Keuruu

75/309

Somekivi: Vanha Keuruun kirkko

Keuruulle huristeltiin sateen saattelemana – ei ehkä se unelmien seikkailusää, mutta kun matkaan lähdetään, niin sitten mennään! Monet kohteet ovat parhaimmillaan auringon paisteessa ja kesätuulen hyväillessä, mutta kuten me kaikki tiedämme, Suomen kesä osaa yllättää – vettä saattaa tulla välillä vähän liikaakin.

Mutta Keuruulle mentiin silti! Tämä reilun 9000 asukkaan keski-suomalainen paikkakunta otti meidät vastaan harmaassa, mutta lempeässä tunnelmassa. Ajeltiin rauhassa kylän läpi ja tutkailtiin, missä mikäkin sijaitsee. Samalla järjestelin meille majapaikan, jotta illalla olisi luvassa rauhallinen lepohetki turvallisessa ja hyvässä ympäristössä.

Pistäydyttiin myös satamassa, jossa komeili Siipirataslaiva Elias Lönnrot. Valitettavasti laiva ei ollut liikenteessä juuri niinä päivinä – olisi ollut mahtava kokemus päästä kyytiin! Mutta ikuistettiin se kameralle ja päätettiin: ensi kerralla sitten. Ja kyllä, tänne palataan vielä!

Samaan aikaan Keuruulla oli meneillään Isolla Kirjalla viikonlopun mittainen konferenssi. Jos sää olisi ollut suosiollisempi – edes pilvinen, mutta kuiva – olisimme varmasti piipahtaneet katsomassa. Ollaan käyty siellä ennenkin eri tapahtuman yhteydessä, ja olisi ollut hauskaa nähdä, löytyisikö tutut kasvot sieltä parinkymmenentuhannen ihmisen joukosta.

Sitten mentiin majapaikkaamme. Mitä ihmettä, sotilasalueelle? 

Uusi päivä aloitettiin Keuruun keskustasta, tällä kertaa aurinkoisessa säässä. Parkkeerattiin auto ja lähdettiin uuden ja vanhan kirkon välissä olevalle leikkipuistoon hetkeksi touhuamaan. Heti kun tytöt bongaa puiston, niin sinne mennään - ollaan jo aika monta leikkipuistoa käyty leikkimässä :) ja vielä reilut 200 edessä... hahaaa! Mutta tiedossa oli jotakin jännää, ja myös salaisuuksia sekä yllätyksiä, jota ei osattu odottaa!

KEURUUN UUSI KIRKKO – yllätyksiä ja salaisuuksia

Keuruulla on kaksi kirkkoa – vanha ja uusi. Mutta älä anna nimen hämätä: uusi kirkko on sekin jo reippaasti yli satavuotias!

Kirkon portailla meitä vastassa oli Andrew, kirkon suntio, joka johdatti meidät tutustumaan rakennuksen saloihin – ja yllätyksiin. Heti sisään astuessa kirkon valoisuus yllätti. Vaaleat sävyt loivat rauhallisen ja avoimen tunnelman.

Kävelimme kohti alttaria, jossa Andrew kertoi meille alttaritauluista – ja niiden kiehtovasta historiasta. Keuruun uuden kirkon alttaritauluja on kaksi, ja ne ovat taidemaalari Eero Järnefeltin käsialaa. Taulut valmistuivat samoihin aikoihin kuin itse kirkko, vuosina 1889–1892. Mutta ne eivät ole vain taidetta – ne kätkevät sisäänsä myös viestejä ja yksityiskohtia, jotka eivät paljastu ensi vilkaisulla.

Andrew ohjasi meidät katsomaan tarkemmin, ja kas – löysimme toisesta taulusta salaperäiset, kankaaseen piilotetut kasvot. Miten jännittävää!

Keskustelimme myös ajasta, jolloin kirkko rakennettiin. Andrew kertoi tarinan Ellen Svinhufvudista, presidentti Pehr Evind Svinhufvudin vaimosta, joka tarjoili kuulemma Ässä-keksejä vieraille – mutta vain silloin, kun keskustelut saivat olla vapaita ja rehellisiä. Aikakausi vaati tarkkuutta: aina ei voinut tietää, kenen seurassa kannatti sanoa mitäkin.

