Haapavesi

127/309

Somekivi: Kunnantalo

No näin alkoi seikkailu Haapavedelle. Huristelimme sinne suoraan Kärsämäen seikkailusta. Tiet oli liukkaan lumiset takana syvä hengähdys siitä, että seikkailuauto starttaa ja pysyy tyhjäkäynnillä, jotta voidaan jatkaa seikkailuja! Huh hei. Haapavedellä asustelee reilu 6000 asukasta ja se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla. Lapset keskustelivat matkalla, että "eiks me olla jo seikkailtu täällä?", ei, vaan seikkailtiin Haapajärvellä reilu vuosi sitten. "Menee nämä vedet, järvet, joet ja mäet sekaisin" - niimpä :). 

Seikkailu Haapavedelle osui talveen, joten meiltä jäi näkemättä Haapaveden erikoisuus, suihkulähde. Sen kuulemma saattaa nähdä, kun ottaa kiikarit käyttöön. Tästä saatiin eniten viestejä! Täytyihän sitä lähteä ihan etsimään tietoa, et mikä tää suihkulähde juttu on :) käy sinäkin.

Kääntyessämme Haapaveden keskustaan vastassamme oli heti seuraava haaste. Jyrkkä ylämäki...vaikka tiet ei näyttäneet liukkaalle, ne todella oli sitä! Alkoi jo hiki puskea pintaan, mutta selvittiin! Mäen päälle päästyämme päätettiin, et alas ei mennä liukastelemaan ilman ketjuja. Niitä ei löytynyt vakiovarusteena renkaissa, vaikka kuinka tutkittiin Renkaat.com - sivustoa. Mutta uudet kesärenkaat täytyy sitä kautta hommata, etsii kyllä hyvät diilit!

Huristeltiin Haapaveden kylänraitti läpi ja päädyttiin lopulta jääkiekkokentälle. Hyvä paikka lapsilla touhuta sillä aikaa, kun tehdään ruoka ja vähän hengähdetään ja mietitään seuraavaa askelta. Jätettiin pojat luistelemaan ja lähettiin käymään Halpa-Hallissa ostaa Kelsielle uudet hanskat ja sitten suunta kohti majapaikkaamme. Kunnon saunat ja rentoutumista!

Villa Korkatti

Tuntuipa hyvälle ajella meidän majapaikkaan Villa Korkattiin, koska ajatus rauhoittumisesta tuntui hyvälle. Villa Korkatti sijaitsee rauhallisella ja idyllisellä paikalla luonnon keskellä, noin kahdeksan kilometrin päässä Haapaveden keskustasta Pulkkilan suuntaan. Ja sen kyllä huomasi heti, kun ajoimme pihaan.

Hiljaisuus. Rauha. Sellainen tunne, että nyt voi oikeasti pysähtyä.

Kun astuimme sisälle, lapset juoksivat saman tien tutkimaan huoneita, kuten aina. Yläkerta käytiin tarkistamassa ensimmäisenä, ja pian käytäviltä alkoi kuulua iloisia huudahduksia, leikit alkoi heti käytävillä. Huoneet olivat isot, siistit ja ennen kaikkea kotoisat. Tiesimme heti, että tämä on juuri se paikka, jota tähän päivään tarvitsimme.

Kannettiin asuntoautosta iltapalatarvikkeet sisälle ja keittiö täyttyi hetkessä tutusta arjen puuhasta. Samaan aikaan sauna laitettiin lämpenemään ja tytöt löysivät kylpyhuoneesta ammeen, joka oli heille illan suurin löytö. Ilta kului leikkien, saunoen ja syöden hyvin. Saunassa sai kyllä niin hyvät löylyt! Tuntuipa hyvälle!

Villa Korkatissa oli jotain sellaista lämpöä ja aitoutta, jota on vaikea selittää. Ehkä se oli paikan rauha, ehkä yrittäjien lämmin ote, tai ehkä molemmat. Kaikki sujui helposti ja luontevasti, ja koko paikka tuntui siltä kuin olisi tullut hetkeksi kotiin. Villa Korkatissa voi siis majoittua, järjestää juhlat tai kokoustelut ja myös varata catering-palvelut. Varmasti homma hoituu!

