Alajärvi

111/309

Somekivi: Alajärven nuorisoseuran talo

Alajärvi täältä tullaan! Alajärvi on ollut meille tuttu lähinnä ystävien kautta, mutta nyt päätettiin vihdoin tutustua kunnolla, mikä tämä paikkakunta oikein on ja mitä kaikkea se pitää sisällään? Saavuttiin Alajärvelle juuri ennen pimeän tuloa, joten ehdittiin mainiosti ajella kylänraitilla ja kurkata paikat, joissa seuraavana päivänä olisi tarkoitus vierailla ja seikkailla. Aika nopeasti hahmotettiin, miten tässä noin 9000 asukkaan kaupungissa liikutaan – ja niin saatiin kunnolla jalan oven väliin seikkailukuntaan numero 111! 

Siinä ajellessa huomattiin, että edessämme oli kirpputori Adeliina. Lapset heti huusi "mennään sinne!" Sieltähän löytyi pari pikkujuttua ja sitten taas matka jatkui. Pohdittiin, minnekkäs sitä mennään yöksi ja mitähän tekemistä Alajärvellä on pimeinä iltoina? Sitten lapset yhtäkkiä muisti Drive In-grillin, jonka olivat nähneet... joten lähdettiin etsimään sitä ja löydettiin! Valittiin ikkunasta hampparit ja odotellessa tutkittiin meidän seikkailuvinkkejä.... ja sieltä löytyi uimahalli. Lapset, lähetäänkö uimaan? Ja niin me lähdettiin, mut ensin hampparit poskeen.

Uimahallissa tavattiinkin sitten tuttuja, joiden kanssa rupatellessa meni aika nopsaa. Pojat otti myös matkauintikisat ja Eliel oikein innostui uimaan ja ui monta sataa metriä! Tuli sitten uintitestikin suoritettua samalla. 

Kesken altailla olon keskusradiosta tuli hälytys, että kaikkien on poistuttava ulos kokoontumispaikalle. Aika nopsaa, mutta turvallisesti porukka alkoi poistumaan altailta, kunnes henkilökunta tuli sanomaan, että palokunta testaa järjestelmiä. Ei siis tarvinnut ulos asti mennä.  Uimahallin kahviossa juteltiin vielä ystävien kanssa, ja silmiimme osui Alajärvi-uimalakit. Tuumailtiin siinä, että pitäiskö ostaa tälläiset ja laittaa ne huomenna päähän kun mennään Aalto - opaskierrokselle huomenna? Ja mites sattuikaan, että viereisessä pöydässä istui Aalto-oppaamme, Päivi! Sepä olikin sitten vallan mainio hetki tavata ensi kertaa, jää mieleen!

Loppuilta vietettiin Apsilla leikkien ja kirjakoulua ja koulua tehden Päätettiin samalla jäädä Apsin parkkipaikalle yöksi. Helppo ja yksinkertainen ratkaisu. 

Uusi seikkailupäivä koitti, ja meillä alkoi heti aamusta käsityötunti – ja vieläpä mitä inspiroivin sellainen!
Suunnattiin kohti paikkaa, jota voisi kutsua käsillä tekijän karkkikaupaksi – Paapoon. 

Paapo

Jo ovesta sisään astuessa tajusi, että nyt ollaan luovuuden ytimessä. Hyllyt notkuivat värejä, lankoja, kankaita ja ihania ideoita, kaikki niin kauniisti, siististi ja houkuttelevasti esillä, että hullaantumatta oli mahdotonta pysyä. Paapon omistaja Anne otti meidät lämpimästi vastaan ja kertoi, miten kaikki sai alkunsa. Hänen tarinansa oli täynnä rohkeutta, unelmia ja rakkautta käsillä tekemiseen – ja me kuunneltiin aivan lumoutuneina. Hetken päästä Anne johdatti meidät ison pöydän ääreen, jossa meitä odotti päivän tehtävä: lumikuusten teko! 

Ja voi sitä intoa! Kaikki ryhtyivät heti työn touhuun – jopa pieni Kelsie sai tehdä oman lumikuusensa. Kolmevuotiaan keskittymiskyky tosin kesti vain hetken, joten äiti jatkoi urheasti loppuun saakka. Jocelyn jaksoi ahertaa loppuun asti, ja pojilla taas oli tietysti kilpailu päällä: kuka tekee parhaimman, kauneimman ja siisteimmän kuusen? 

Pujoteltiin paksua hapsulankaa ristikkojen väliin, kunnes ne alkoivat vähitellen muotoutua kuusiksi. Sitten ommeltiin reunat yhteen, lisättiin valot ja viimeisteltiin kuuset pienillä karkkikoristeilla. Siinä ne olivat – meidän omat, käsintehdyt lumikuuset, jokainen ihan omanlaisensa. Aivan supermahtava projekti lasten kanssa! 

