet ovat vaihtuneet merenneitoasuksi. 

Sitten oltiin jo jonottamassa lautalle. Olipas se seikkailu Hailuodossa - loistava ja monipuolinen sellainen, eikös?

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.