Aamulla heräsimme siihen ihanaan tunteeseen, kun aamupala odotti valmiina jääkaapissa. Syötiin rauhassa, pakattiin tavarat ja valmistauduimme uuteen seikkailupäivään. Mutta seikkailu ei tietenkään olisi seikkailu ilman pientä käännettä.

Yön aikana oli satanut lunta. Villa Korkattiin johtaa päätieltä pieni alamäki, ja kun lähdimme aamulla liikkeelle, huomasimme nopeasti mitä se tarkoitti. Yritimme päästä mäkeä ylös.

Kerran. Kaksi kertaa. Ehkä kaksikymmentä kertaa. Mutta auto ei vain noussut. Melkein ojaan mentiin.

Lopulta soitimme Villa Korkatin omistajalle. Hetken päästä hän saapui paikalle lapioiden kanssa. Siinä sitten yhdessä lapioitiin, kulutettiin tietä ja levitettiin hiekkaa. Kun kaikki oli valmista, otettiin vauhtia ja… ylös päästiin. Seikkailu jatkui taas. * majoitus saatu

Jatkoimme matkaa, huristelimme takaisin Haapaveden keskustaan. Tarkoituksena oli käydä kaupungintalon parkkipaikalla jättämässä meidän tuttu #somekivi. Mutta juuri ennen sitä tapahtui jotain aika hauskaa. Yhdessä Haapaveden keskustan liikenneympyrässä joku paikallinen oli bongannut meidän seikkailuauton. Kun ajoimme kunnantalon parkkipaikalle ja pysäytimme auton, sama auto kurvasi meidän viereen.

Ikkuna avautui ja mies sanoi hymyillen: "Teillä on aika komea auto." Siihen oli helppo vastata: "No onhan se." Sitten hän kysyi: "Ostitteko sen Kempeleeltä?"

Hetken ihmettelin kysymystä ja vastasin: "Joo, ostettiin."

Ja siinä kohtaa hän sanoi jotain, mitä emme todellakaan osanneet odottaa: "No se on meidän entinen asuntoauto."

Siinä me sitten hetken rupateltiin keskellä parkkipaikkaa. Oli aika hauska sattuma, että juuri samassa liikenneympyrässä, samaan aikaan, kohtasimme auton edelliset omistajat, täysin sattumalta. He eivät olleet kuulleet meidän seikkailuista mitään, mutta tunnistivat auton heti. Kukapa ei tätä komeutta tunnistaisi, hahaa! Ja mikä parasta, he sanoivat sen olevan huippuauto. Siihen oli helppo yhtyä. Meidänkin mielestä se on edelleen huippuauto. Sellaisia sattumia Haapavedellä.

No lopulta sitten käytiin jättämässä kivi kaupungintalolle ja kun oltiin lähdössä, kaupungintalon ovi aukesi ja sieltä huudeltiin meidän perään. Hetken siinä rupateltiin ja mukkaan lähti Haapavesi-kassi, jossa oli kaikkea kivaa. Saatiin jopa muistoksi suihkulähdemagneetti jääkaapin seinälle, koska se jäi näkemättä livenä! Sitten vuorossa lounas. Me mentiin syömään kotiruokaa Kotileipomo & Pitopalvelu Kukkolaan. Ai että itse tehty ruoka maistuu aina hyvälle. Vallattiin iso pöytä keskeltä, ja nautittiin niin herkullista palapaistia. Jälkiruoaksi vielä mansikkavispipuuroa, niin kylläpä jaksaa seikkailla. Nämä paikalliset kotiruokapaikat ovat kyllä ihan ykkösiä, hemmottelua arjen keskellä! Kiitos lounaasta! *lounas saatu

Käytiin morjestaa vielä hiihtäjäpatsasta ja sittenpä painettiin kaasua ja lähdettiin jatkaa matkaa. Haapavesi seikkailu oli tässä, oikein mukavia hetkiä. Seuraavaksi Oulainen!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.