Ja hei – tämä ihana lumikuusi on Annen oma suunnitelma, ja sen DIY-paketin voi tilata suoraan Paapon verkkokaupasta. Täydellinen yhteinen puuha perheelle, vaikka joulun odotukseen. 

Lopuksi vielä kierreltiin kauppaa, ihailtiin kaikkea kaunista ja juttelimme Paapon väen kanssa, jotka olivat valmistautumassa käsityömessuille lähtöön. Ennen kuin huomasinkaan, olin lankakassi kädessä, ohjeet toisessa –
ja lapset valitsemassa omat kotitossu-lankansa. 

Paapo oli meille paljon enemmän kuin kauppa. Se oli kohtaaminen, lämmin hetki ja täynnä inspiraatiota.
Miten upea paikka, ihanat ihmiset ja ihana päivä – tänne kannattaa tulla vaikka varta vasten! Kiitos, kun saimme viettää hetken aikaa kanssanne aktiivisen työpäivän keskellä!

Kahvila Helmi

Eipä meidän tarvinnut pitkälle lähteä etsimään päiväkahvipaikkaa, sillä aivan Paapon vastapäätä sijaitsi suloinen Kahvila Helmi, josta olimme saaneet kutsun tulla herkuttelemaan. 

Vitriini pursuili kaikkea ihanaa – ja valinta oli vaikea! Ne kanelipullat näyttivät niin isoilta, tuoreilta ja vastaleivotuilta, että monen kahvi- ja kaakaokupin viereen päätyi juuri se lämmin,
pehmeä ja täydellisen kanelinen pulla. Tytöt tietenkin valitsivat prinsessakakut – (miksipä ei, kun ne kerran näyttivät ihan satuilta!)  Äiti taas ei voinut vastustaa juuri uunista tullutta kinkkupiirakkaa, jonka tuoksu täytti koko kahvilan.

Istahdettiin lumikuusien ääreen, leikkinurkkaukseen, ja nautittiin hetki rauhassa – kahvia, kaakaota ja kikatusta. Täydellinen pysähdys ennen seuraavaa seikkailua.

Alvar Aalto

Tiesitkö, että maailmankuululla arkkitehdilla Alvar Aallolla on juuret juuri Alajärvellä?
Täältä hän ponnisti maailmalle – ja juuri täällä syntyi hänen ensimmäinen suunnitelmansa, Alajärven nuorisotalo.
Se on erilainen kuin ne myöhemmät mestariteokset, joista Aalto tunnetaan, mutta jokaisen tarinan on alettava jostakin. Ja tämä oli Alvar Aallon alku.

Meillä oli ilo ja etuoikeus tutustua Aallon elämään ja arkkitehtuuriin upean Alvar-oppaan, Päivin, johdolla.
Reilun tunnin mittainen kierros oli täynnä tarinoita, askeleita, rakennuksia muistoja ja oivalluksia Aallosta ja hänen perheestään, sellaisia, joita ei löydä kirjoista. Päivin tarinat sai meidät pysähtymään kuuntelemaan tarkasti, 
kun uusi yksityiskohta paljastui: miksi Aalto valitsi juuri nämä muodot, mitä Alajärvi hänelle merkitsi ja miten tämä paikka pysyi hänen sielunsa maisemana koko elämän ajan. Kierros päättyi Aallon vanhempien haudalla – 

Alajärvi oli ja on yhä Aallon sydämen kotipaikka – paikka, johon hän aina palasi lepäämään, hengittämään ja löytämään inspiraation uudelleen.

Nelimarkka museo

Ja lisää taidetta. Nelimarkkamuseoon tiemme käy. Alunperin ajattelimme tämän liittyvät jotenkin markka-rahaan, mutta ei se sitä ollut. Museon nimi tulee professori, taiteilija Eero Nelimarkan nimestä. Ja kappas, museorakennuksen oli suunnitellut kukapas muukaan kuin, Alvar Aalto! 

Kierreltiin paikan päällä olevia näyttelyitä ja lopuksi eksyttiin viettämään aikaa renkaiden parissa, josta näkyi tulevaisuus. Se oli jännää. 

Sit vielä uudestaan spinnereiden ostoon kirppikselle ja tulihan sitä täydennettyä myös Aku Ankka varastoja - hyviä matkalukemisia. 

Opittiin paljon Alajärvestä. Tavattiin ihania ihmisiä, opittiin monipuolisesti uusia asioita oli kyllä kiva seikkailupäivä! Tarkoitus oli myös vierailla Järviradion toimituksessa, joka sijaitsee Alajärvellä ja on Suomen ainut yksityisomistuksessa oleva radiokanava! Mutta se jää toiseen kertaan!

Kiitos Alajärvi, oli mahtava vierailu! Me jatketaan tästä matkaa Laihialle!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.