Espoo

124/309

Somekivi: Serena

Ihanan joulukahvilan ja kotijoulun jälkeen tuli tammikuu ja oli taas tutkittava karttaa, minnekäs sitä suunnattais? Paljon kartassa näyttää vielä tyhjää, joten mahdollisuuksia oli monta. Saimme jouluksi kotiin kaksi vanhinta lastamme Kanadasta, joten vuoden 2026 ensimmäinen seikkailukohde valikoitui sitten supernopsaa... Jillian vietiin kentälle takaisin tyttöjen kanssa, mutta Tristanin päätettiin viedä koko poppoo ja seikkailla samalla. Näin Savolaiset seikkailee lähti valtaamaan Espoon, tammikuun lumisessa säässä!

Tristan kerkesi pari päivää kanssamme seikkailla Espoossa ja seikkailun keskeltä kurvattiin Helsinki-Vantaa lentokentälle ja poika lähti jatkamaan elämäänsä ja opiskeluja toiseen kotimaahamme, Kanadaan. Ainahan se ikävä tulee ja ois ollut niin parasta saada pitää vielä meidän jäbä täällä meidän kanssamme, mutta samalla super innoissaan siitä, kun hän rohkeasti levittää siipensä ja luottaa elämään. 

Lähdettiin reissuun aikataulussa ja tällä kertaa aikataulusta kiinni pitäminen oli todella tärkeää, koska meidän piti olla Espoossa klo18. Espoon seikkailu alkoi poikien lemppari urheilun parissa, nimittäin 

KIEKKO-ESPOO JÄÄKIEKKO-OTTELU 

Kiekko-Espoo kohtasi Kalpan ja me saimme liput paikan päälle katsomaan tätä erityistä ottelua, Kuningaskuntaan, keskellä tasavaltaa. Pojat odottivat kuumeisesti, onkohan Petteri Rimpinen maalilla, joka nuorten MM-kiekon kautta on inspiroinut poikia todella paljon. Ei ollut Rimpinen maalilla, mutta matsi oli jännittävä ja mielenkiintoinen. Nähtiinhän me Jellona-maskotti myös ja tytöt taas rakastui cheerleadertyttöihin - prinsessoihin. Heille piti joka erän alussa antaa läpyt. 

Saimme taas nauttia jääkiekosta täysillä, koska peli meni jatkoajalle. Peli päättyi Kalpan Hartikaisen aivan uskomattomaan maaliin ja se todella oli kruunaus koko matsille, vaikka kotijoukkue hävisikin 1-2. Oli kyllä tiukka ja mielenkiintoinen peli! Oli myös todella mielenkiintoista käydä kokemassa Kiekko-Espoon kotipelitunnelma. Se oli ainakin tällä kertaa hyvin rauhallista. Taisi Espoo kurvata poikien yhdeksi lempikunnaksi jo pelkästään jäkisottelun takia.  *liput saatu

Pelin jälkeen oli aika käydä täydentämässä jääkaappia Lidlissä ja suunnata kohti Espoon seikkailun majapaikkaamme, Serena Resorttia. 

SERENA RESORT  

Aamupalan jälkeen lähdettiin tutkimaan Espoota. Tarkoitus oli tehdä kulttuurikierros – mutta kuten usein seikkailuissa käy, suunnitelma elää. Ja niin tästä tulikin lopulta kirpparikierros. Yllätyksiä kerrakseen! Ensimmäinen kohde oli Akseli Gallen-Kallelan museo. Päästiin jo aivan museon nurkille, mutta mäki osoittautui liian haastavaksi. Neljä yritystä ylämäkeen ja joka kerta sama lopputulos: peruutus takaisin alas. Liukkaat tiet ja seikkailuauton ominaisuudet eivät olleet tänään meidän puolella.

Katse siis seikkailulistaan ja sieltä löytyi pelastus: Mankkaan Akseli -kirppari, ihan lähistöllä. Sinne siis! Ja voi että, tästä suunnanmuutoksesta tulikin oikein hauska. Kirpparin jälkeen kurvattiin Espoon Kierrätyskeskukseen, joka osoittautui todelliseksi kultakimpaleeksi kierrätyksen ja kirppareiden ystäville. Aarteita löytyi vaikka kuinka. Valitettavasti suurin osa jäi tilanpuutteen vuoksi taakse. Mutta pojille tarttui mukaan jääkiekkohanskat ja pari paitaa, joten ei tyhjin käsin lähdetty.