Tämä kirkko oli kaikkea muuta kuin vain kaunis rakennus – se oli täynnä historiaa, tarinoita ja symboliikkaa. Kiitos Andrew unohtumattomasta historiantuokiosta – tämä oli ehdottomasti jännittävin alttaritaulukokemus koskaan!

Sitten koitti hetki, jota odotettiin jännityksellä – kipusimme 222 porrasta Keuruun kirkon huipulle! Matka ylös oli kuin pieni seikkailu: portaat kapenivat ja jyrkkenivät metri metriltä, ja jokaisella askeleella sydän pamppaili vähän kovempaa.Matkan varrella ohitimme jyhkeät kirkonkellot, jotka seisoivat hiljaisina – kuin vartijoina ajattomuuden keskellä. Lopulta pääsimme korkeimmalle kohdalle, mihin kävellen pääsee. Sieltä löytyi neljä pientä luukkua, joista avautui näkymä jokaiseen ilmansuuntaan. Iiks, miten jännittävää!

Koko rakennus on kuin taideteos – täynnä yksityiskohtia, muotoja ja rakennustaidon ihmeitä. Seinät olivat massiiviset ja täynnä historiaa. Ja se ei ollut vielä kaikki! Seuraavaksi suuntasimme urkuparvelle – ja kyllä, pääsimme soittamaan itse kirkon urkuja! Me jäimme sinne vielä hetkeksi porukalla fiilistelemään ja soittamaan – mikä elämys! Kaikki äänet, tila ja tunnelma tekivät hetkestä ainutlaatuisen.

Kiitos Andrew tästä upeasta seikkailusta – sydämellinen, hauska ja ikimuistoinen kirkkomatka alusta loppuun!

KEURUUN VANHA KIRKKO

Uudelta kirkolta poikkesimme tien toiselle puolelle – kohti Keuruun vanhaa kirkkoa. Jo kävely sinne oli elämys: kesäinen ilma, vanhat puut ja rauhallinen miljöö loivat tunnelman, jossa aika tuntui pysähtyvän.

Jätimme meidän #somekiven kirkon kivimuurin reunalle ja astuimme sisään. Tunnelma oli tuttu – samankaltainen kuin Petäjäveden vanhassa kirkossa. Ei ihme, sillä Keuruun vanha kirkko on vain neljä vuotta Petäjäveden kirkkoa vanhempi, valmistunut vuonna 1759.

Vaikka Keuruun kirkko ei ole UNESCO-kohde, kuten Petäjävesi, se ei jää ainakaan tarinoissa toiseksi. Petäjäveden kirkko on säilynyt täysin alkuperäisessä asussaan, mutta Keuruun kirkkoa on muokattu vuosien varrella – ja juuri se tekee siitä kiinnostavan omalla tavallaan.

Kuulimme, että kirkon sisäseiniä koristava pystylaudoitus on aikoinaan ollut vaurauden merkki. Se kertoo siitä, että tällä kylällä oli aikanaan mahdollisuus panostaa kirkon ulkoasuun – vähän niin kuin näyttävä käyntikortti 1700-luvulta.

Kiersimme kirkon ympäri ja siellä se oli – jykevä ja vaikuttava kirkkovene Iso-Valkonen. Vuodelta 1879 peräisin oleva vene on yli 20 metriä pitkä ja siihen mahtui jopa 15 soutajaparia. Aikoinaan seurakuntalaiset kulkivat veneellä kirkkoon pitkin vesistöjä – matkat kestivät tunteja, mutta samalla ne olivat hetkiä yhdessäololle ja yhteisöllisyydelle.

Koko kierros Keuruun vanhan kirkon pihapiirissä oli kuin pieni aikamatka. Tarinoita, rakennustaidetta ja vanhaa hengellisyyttä – hiljainen, mutta vahvasti puhutteleva hetki keskellä kesäpäivää.

Sitten jatkettiin matkaa, pysähdyttiin Megassa, jossa kyllä todella oli tavaraa joka lähtöön ja jokaiselle. Se ei vissiin ole mikään kauppaketju vaan perheyritys. Pysähdyttiin vielä Pappilan pihapiirissä ja sitten jatkettiin matkaa. Pakko oli ottaa kuva tästä pienestä liikenneympyrästä ja sillasta - muutaman kerran ajeltiin tästä yli :) jäi mieleen. 

Lämmin kiitos Keuruu... me jatketaan matkaa seuraavaan kuntaan, Juupajoelle!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.