Kaupunkia kiertäessä yksi asia nousi jatkuvasti esiin: Espoo on yllättävän mäkinen. Liikennevaloihin pysähtyminen ylämäessä liukkaalla kelillä, autot tiiviisti takapuskurissa… sanotaanko näin, että kyllä siinä saattoi joku kanssakulkija huokaista syvään meidän perässä. Huristeltiin myös Kauniaisten läpi – tuo Espoon sisällä sijaitseva pikkukaupunki, jossa seikkailtiin jo kesällä 2024 (siitä löytyy oma tarinansa!). Mutta kokonaisuutena täytyy todeta, että Espoo ei ollut seikkailuautolla ajavan unelmapaikka. Yllättävää kyllä, monilla pienemmillä paikkakunnilla tiet ovat talvisin paremmassa kunnossa kuin täällä. Ja se – jos mikä – oli meille iso yllätys.

Ja sitten toinen yllätys. Mietittiin lounaspaikkaa ja lähistöllä sijaitsi varteenotettavia ruokapaikkoja, mutta mihinkäs parkataan auto? Parkkihalleja kyllä löytyy, mutta seikkailuautolla ei niihin ajeta. Siinä kun reilu puolituntia etsittiin sopivaa parkkipaikkaa, niin päätettiin kääntää auton nokka takaisin kohti Serenaa ja lähteä mökille tekemään ruokaa. 

SERENA LASKETTELUKESKUS

Ruokailun jälkeen koitti yksi päivän huikeimmista hetkistä: koko perhe suuntasi mäkeen ja pikkutytöt ensimmäistä kertaa elämässään! Vuokraamossa saatiin kaikille sopivat välineet hetkessä, ja palvelu oli niin nopeaa ja sujuvaa, että hymy nousi heti huulille. Isot pojat suuntasivat saman tien isoon mäkeen, kun taas Cody jäi pikkutyttöjen kanssa harjoittelemaan pienempään rinteeseen.

Serenassa on kyllä aivan loistavat puitteet laskettelun opetteluun. Mattohissi teki harjoittelusta helppoa ja turvallista, ja tytöt oppivat nopeasti liikkumaan suksien kanssa. Ei mennyt kauaakaan, kun he jo nousivat hissillä ylös ihan omin päin, ylpeinä ja innoissaan. Auraaminen ja jarruttaminen vaativat vielä harjoittelua, mutta parin tunnin jälkeen Jocelynillä alkoi jo sujua molemmat. Kelsie taas nautti enemmän ympäristön seuraamisesta ja saamastaan huomiosta, jarruttaminen unohtui välillä, vaikka taito kyllä löytyi.

Jossain vaiheessa Cody viiletti jo isossa mäessä isoveljien mukana, Jocelyn lasketteli mattohissillä ylös ja alas täysin itsenäisesti, ja Kelsien kanssa jatkettiin rauhassa harjoittelua. Seuraksi saatiin vielä 3-vuotias serkkupoika, joka hyppäsi laudalle ensimmäistä kertaa elämässään. Aika liikuttava hetki. Lapset olivat täynnä iloa ja niin olimme me aikuisetkin. Tällaiset hetket muistuttavat, miksi seikkailuja tehdään.

Ilta päättyi mökillä saunan lämpöön, hyvään iltapalaan ja tietenkin Uno No Mercy -peleihin. Aktiivisen päivän jälkeen koko porukka oli aivan puhki, ja uni maittoi hirsiseinien suojassa paremmin kuin pitkään aikaan.

Uusi päivä koitti vähän haikeimmissa tunnelmissa, kun kävimme ensin viemässä Tristanin lentokentälle. Pitkät halaukset ja hyvästit olivat taas läsnä siinä hetkessä. Ikävän tunne on raastava, mutta samalla lohduttava. Kertoo siitä, miten tärkeä Tristan on meille kaikille ja myös kaikki Tristanille. Mutta lentokone ei odota, ja kaikki mahtavat suunnitelmat pojalla edessäpäin, joten hän jatkoi matkaa Kanadaan ja me Espoon seikkailuun.

EMMA MODERNIN TAITEEN MUSEO

Päätimme taas kokeilla kulttuurielämystä ja tällä kertaa onnistuttiin siinä. Suunnattiin Suomen suurimpaan taidemuseoon, Emma modernin taiteen museoon ja hyvin parkkipaikkakin löytyi museon edestä. Museon alakerrassa on Kauppaneuvos Kyösti Kakkosen keräämä muotoilu- ja taide-esineiden kokoelma, joka on aika poikkeuksellinen kulttuuriperintöarvoltaan. Se sisältää yli 1400 merkittäviä kotimaisia ja kansainvälisiä teoksia 1800-luvun lopulta tähän päivään, keramiikka, lasia sekä ryijyjä tunnetuilta suunnittelijoilta. Bongailtiin paljon tuttujen taiteilijoiden tekemiä teoksia ja inspiroiduttiin myös Kyösti Kakkosen elämästä. Jokainen löysi lemppari taiteen ja ihmeteltiin videon kautta, miten tietyt teokset ovat valmistettu. Yläkerrassa inspiroiduttiin Helisevästä Metsästä sekä Mauri Kunnaksen näyttelystä, josta vierähtikin sitten tovi. 

Sen jälkeen meillä oli kunnianhimoinen yritys päästä Tapiolan jääpuutarhaan. Mutta Espoo päätti toisin. Löysimme itsemme rakennustyömaan keskeltä ja jälleen saman tutun haasteen ääreltä: mihin tämän seikkailuauton saa parkkiin? Käytiin Sello-ostoskeskuksessa ostamassa muutama tarpeellinen juttu ja sitten lähdettiin kahville espoolaisen kotikouluperheen luokse. Oli tosi antoisaa tutustua ja vaihtaa ajatuksia elämästä ja kotikoulusta. Sen jälkeen suunnattiin maaseututielle. Olihan siellä liukasta ja mäkistä, mutta hei selviittiin takaisin Serenaan. Matkalla ohitettiin myös Marketan puisto - sekin saattaapi olla aika kiva kohde kesällä! Saavuttiin mökille, syötiin ja ennen kuin kukaan ehti sanoa "eiköhän jo riitä", oltiin taas sukset jalassa ja menossa.

Ja jälleen kaikki sujui yhtä upeasti kuin edellisellä kerralla. Serenan rinteet olivat loistavassa kunnossa, perhemäet juuri sopivia, ja fiilis kohdillaan. Ja se suurin ihmetys: missä kaikki ihmiset ovat? Sää oli täydellinen. Lunta enemmän kuin monena talvena yhteensä. Ja paikka… Espoo. Suomen toiseksi suurin kaupunki. Silti rinteissä oli tilaa hengittää, laskea ja nauttia. Tästä tuli täysin yllättäen yksi koko Espoon seikkailun kohokohdista. Emme todellakaan osanneet odottaa tätä, mutta juuri tällaisia hetkiä varten seikkailuja tehdään.

Illalla mökillä laitettiin uusia nauhoja luistimiin ja vietettiin rento pizzailta yhdessä. Pelattiin pelejä ja saunottiin. Aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut, siivottiin mökki ja kiitettiin huipusta seikkailumajapaikasta. Muuten luettiin myös Serenan sivuilta, että mökin varaajat saa mökin vuokrauspäiviksi joko liput laskettelurinteeseen tai vesipuistoon - aivan super huikee etu! Ei tälläistä ole missään muualla! 

SERENA VESIPUISTO

Ajettiin auto parkkiin, otettiin #somekivi mukaan ja jätettiin se Serenan portille. Sitten suunnattiin vesipuistoon touhuamaan. Vesipuisto sijaitsee laskettelukeskuksen yhteydessä ja se on rakennettu kallion sisään. Oli hauskan näköistä, kun kahvila-ravintolassa istui porukkaa uikkarit ja lasketteluvehkeet päällä - oikea sekametelisoppa hyvässä sovussa.

Käytiin hakemassa rannekkeet ja vesipuisto upeine liukumäkineen kutsui meitä! Tämä oli todellinen yllätys taas meille, koska olimme luulleet, että vesipuisto on vain kesäisin auki ja nyt me ollaan täällä keskellä talvea. Pojat meni tietenkin jokaiseen liukumäkeen ja löysivät parhaimman: tornadon. Villivirta myös hurmasi sekä herkkuhetki kioskilla. Pikkutytöt viihtyivät lasten altailla ja uskalsivat mennä lasten liukumäistä. Välillä kävimme rentoutumassa aurinkotuoleilla ja istumassa saunan lauteilla. Olipa oikein rentouttava vesipuistokokemus! Siis tämähän on oikein lapsiperheen unelmaloma; mökki, laskettelurinteet ja vesipuisto samassa paketissa. Vieläkin hämmästellään tätä mahdollisuutta, joka on monella eteläsuomalaisella ihan kotinurkilla.